Joisitko juomasi grogilasista, jossa on kuva rappio­alkoholisteista? Vuonna 1970 se tuntui hauskalta idealta, kertoo Designmuseon uusi näyttely

Designmuseon Kaiken kansan muotoilua -näyttely kertoo ajasta, jolloin suomalaista muotoilua paitsi suunniteltiin, myös tehtiin Suomessa.

Designmuseon suuren salin uniikkiveistokset muodostavat kauniin näyttelykokemuksen Kaiken kansan muotoilua -näyttelyssä. Oikealla Michael Schilkinin fajanssiveistos 1930-luvulta, Rouva Heleniuksen muotokuva.

22.4. 11:43

Design

Kaiken kansan muotoilua, Designmuseo, 2.10.2022 saakka.

Ensimmäiseksi Designmuseon Kaiken kansan muotoilua -näyttelyssä huomaa väljyyden. Näyttelyesineille on annettu tilaa. Se antaa tilaa myös katsojan oivalluksille.

Suomalaisen muotoilun eetoksena pidetään tasa-arvon edistämistä. Näyttely kysyy, kuinka tasa-arvon ihanne toteutui Suomi-designin historiassa ja miltä se näyttää nyt.

Muotoiluhistorioitsija Kaisu Savola sekä amanuenssi Anna Vihma Designmuseosta ovat kuraattoreina koonneet nautittavan kokonaisuuden harvinaisuuksia ja tuttuja esineitä uudesta näkökulmasta. Tasa-arvoa lähestytään monelta kannalta.

Annika Rimalan vuonna 1968 Marimekolle suunnittelema Tasaraita -mallisto on yksi suomalaisen muotoilun tasa-arvon ikoneista.

Nimestäkin sen huomaa, että Annika Rimalan vuonna 1968 Marimekolle suunnittelemat Tasaraita-trikoot ovat yksi suomalaisen muotoilun tasa-arvon ikoneista. Suomen ensimmäinen unisex-mallisto oli suunniteltu kaikille sukupuolesta, iästä tai koosta riippumatta. Ja kaikki sitä käyttivätkin.

Tasaraidan aikaan suomalainen design tehtiin Suomessa. Nyt suomalaisen muotoilun valmistuksesta valtaosa on siirtynyt halvemman työvoiman maihin. Esimerkiksi Marimekon tuotteista 90 prosenttia, mukaan luettuna Tasaraita, tehdään Suomen ulkopuolella. Kuuluuko suomalaisen designin tasa-arvoon myös moniportaisten globaalien tuotantoketjujen oikeudenmukaisuus?

Suomalaisen muotoilun tasa-arvosta ei voi puhua ilman Kaj Franckia. Hänen 1950-luvun alussa suunnittelemiaan Kilta-astioita ei tarvinnut hankkia kokonaisena kalliina astiastona. Niitä voi ostaa tarpeen mukaan halvalla astia kerrallaan. Pelkistetyn käyttökelpoisuuden ideaalin mukaan Kilta oli kultareunukseton ja koristelematon. Olihan Franck sanonut: ”Ainoa kulta, jonka hyväksyn lautaselle on savusilakan kulta”.

Koristesuunnittelijat olivat useimmiten naisia, Arabialla esimerkiksi Esteri Tomula ja Raija Uosikkinen. Raija Uosikkinen on kertonut, kuinka lehdistön vieraillessa tehtaalla koristesuunnittelijoita pyydettiin siirtymään toiseen huoneeseen. Julkisuuden valokeila oli varattu vain miespuolisille esinesuunnittelijoille.

Yksi onnistuneen muotoilun määritelmiä on se, että tuote toimii niin hyvin, ettei siihen kiinnitä huomiota. Tällainen on Kari Asikaisen vuonna 1969 suunnittelema Kari-tuoli. Se on julkisten tilojen normi-istuin, halpa, kestävä, muotoilultaan yksinkertainen. Designklassikoita listattaessa tämä ilmeisesti Suomen yleisin huonekalu jää kuitenkin yleensä mainitsematta.

Kari Asikaisen vuonna 1969 suunnittelema Kari-tuoli on ehkä Suomen yleisin huonekalu.

Harva huomaa, että Helsingin Rautatientorin metroaseman laituriseinän laatoitus on itse asiassa 350 neliön suuruinen keramiikkataideteos. Valtavan reliefin suunnittelivat ja toteuttivat keraamikot Terhi Juurinen ja Riitta Pensanen ja heidän Seenat -keramiikkapajansa. Luonnonmateriaalilla haluttiin pehmentää ja rauhoittaa kiireisen aseman tunnelmaa. Näyttely huomauttaa, että mittava teos on päästetty pahoin rapistumaan.

1970-luvulla muotoilu suuntautui elitistisiksi koetuista designesineistä muun muassa työvälineiden ergonomiaan, sairaalavälineistöön ja julkisten tilojen kalusteisiin. Tästä uudesta suuntauksesta muistuttavat näyttelyssä Taideteollisen korkeakoulun oppilastyöt. Suunnittelun peruskurssin jokavuotisena tehtävänä oli tutustua Helsingin pienituloisten asuinalueiden ihmisten elämään ja koteihin. Tarkoituksena oli pohtia, minkälaista muotoilua yhteiskunnassa laajemmin tarvitaan.

Ilmari ja Annikki Tapiovaaran 1940 -luvulla opiskelija-asuntolaan suunnittelemasta edullisesta Domus -tuolista on tullut klassikko. Hinnaltaan se ei ole enää kaiken kansan muotoilua.

Muotoiluun kuuluvat myös saamelaiskäsityöt kuten tämä pohjoissaamelaisen, käsityöläismestarin - mestariduojárin Ilmari Laitin, Mihku-Ilmárin, kaivertama sarvilusikka.

Opiskelijoiden raportit tavallisten ihmisten arkipäivästä on sinänsä kiinnostavasti sijoitettu samaan näyttelytilaan Helsingin African Fashion Weekin ja saamelaismuotoilun arkiston esittelyn kanssa.

Kari Suomalainen piirtämät rappioalkoholistit grogilasissa oli Nuutajärven lasitehtaan mielestä mainio idea vuonna 1970.

Joisitko juomasi grogilasista, jossa on kuva rappioalkoholisteista? Vaikka se olisi Kari Suomalaisen piirtämä? Vuonna 1970 idea tuntui niin hauskalta, että Nuutajärven lasitehtaalla tuotettiin kokonainen sarja näitä juomalaseja. Nyt laseja katsoo aivan eri tavalla.

Museon suuri sali on omistettu peruskysymyksille: kuka muotoilua teki, kenelle sitä tehtiin ja ketä siinä kuvattiin?

Michael Schilkinin nuoren afrikkalaisen naisen muotokuva 1940-luvulta saattaa nykykatsojan silmiin näyttää jopa loukkaavalta. Teoksen nimi on Arabian teosluettelossa ollut Negress (Neekeritär).

Michael Schilkinin taidokkaat eläinhahmot ovat monen yksityisen ja julkisen designkokoelman helmiä. Hänen kuvaamansa muiden kulttuurien ihmishahmot ovat sen sijaan niin stereotyyppisiä, että näyttävät nykykatsojasta auttamattoman arkaaisilta, jopa loukkaaviltakin.

Suureen saliin on koottu muotoilijoiden tekemiä uniikkiveistoksia. Taiteilijaystävien, merkkimiesten ja eksotisoitujen naisten joukossa loistaa poikkeuksena keramiikkataiteilija Outi Leinosen Leena, realistinen pienoisvesitos kaupan kassasta vuodelta 1982.

Outi Leinosen keramiikkaveistos Leena (1982) on harvinainen arkipäivän kuvaus.

Näyttelyarkkitehti, muotoilija Hanna Anonen on luonut Designmuseoon harvinaisen onnistuneen näyttelyn. Suuren salin uniikkiveistokset on ehkä kaunein näyttelykokemus, mitä pääkaupunkiseudulla on tulevana kesänä tarjolla.

Näyttelyn suuressa salissa on joukko muotoilutuotteissa nähtyjä ihmishahmoja. Sininen veistos (1982) on Howard Smithin tekemä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat