Järjestelmällinen naisviha ajoi noitavainoja 1660-luvun Ahvenanmaalla – Lisbeta Skarpista ja muista kuolemaan tuomituista kertova ooppera esitetään Helsingissä

Noidiksi syytettyjen naisten tarina liittyy läheisesti Ahvenanmaan historiaan, joka ei ole tuttu kaikille paikallisillekaan.

Lisbeta (Sofie Asplund, edessä vas.) ja Ebba (Therese Karlsson) todetaan syyllisiksi noituuteen Lisbeta-oopperassa. Sivuilla istumassa naiskuorolaiset Anna-Maria Sjölund (vas.) ja Pipsa Juslin.

20.4. 16:00

Tämä teos kertoo naurettavan selkeästä naisvihasta.

Näin kertoo Ida Kronholm, joka ohjaa Ahvenanmaan noitavainoista kertovan Lisbeta-oopperan Aleksanterin teatteriin. Ooppera kantaesitettiin viime kesänä Maarianhaminassa Katrina-kamarimusiikkifestivaalilla, ja nyt festivaalin taustayhdistys esittää teoksen kaksi kertaa Helsingissä.

”Tämä kertoo siitä, miten löydetään pahis kun sellainen tarvitaan. Siitä, kuinka helppoa on ollut päättää, että naiset pitää murhata. Se on osa jatkumoa, jossa naiset dehumanisoidaan”, Ida Kronholm sanoo.

Ohjaaja Ida Kronholm (vas.) ja lavastaja Maria Antman Aleksanterin teatterissa tiistaina.

Perinteisesti sortamista on oikeutettu taikauskolla tai uskonnolla, jotka noitavainojen tapauksessa vielä näyttävät kietoutuvan toisiinsa.

Esimerkiksi tällaisella ohjeella: ”Noitanaisen älä anna elää.”

Tätä Vanhassa testamentissa, toisessa Mooseksen kirjassa tavattavaa määräystä tulkittiin Euroopassa varsinkin 1500- ja 1600-luvuilla kirjaimellisemmin kuin muina aikoina. Tuolloin noitavainot olivat ankarimmillaan, uuden ajan ollessa aluillaan ja vanhan elämänmenon järkkyessä.

Tämä näkyi myös Ruotsissa, Ahvenanmaalla ja Suomessa. Ja noiden Raamatun sanojen hengessä Ahvenanmaan kihlakunnantuomari Nils Psilander tuomitsi kuolemaan 1660-luvulla seitsemän naista.

Tästä kertoo ooppera Lisbeta, joka on saanut nimensä yhden teloitetun mukaan.

Lisbeta Skarp itse tulee vedetyksi mukaan noituusoikeudenkäyntiin, kun hänet annetaan ilmi. Ilmiannon syynä on ilmeisesti Lisbetan tapa huudella metsään päin siellä olevaa karjaansa rauhoittaakseen. Lisbetan ja yksitoista muuta naista ilmiantaa selvänäkijänä tunnettu Karin, joka tunnustaa antautuneensa paholaiselle, jotta tämä suojelisi hänen karjaansa.

Ensimmäisen näytöksen lopulla Karin menettääkin päänsä ja palaa roviolla, ja toisessa näytöksessä päätetään muiden syytettyjen kohtalo. Käräjiä pidetään Kastelholman linnassa, jossa naisia myös kidutetaan. Niinpä nämä lopulta myöntävät lennelleensä karkeloihin Blåkullaan eli Kyöpelinvuorelle.

Lisbetan ja muiden noidiksi syytettyjen tarina liittyy läheisesti Ahvenanmaan historiaan, mutta Ida Kronholmin mukaan se ei välttämättä ole tuttu kaikille ahvenanmaalaisillekaan.

”Olemme aina tienneet, että noitavainoja oli. Olemme kaikki käyneet Kastelholman linnassa ja lukeneet niitä tarinoita, että tässä vankilahuoneessa he istuivat. Mutta ei meille ole tuttua, miten se oikeasti meni”, Kronholm sanoo.

Tämä näkyi myös yleisön reaktioista viime kesänä, kun ooppera kantaesitettiin Maarianhaminassa, Kronholm jatkaa.

”Monelle oli tunteikas kokemus nähdä tämä tarina meille tutuissa paikoissa. Loppujen lopuksi ne olivat lautamiehet, eli tavalliset miehet, jotka laittoivat tämän homman poikki. He lähtivät ensin mukaan noitavainoihin ja sitten sanoivat, että ei enää. He onnistuivat lopettamaan sen.”

Lisbeta-oopperan libreton taustalla on ahvenanmaalaiskirjailija Carina Karlssonin romaani Märket (2019).

Samoista Ahvenanmaan noitaoikeudenkäynneistä kertoo myös Leena Virtasen kirjoittama tietokirja Tulen morsian ja Saara Cantellin sen pohjalta ohjaama elokuva. Suomen ja Ruotsin noitavainoista on myös paljon muuta kirjallisuutta ja tutkimusta.

Noitavainoista on toki kirjoitettu myös monia kansainvälisiä klassikkokirjoja, kuten Aldous Huxleyn The Devils of Loudun ja Arthur Millerin The Crucible, joista on tehty elokuva- ja näyttämötulkintoja. Ida Kronholm haluaa tehdä ohjauksessaan hieman perinteestä poikkeavan tulkinnan noitavainoista.

”Klassiset tavat puhua noitavainoista antavat ärsykkeen tehdä jotakin muuta. Miten voidaan kertoa naisten sorrosta ilman, että heistä tehdään jälleen uhreja? Miten voidaan kertoa hirveyksistä ilman, että toistetaan niiden väkivaltaa?”

Lisbeta-oopperan nimihenkilö Lisbeta (Sofie Asplund, edessä vas.) ja Ebba (Therese Karlsson) naiskuorolaisten ympäröimänä.

Ahvenanmaalaisena kirjailijana Carina Karlsson on tutustunut kotiseutunsa noitavainohistoriaan ja kirjoittanut aiheesta pitkään, sillä jo hänen esikoisrunokokoelmansa Lisbeta, Per Skarps hustru (1996) liittyi samaan aiheeseen. Karlsson on kotoisin Sundista, jossa myös Lisbeta Skarp aikanaan asui.

Oopperan libretto syntyi Karlssonin ja Ida Kronholmin yhteistyönä, Katrina-kulttuuriyhdistyksen johtajan Barbro Sundbackin aloitteesta.

”Me lähdimme Myrskyluodon Maijan kirjoittajan Anni Blomqvistin vanhaan kotiin, joka on nyt residenssi. Istuimme kesällä puutarhassa, kun Carina kertoi, mitä näille naisille tapahtui. Näin heti, millaisen oopperan tarinasta saisi”, Kronholm kertoo.

Karlssonin pitkä kokemus aiheen parissa teki työstä helppoa.

”Hän tuntee nämä hahmot niin hyvin, että pystyin sanomaan, että tähän kohtaan tarvitaan tämän papin aaria, ja jo seuraavana päivänä häneltä tuli ehdotus”, Ida Kronholm sanoo.

Monet oopperan työryhmästä, esimerkiksi säveltäjä Karólína Eiríksdóttir, lavastaja Maria Antman ja kapellimestari Anna-Maria Helsing, olivat mukana jo Katrina-kulttuuriyhdistyksen edellisessä oopperakantaesityksessä Magnus-Maria. Se kertoi 1600-luvun lopulla eläneestä ahvenanmaalaismuusikosta Maria Johansdotterista, joka Tukholmassa opittiin tuntemaan nimellä Magnus Johansson – koska miehenä hänen oli helpompi tehdä uraa.

Ida Kronholm oli Magnus-Mariassa ohjaajan assistenttina. Vaikka aikakausi on suunnilleen sama, ja myös sukupuolirooleja käsitellään kummassakin oopperassa, Kronholmin mukaan oopperat ovat melko erilaisia.

Lisbetassa teemana on järjestelmällinen naisviha. Näitä Ahvenanmaan noitavainoja luonnehtii juridinen sadismi, sillä lakia käytettiin kaikin tavoin nöyryyttävästi, mahdollisimman paljon pahaa tehden.”

Lisbetan esitykset Aleksanterin teatterissa 21. ja 22. huhtikuuta klo 19.

Vangitut ja kidutetut naiset tunnustavat lentäneensä Kyöpelinvuorelle pitoihin paholaisen kanssa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat