Maustetytöt esittävät Agentsin ikivihreitä kuin koulusalin karaokessa: Ep-levy on huolimaton, kuulijaa aliarvioiva ja ylimielinen

Yhteen laitettuna Maustetytöt ja Agents syövät tilaa toisiltaan, kirjoittaa kriitikko Arttu Seppänen.

Maustetytöt sekä Esa Pulliaisen johtama Agents-yhtye ovat surun ja melankolian mestareita. Yhdessä bändit kuitenkin syövät toisiltaan tilaa.

19.4. 13:53

Ep / Rock, iskelmä

Maustetytöt X Agents: Maustetytöt X Agents.

Vallila Music House

Ville Valo oli lapsesta saakka halunnut laulaa Baddingia. Valon ja Agentsin Laulava sydän -ohjelmassa nähdystä yhteistyöstä tuli klassikkoesiintyminen ja kontrastin leikki, joka jätti yleisön toivomaan enemmän.

He joutuivat odottamaan liki 20 vuotta. Lopulta Ville Valon ja Agentsin yhteistyön paras anti oli keikoilla kuultu When Love and Death Embrace, joka näytti, kuinka kauniisti HIMin musiikin pohjalla on aina ollut suomalainen, käännösiskelmistä imetty melankolia.

Agentsoitua HIMiä olisi kannattanut tehdä enemmänkin, sillä Laulavan sydämen juna oli jo ehtinyt mennä. Keikoilla Valo jäkitti kuin tukkoon suolattu muikku. Vaan eipä väliä: Valon ja Agentsin keikat olivat hyvissä ajoin loppuunmyytyjä, levy oli Suomessa vuoden myydyin vinyyli, mutta siltä jäi elämään vain Orpolapsi kiurun. Kaupallinen menestys, musiikillinen lässähdys.

Myös Maustetyttöjen ja Agentsin yhteistyö kuulosti paperilla lupaavalta. Niin kaupallisesti kuin musiikillisesti. Kaksi surun ja melankolian mestaria – mikä voisi mennä pieleen? Paria vierailua (kuten Arja Havakka, Paula Koivuniemi) lukuun ottamatta Agentsin solistit ovat olleet miehiä. Asetelmaa oli todellakin paikallaan tuulettaa.

Lopputulos on kuitenkin eriparinen, ja siitä ei löydy punaista lankaa.

Agentsin solistiksi hyppääminen on tätä nykyä vaikea tehtävä. Biisit ovat suuren yleisön rakastamia, käännösiskelmien kansallista perintöä. Jokainen on ehtinyt jo valita suosikkisolistinsa, jonka rinnalle uuden pitää hypätä ja perustella paikkansa. Valoa edeltänyt Vesa Haaja ei varsinaisesti villinnyt kansaa.

Agents on ikiliikkuja, ja Esa Pulliaisella on velvollisuus työllistää bändinsä. Mutta alkaako Pulliaiselta jo lipsua ote Agentsin perinnön vaalimisessa?

Rauli Badding Somerjoen jälkeen Topi Sorsakoski & Agents aloitti 1980-luvun puolivälissä uuden tanssimusiikin aallon, joka pyyhkäisi synteettisen suomidiskon kertalaakista lauteilta. Agentsista tuli huippumenestyvä yhtye, jota muut artistit seurasivat tovin perässä.

Maustetytöt on hyvin menestynyt yhtye nykymittareilla. Vain kolmessa vuodessa se on vakiinnuttanut paikkansa. Levyjä myydään painos painokselta, ja keikkoja on niin paljon kuin siskot Anna ja Kaisa Karjalainen vain jaksavat soittaa.

Maustetyttöjen kappaleissa on aina ollut pienillä eleillä sisäänkirjoitettuna nostalginen ja kaurismäkeläinen maailma, jossa Agentsin musiikki soi elämän kohtalokkaissa hetkissä, oli se sitten inhorealismia tai dekadenssin utopiaa.

Kun intertekstuaalisuudesta luovutaan ja yhtyeiden maailmat tulevat liian lähelle toisiaan, niin Maustetytöt ja Agents syövät tilaa toisiltaan. Nostalgia tarvitsee etäisyyttä elääkseen ja hengittääkseen.

Lakoninen ja paikoin jopa monotoninen tulkinta on aina soinut hyvin Maustetyttöjen omassa musiikissa. Agentsin ikivihreiden kohdalla vaikutelma on koulusalin karaoke, joka ei vain ole tarpeeksi valmista levytettäväksi. Salattu suru soi komeasti – mikä on vähimmäisvaatimus Agentsille – mutta Maustetyttöjen persoonallisuus on imetty kuiviin. Anna Karjalaisen tulkinnasta puuttuu kappaleen edellyttämä taika eikä hän kanna laulua maaliin asti.

Kirje on oiva ja vähemmän ilmeinen valinta Agentsin tuotannosta. Lopputulos on vain yhdentekevä. Tein kai lottorivini väärin on suurin mysteeri, että miksi se on edes levytetty. Agents ei tuo kappaleeseen tai sen sovitukseen mitään lisäarvoa.

Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään on levytyksistä ainoa, jossa on kuultavissa synergiaetuja, vaikka levytys jähmeä onkin.

Ep on hukattu mahdollisuus ja huolimattomuudessaan kuuntelijaa aliarvioiva, suorastaan ylimielinen, jota on vaikea kuunnella irvistelemättä. Näillä aineksilla pitäisi pystyä parempaan.

Syntyy vaikutelma, että äänitykset on aikataulupaineissa pistetty purkkiin, vaikka yhteistä säveltä ei ollut vielä ehtinyt löytyä. Vai liekö Agents jo liian suuri instituutio, että solistiksi ryhtyvä fani jäykistyy jännityksestä unelman toteutuessa, kuten kävi ilmeisesti Valolle.

Maustetytöt x Agents -ep on sisäänheittotuote. Se on saatu markkinoille verrattain nopeasti nykyiset vinyylitehtaiden jonot huomioiden. Neljän biisin ep on kokopitkän levyn hintainen, ja todennäköisesti vuoden myydyimpien joukossa.

Keikat tulevat olemaan päätuote, jolla tehdään lopullinen tulos viivan alle. Neljän biisin ep ei kerro vielä kovin paljon siitä, millaisia yhteiskeikoista lopulta tulee. Keikkailun myötä kulmat mahdollisesti hioutuvat.

Jos Agentsin pääasiallinen tehtävä on säilyttää ja pitää esillä vanhaa musiikkia, se onnistuu näppärästi päivittämällä solistia tasaisin väliajoin. Sen enempää Agentsin ei tarvitse uusiutua.

Tehtävä on aina ollut sekä kaupallinen että musiikillinen, mutta nyt Agents toteuttaa tehtäväänsä vain puolittain. Se on sääli.

Kriitikon valinnat: Nappikuulokemusiikkia, surrealismia ja vaivatonta jurnutusta

Albumi / Indie pop

Nelma U: Nelma U, Vol 2. – Takaisin kouluun.

Skorpioni.

★★★★

Parikymppinen Nelma U eli Alma Uimonen potkii kiviä tieltä ja luo omaperäistä polkuaan vakuuttavasti toisella albumillaan. Nelma U, Vol 2. – Takaisin kouluun on jatkoa kahden vuoden takaiselle debyytille, jonka artisti julkaisi itse.

15 kappaleen kokonaisuudessa on vaikutteita hyperpopista, räpistä, ambientista sekä millenniumin aikaisen popin kimalluksesta. Tyttöydestä tulee voimavara tiivistunnelmaisissa, pariminuuttisissa kappaleissa, joissa on sopivassa suhteessa arkisen lyriikan kepeyttä ja vakavuutta. Lo.Ve. on Nelma U:n tyylin taidokkain näyte, jossa on niin sanomaa kuin popkoukkua.

Esteettisesti yhtenäisen kokonaisuuden tuottajina on artistin itsensä lisäksi ollut mukana esimerkiksi Matti Ahopelto ja Miikka Koivisto. Rummut on miksattu pintaan kuin koulun käytäville tarkoitettuun nappikuulokemusiikkiin.

Albumi / Kokeellinen, folk

Paavoharju & Joose Keskitalo.

Happiness.

Helmi Levyt.

★★★★

Häiriintyneisyydellä ja kauneudella ei ole ollut Paavoharjun musiikissa koskaan eroa. Yhä hämärää (2005) ja Laulu laakson kukista (2008) jaksavat yhä hämmästyttää kaikkien vuosien jälkeen romantiikalla ja kauhullaan.

Happiness-albumi palaa hieman aiempaan tyyliin. Levy on tehty jälleen savonlinnalaisten kesken, kun Joose Keskitalo vastaa laulusta joka kappaleessa. Jopa Keskitalon lapset vierailevat kuorona.

Lauri Ainalan tuottajaparina toimii Kauri-Martti Junnila. Kädenjälki on tunnistettavaa ja kerroksellisissa äänikudoksissa riittää tutkittavaa pitkäksi aikaa. Paavoharjun vahvuutena on luoda surrealistinen ja unenomainen tunnelma, jota ei osaa sijoittaa tai pysäyttää mihinkään näkymään. Ohi vilisee suttuisia, hämäriä ja vanhoja kaitafilmejä herättäjäjuhlilta, tehdashalleista, metsästä, tivolista, mökeistä. Mustikka on parasta Paavoharjua liki 15 vuoteen.

Anniina Saksa tuo taustalaulullaan yhä Paavoharjun tunnelmaan olennaisen osan. Keskitalo keskittyy lyriikassaan tuttuun tapaan eksistentialismiin ja uskoon, mutta mieluiten hänen kuulisi laulavan kuitenkin suomeksi.

Albumi / Rock

Kurt Vile: (watch my moves).

Verve.

★★★

Kurt Vile muistuttaa itsestään parin vuoden välein näillä pitkillä levyillään, joiden väliset muutokset ovat vähäisiä. Kyse ei ole niinkään fanipalvelusta: Vile soittaa selkeästi vain itselleen, mutta jättää pirttinsä oven raolleen, jos jotakuta kiinnostaa tulla kurkkimaan.

Varmasti siksi Vilen perin pohjoisamerikkalainen rock soi kerta toisensa jälkeen vaivatta ja vapautuneesti, irrallaan poseerauksesta. Vanha bändikaveri Adam Granduciel rakentaa War On Drugsissa biiseihin kliimakseja, kun kitarasankaruuden hylkäävä Vile jurnuttaa tasaisesti seitsemän minuutin biisejään, joita kuuntelee kuin huomaamatta nauttien.

Single / Elektroninen

Jamie xx: Let’s Do It Again.

Young.

★★★

Flow-festivaalille jälleen tänä kesänä saapuva tuottaja-dj Jamie xx on julkaissut omaa musiikkia vain kahden singlen verran viimeisen seitsemän vuoden aikana. Se on elektronisen tanssimusiikin tuottajalle poikkeuksellisen vähän.

Jamie xx luottaa vanhaan, hyväksi havaittuun reseptiin. Tällä kertaa hän sämplää taidokkaasti Bobby Barnesin Super High on Your Lovea. Soulballadin pohjalta syntyy euforiaan kurkottava tanssikappale, josta muodostunee yksi tulevan keikkasetin kohokohdista.

Ei yllätyksiä, mutta takuuvarmaa työtä. Jamie xx valmistelee tällä hetkellä seuraajaa vuonna 2015 ilmestyneelle In Colour -albumille.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat