Kun erakkona elänyt ranskalais­kuvaaja Dora Maar kuoli, hänen kodistaan löytyi ”aikakapseli”: Nyt miljöö inspiroi suomalaista nukketeatteri­taiteilijaa

Oh My Puppets -nukketeatterifestivaali palaa koronatauolta kolmepäiväisenä.

Kuva Niina Lindroosin The Unmentionable -teoksesta.

21.4. 13:49

Mitä pitäisi ajatella kuvasta, jossa pönttö katselee merta? Tai holvikaaren alla olevasta päättömästä nukesta?

Nukketeatteritaiteilija Niina Lindroos tutustui ensimmäisen kerran ranskalaisen valokuvaaja Dora Maarin (1907–1997) kuviin vuonna 2006, kun hän suoritti opintoihinsa kuuluvaa paperiteatteriharjoittelua Ranskan maaseudulla Alain Lecucqin johdolla.

”Selasin siellä sattumalta surrealismikirjaa, jossa oli yksi Dora Maarin valokuva. Siinä oli päätön nukke holvikaaren alla. Se teki minuun vaikutuksen, koska se oli hyvin nukketeatterillinen valokuva.”

Merta katselevassa pöntössä puolestaan oli melankoliaa, joka vetäisi Lindroosin mukanaan.

”Se puhutteli alitajuisella tavalla. Samoin päättömän nuken kuvassa on virittynyt tunnelma ja valtavasti yksityiskohtia, joiden kautta tilannetta voi tulkita. Halusin tutkia, voisinko tavoittaa nukella näyttämöllä sen saman tunnelman, mikä minussa herää kun katson Maarin kuvia.”

Dora Maar (1907–1997) päiväämättömässä valokuvassa.

Vuonna 2006 oli vaikea löytää netistä tietoa Dora Maarista (oik. Henriette Theodora Markovitch), ja asia jäi. Muutama vuosi sitten, kun vanhempien naispuolisten taiteilijoiden töitä alettiin nostaa esiin, Dora Maar sai uutta nostetta. Hänestä julkaistiin kirjoja ja hänen töistään pidettiin retrospektiivi.

Vuonna 2020 Lindroosista alkoi vaikuttaa siltä, että aika oli kypsä omalle esitykselle. Syntyi teos The Unmentionable, jonka voi nähdä torstaina 21. huhtikuuta alkavalla Oh My Puppets! -nykynukketeatterifestivaalilla Suvilahdessa.

Lindroos valitsi The Unmentionableen kolme valokuvaa, joiden tilanteet hän halusi tuoda nukketeatterin kautta esiin. The Unmentionablen lähtökohdaksi valikoitui lopulta ajatus siitä, että yleisö vierailee taiteilijan työhuoneessa, jossa Lindroos nukettaa hahmonsa yleisön edessä intiimissä tilassa.

Dora Maarin valokuvateos Monstre sur la plage (1936).

”Dora Maar eli lähes puolet elämästään erakkona. Kun hän kuoli, hänen kotiansa kuvailtiin aikakapseliksi, jossa eri aikakerrokset olivat näkyvillä.”

Se inspiroi Lindroosia tekemään esityksen, joka tapahtuu ikään kuin Maarin myös ateljeena toimineessa kodissa.

Lindroos hyödyntää esityksessään leluteatteria. ”Leluteatteri liittyy kiinteästi löydettyjen esineiden taiteeseen, joka oli surrealistipiireissä suosittua.”

1800-luvulla Englannissa ja Saksassa teatteriesityksissä oli myynnissä teatterien pienoismalleja ja lavasteita paperiarkeilla. ”Pari miniatyyrinäyttämöä esityksessä on.”

Pienoismallien kautta Lindroos luo aikakerrostumia eläviin valokuviinsa.

”Sitten mittakaava kasvaa aika paljonkin.”

Vuonna 2017 aloitettu Oh My Puppets! -festivaali on koronatauon jälkeen todella tervetullut lisä pääkaupunkiseudun esitystarjontaan. Kolmen päivän aikana voi katsoa Lindroosin teoksen lisäksi turkulaisen Tehdas teatterin kaksi muuta eri tuotantoa: Anna Nekrassovan Ennen Peukalo-Liisaa -esityksen ja Jeanne de Clisson – meriverellinen kostokuvitelma -paperiteatteriesityksen.

Vaikka toisin voisi luulla, ovat korona-ajan striimiesitykset nukeille olleet kenties vieläkin hankalampia kuin ihmisten esittämät teatteriesitykset. Nuket tehdään vain yhtä tiettyä esitystä varten, juuri sen tilan etäisyydet huomioiden, eikä nukkejen ja ihmisten välinen vuorovaikutus välity ruudun läpi.

Oh My Puppets! -festivaalin lisäksi nuket ovat nykytaiteessa muutenkin esillä. Vastikään palkintoja niittänyt Hanna Bergholmin ohjaama ja Ilja Rautsin käsikirjoittama Pahanhautoja-elokuva hyödyntää nimenomaan rakennettua nukkea. Kiasman Ars22-näyttelyssä voi harjoitella empatiaa suurennettujen bakteerien näköisten nukkehahmojen kanssa. Taiteen valtionpalkinto myönnettiin vuonna 2021 nukketeatteritaiteilijoille.

Myös suomalainen nykynäytelmä ja kirjallisuus ylipäätään sopii hyvin nukketeatterin tulkittavaksi. Peruspsykodraamasta irtautunut E. L Karhun Prinsessa Hamlet sai parhaimman suomalaisen tulkintansa juuri nukketeatterin avulla. Anu Kaajan Ledan groteskius välittyi nukkejen avulla. Saila Susiluodon Huoneiden kirja sai uuden tulemisensa immersiivisessä nukkeja hyödyntäneessä teoksessa.

Pääkaupunkiseudulle Sampo-festivaali ja Espoon kaupunginteatteri tuovat vuosittain useita kansainvälisiä vieraita. Vastikään perustettiin myös Metropolian puppets, joka saa kesällä oman nukketeatteritalon Pakilasta.

”Monilla tämän ajan mielenkiintoisimmilla kuvataiteilijoilla on teoksissaan yhteys nukketeatteriin. Esimerkiksi Patricia Piccinillä”, Niina Lindroos sanoo.

Nukketeatteri on aivan keskeinen osa nykytaidetta, mutta sitä ei koulutuspolitiikassa ole muistettu: esimerkiksi Turun taideakatemian nukketeatterilinja lakkautettiin jokunen vuosi sitten. Sitä voi edelleen opiskella, muttei pääaineena.

Turun taideakatemian nukketeatterilinjalta aikoinaan valmistuneelle Lindroosille koulu tarjosi hyvän kansainvälisen koulutuksen. Saman koulutuksen käyneitä ovat muutkin Oh My Puppets! -festivaalin esiintyjät Suvilahdessa.

Lindroosista on tärkeää että on festivaaleja, jossa nimenomaan nukketeatteri on keskiössä, jotta sen potentiaali tulee esiin.

”Nukketeatteri on tavallaan Suomessa marginaalissa, vaikka siitä tiedetään, eikä aikuisten nukketeatteri ole enää pitkään aikaan ollut uutinen.”

Oh My Puppets -festivaali 21.–23.4.

Valokuvaaja Dora Maarin teoksia oli esillä Tate Modernissa marraskuusa 2019 maaliskuuhun 2020. Museon henkilökunta esitteli taiteilijan muotokuvaa, yhtä näyttelyn 200 valokuvasta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat