Sanni Ylimartimon romaani on kiinni ajassa, sillä muotona ovat lyhyet säkeet ja aiheena korealaisen popin fanittaminen

Sanni Ylimartimon nuorille suunnattu säeromaani kertoo klassisen tarinan yksinäisyyden voittamisesta.

Sanni Ylimartimon esikoisteos pohjautuu nuortenkirjallisuuden klassiseen asetelmaan.

29.4. 13:13 | Päivitetty 29.4. 15:53

Nuortenromaani

Sanni Ylimartimo: Pimeässä loistavat tähdet. Karisto. 152 s.

Yksinäinen päähenkilö, jota syrjitään koulussa eikä ymmärretä kotona. Sanni Ylimartimon (s. 1993) esikoisteos Pimeässä loistavat tähdet lähtee liikkeelle nuortenkirjallisuuden klassisesta asetelmasta. Kirjassa on kuitenkin myös jotain uutta. Kyse ei ole niinkään juonesta tai henkilöhahmoista, vaan muodosta. Ylimartimon esikoinen on säeromaani.

Tämä tarkoittaa, että kirjan teksti on aseteltu sivuille yksittäisiksi säkeiksi ja lyhyiksi jaksoiksi runojen tapaan. Silti teoksen tarina jatkuu yhtenäisenä alusta loppuun. Maailmalla nuorille aikuisille suunnatut säeromaanit ovat olleet suuri – ja kaupallisesti erittäin hyvin menestyvä – ilmiö jo vuosia.

Suomessa niitä ovat kirjoittaneet Kirsti Kuronen, J. S. Meresmaa sekä Dess Terentjeva, jonka teos Ihana oli viime vuonna yksi lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista.

Yhdysvalloissa nuorten säeromaania on viime vuosina hyödynnetty erityisesti tapana käsitellä vaikeita aiheita hienovaraisella tavalla. Esimerkiksi Ellen Hopkinsin Traffick kertoo ihmiskaupan uhreiksi joutuneista nuorista.

Tällainen aihe voisi olla alaikäisille suunnatussa kirjassa liian rujo, jos sitä käsiteltäisiin perinteisen proosan keinoin eli yksityiskohtaisesti kuvaillen. Säeromaanissa fokus on enemmän päähenkilön tai henkilöiden sisäisessä kokemuksessa.

Pimeässä loistavat tähdet on ajassa kiinni muutenkin kuin muotonsa puolesta. Päähenkilö Mira rakastaa k-poppia eli eteläkorealaista popmusiikkia. Hänen ainoat ystävänsä ovat toiset k-pop-fanit, joiden kanssa Mira juttelee netissä.

Koulussa Miraa kiusataan ja kotona ylikontrolloiva äiti kieltää kaiken kivan. Mutta kun Miran suosikkiyhtye tulee Suomeen esiintymään, hän löytää fanituksen ansiosta itsestään voimaa muuttaa asioita.

Ylimartimo on kertonut, että hän keräsi teosta varten sosiaalisessa mediassa suomalaisten k-pop-fanien kokemuksia fanittamisesta. Monet heistä kertoivat, että olivat joutuneet kiusatuiksi intohimonsa vuoksi. Nimenomaan k-pop-teeman käsittely kirjassa onkin sekä uskottavan että tuoreen tuntuista. Ympäröivä taustatarina sen sijaan jää melko ohueksi.

Kriitikot ovat monissa arvioissa vähätelleet säeromaaneja ja todenneet teosten kielen olevan perinteiseen runouteen nähden latteaa ja yksinkertaista. Monien nuorten lukijoiden omien arvioiden mukaan tämä taas usein on säeromaanien paras puoli: ne on kerrottu kielellä, joka ei ole liian kaukana heidän omastaan.

Säeromaani ei ole arvoitus, joka tulisi ratkaista. Sen sijaan se hyödyntää ja lähenee usein sosiaalisessa mediassa ja nettikeskusteluissa käytettävää kieltä, erilaisia sääntöjen vastaisia kirjoitusasuja ja lyhenteitä myöten.

Ylimartimon teoksessa “bias” ei viittaakaan antiikin filosofiin vaan on k-pop-fanien omaa slangia ja tarkoittaa lempijäsentä bändistä. Tällainen tietyn ryhmän oman kielen käyttö tekee teoksen maailmasta kiinnostavan.

Silti Ylimartimon esikoisen kieli jää hieman vaisuksi verrattuna esimerkiksi Terentjevan irtonaisen leikittelevään Ihana-teokseen. Ikään kuin tekijä hieman vielä pidättelisi itseään: voiko näin todella kirjoittaa?

Oikaisu 29.4. klo 15.52: Dess Terentjevan Ihana on hänen kolmas teoksensa, ei esikoisteos, kuten arvostelussa virheellisesti kirjoitettiin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat