Sietokykyyn kuuluu myös henkinen puoli – HS näytti paneeli­keskustelun kulttuurin roolista huolto­varmuudessa

Kulttuurinen pääoma on osa kriittistä infrastruktuuria. Kulttuuri voi myös vahvistaa henkistä kriisinsietokykyä.

24.4. 15:00 | Päivitetty 26.4. 20:25

Suomen huoltovarmuus ja kulttuuri kuuluvat harvemmin samaan lauseeseen. Sen sijaan huoltovarmuus tuo monelle mieleen esimerkiksi kasvomaskit ja koronapandemian, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Janne Känkänen.

Mielikuva on kuitenkin tynkä.

”Huoltovarmuuskeskus vastaa pääosin materiaalisesta kriisinsietokyvystä, mutta sietokykyyn kuuluu myös henkinen puoli. Miten Suomi maana voi ottaa vastaan erilaisia kriisejä sekä selviytyä ja palautua niistä?”

Kyse on resilienssistä eli psyykkisestä selviytymiskyvystä ja joustavuudesta, johon voidaan pyrkiä vaikuttamaan myös kulttuurin ja taiteen avulla.

Tätä mieltä ovat Känkänen sekä Suomen kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi.

Suomen kansallisooppera ja -baletti, Music Finland ja Huoltovarmuuskeskus järjestivät tiistaina 26. huhtikuuta kello 14 paneelikeskustelun kulttuurin roolista huoltovarmuudessa. Helsingin Sanomat näytti keskustelun suorana.

Vuonna 2016 Paasikivi osallistui Puolustusvoimien järjestämälle maanpuolustuskurssille. Kurssille valitaan kokonaisturvallisuuden kannalta valtakunnallisesti keskeisissä tehtävissä olevia henkilöitä.

Paasikivi alkoi tuolloin pohtia, mikä kulttuuritoimijoiden rooli voisi nykypäivänä olla mahdollisissa kriisitilanteissa. Ajatus lähti liikkeelle kauan ennen kuin koronapandemiasta tai Venäjän laajamittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan oli tietoakaan.

”Mikä on nykypäivänä se talvisodan henki, joka kantaa Suomea kriisihetkissä? Onko kulttuurikentän rooli kriisissä olla pelkästään pommihuoneen takahuoneen laulattajia vai jotain muuta?” Paasikivi pohtii.

Ukrainan tilanne on osoittanut kulttuurin merkityksen kriisitilanteissa.

”Ukrainan puolustustaho on noussut esille. Ukraina on itsenäinen kansa, jolla on oma kielensä, kirjallisuutensa ja taiteensa”, Paasikivi toteaa.

Paasikiven mukaan taide on aina ollut suomalaisille keskeinen kansainvälisen vertaiskommunikaation väline sekä osa kollektiivista itseymmärrystä ja kansallista omaleimaisuutta. Siksi taide on myös olennainen osa kansallista itsetuntoa, resilienssiä ja turvallisuutta.

Lilli Paasikiven mukaan kansainvälinen vuoropuhelu on kulttuurin kehittymisen ja ymmärryksen kannalta kriittistä.

Suomessa sota-aikana viihdytysjoukot kiersivät rintamalla nostattamassa yleistä moraalia ja taistelutahtoa. Viihdytysjoukkoihin kuului laajasti kulttuurialan ihmisiä sirkustaiteilijoista muusikoihin.

Nykyisin kulttuurin mahdollisuudet kriisitilanteiden hoidossa ovat kuitenkin huomattavasti laajemmat.

Ukraina on saanut maailman sympatiat puolelleen. Presidentti Volodymyr Zelenskyin taustasta näyttelijänä lienee apua viestinnässä.

Suomessa kulttuurikenttä on reagoinut erinäköisin ponnistuksin antamaan tukensa maalle. Ylen Apua Ukrainaan -hyväntekeväisyyskonsertti keräsi yli kuusi miljoonaa euroa.

Myös pienemmät eleet vahvistavat, kenen puolella sodassa ollaan. Esimerkiksi Facebookin Songs for Ukraine -sivustolla jaetaan ukrainalaisia lauluja ja erilaisia musiikillisia kannanottoja sotaan.

”Siinä on muutama loistava esimerkki, miten kulttuurikenttä voi toimia”, Paasikivi sanoo.

Kulttuurin ja huoltovarmuuden suhteeseen liittyy myös toinen olennainen osa, jonka koronapandemia ja Ukrainan sota ovat tuoneet esiin.

”Voidaan ajatella, että kulttuurinen pääoma on omalla tavallaan myös osa kriittistä infrastruktuuria”, Känkänen sanoo.

Infrastruktuuri ei koske pelkästään taide-esineiden tai arkkitehtuurin suojelemista pommituksissa, vaan kyse on laajemminkin kulttuurisen pääoman vaalimisesta.

Ukrainan sodan myötä on jo alettu pohtia kansainvälisesti, miten ukrainalaista taidekenttää voidaan tukea. Ulkomaiset organisaatiot ovat kutsuneet ukrainalaisia tanssijoita ja laulajia harjoittelemaan kanssaan ja tarjonneet tilojaan heidän käyttöönsä.

Kulttuurisen pääoman vaaliminen on ollut ajankohtaista myös Suomessa.

Pandemian takia Suomessa kulttuurikentän toimintaa rajoitettiin rajusti parin vuoden ajan, eikä esimerkiksi muusikoilla, näyttelijöillä tai tanssijoilla ollut aiempaan tapaan mahdollisuutta esiintyä tai harjoitella.

Jos edes treenitiloja tai mahdollisuutta ammatinharjoittamiseen ei ole, alkaa kulttuurinen pääoma ja taiteilijoiden ammattitaito pikkuhiljaa väistämättä rapautua.

Janne Känkäsen mukaan kaikenlainen taide, niin korkea kuin matalakin, voi vaikuttaa yhteisön henkiseen kriisinsietokykyyn.

Pandemian alussa suomalaiset hyväksyivät erilaiset rajoitukset – myös kulttuurikenttää koskevat – suhteellisen yksimielisesti, arvioi Känkänen.

Kriisin pitkittyessä rajoitusten välttämättömyyttä alettiin kuitenkin kyseenalaistaa, sillä isku kulttuurikentän elinkeinonharjoittamiseen oli raju.

Kriisit haastavatkin yhteiskunnan kykyä toimia yhdessä.

”Jos yhteistä arvo- ja kokemuspohjaa ei ole riittävästi, niin yhteisö on heikko”, Känkänen sanoo.

Talvisodan hengestä, kriisivalmiudesta ja yhteisön arvopohjasta puhuminen saattaa luoda mielleyhtymiä jonkinlaiseen yhtenäiskulttuuriin tai nationalismiin. Paasikiven ja Känkäsen mukaan kyse ei missään nimessä ole kaipuusta menneisyyteen.

Nykypäivää sen sijaan on se, että tunnustetaan Suomen moninainen taidekenttä, josta jokainen voi löytää itselleen merkityksellistä, arvokasta ja henkisiä voimavaroja tuovaa kulttuuria.

Suomen kansallisooppera ja -baletti, Music Finland ja Huoltovarmuuskeskus järjestivät tiistaina 26. huhtikuuta kello 14 paneelikeskustelun kulttuurin roolista huoltovarmuudessa. Helsingin Sanomat näytti keskustelun suorana. Keskustelussa olivat mukana kirjailija Juha Itkonen, ohjaaja Aku Louhimies, Svenska Teaternin johtaja Joachim Thibblin, Music Finlandin toiminnanjohtaja Kaisa Rönkkö, kansanedustaja Bella Forsgrén, MPKK:N rehtori Mika Kalliomaa, Janne Känkänen sekä opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen. Keskustelua moderoi Lilli Paasikivi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat