Tanssija Giulio Diligente harjoittelee oopperatalossa sooloaan Reija Wäreen koreografiassa.

Reija Wäre päätyi nuorena asumaan Rio de Janeiron slummiin oppiakseen uutta: Nyt koreografi haluaa törmäyttää eri tanssilajeja ja saada yhä useamman suomalaisen innostumaan tanssista

Tanssin katsomisen ei tarvitse aina olla niin vakavaa, sanoo koreografi Reija Wäre. Hänen töitään näkee niin Antti Tuiskun keikoilla, Euroviisuissa kuin Kansallisbaletissakin.


2.5. 16:17

Kun Krista Siegfrids eläytyi Masked Singerissa Taikahatun hahmoon, koreografi-lavaohjaaja Reija Wäre, 49, ohjasi häntä tanssimaan mahdollisimman epärytmissä. Masked Singer on MTV3:lla nähtävä ohjelmaformaatti, jossa yritetään arvailla, kuka mitä mielikuvituksellisimpien asujen sisällä esiintyvä ihminen on.

”Yleisesti ottaen kaikki tietävät, että Krista on hyvä tanssimaan”, koreografi sanoo.

Esityskoreografioiden lisäksi Wäre vastaa ohjelmassa siitä, miten esimerkiksi taikahattu-, muurahais- tai heinäseiväsasun sisällä piileksivä esiintyjä kävelee ja liikehtii. Omaan tyyliinsä vähän kulmikkaasti – vai katsojia hämätäkseen korostetun pehmeästi?

”Jos esiintyjä kuljettaa tanssiessaan sormenpäitä hallitusti kehonsa pintaa pitkin, hän on tosi pehmeän näköinen. Voi laulaa mitä tahansa ja kaikki toimii soljuen”, Wäre paljastaa. Tätä kikkaa hän on käyttänyt muun muassa pop-artistien ohjauksessa.

Krista Siegfrieds esiintyi Masked Singer Suomessa Taikahattuna.

Reija Wäreen ura on värikäs. Hän on valmistunut tanssijaksi Suomen Kansallisoopperan ja -baletin balettioppilaitoksesta, päälajinaan jazz.

Wäre on työskennellyt koreografina ja ohjaajana kymmenissä teatteriproduktioissa kaikissa Suomen isoimmissa teattereissa sekä tehnyt koreografioita esimerkiksi Uuden Musiikin Kilpailuihin, Risto Räppääjä -elokuviin, Lumikuningatar-jääshow’hun ja Kansallisbaletille. Hänet tunnetaan myös motivoivana tanssinopettajana.

Samalla koreografi on ahminut mahdollisimman paljon oppia kaikesta liikkeeseen liittyvästä: jazzista, nykytanssista, baletista, katutanssilajeista, argentiinalaisesta tangosta, afrikkalaisesta tanssista, akrobatiasta, tanhusta ja capoeirasta – muun muassa.

”En ole ajatellut tämän kahmimisen johtavan sen kummemmin mihinkään, mutta jälkikäteenhän se näyttää ihan urasuunnitelmalta.”

Tyylilajien villi sekoittaminen näkyi viimeksi ryhmäkoreografiassa, jonka Wäre rakensi Tanssin talon avajaisshow’hun. Vauhdikas numero muodostui liikkeelliseksi vuoropuheluksi yhdeksän eri-ikäisen tanssija-koreografin ja yhtä monen eri tanssilajin välille.

Reija Wäre täsmentää tanssija Viivi Aholan käsien asentoja Clique-koreografiansa harjoituksissa oopperatalolla.

Wäre syntyi lehtorin ja poliisipäällikön tyttäreksi tavalliseen perheeseen. Taiteen tekemiseen ei kotona erityisesti kannustettu, mutta liike ja sen luominen on aina vetänyt Wärettä puoleensa.

Alle kouluikäisenä hän kävi yksin rovaniemeläisen kerrostalon kerhohuoneessa suunnittelemassa koreografioita ja tanssimassa kokolattiamatolla. Mukanaan pieni koreografi kantoi käsin veivattavaa, Brion muovista levysoitinta.

Kun naapurin tyttö alkoi harrastaa telinevoimistelua, Wäre lähti mukaan. Sitä kautta hän päätyi myös balettitunneille.

Koreografi muistaa lapsena tunteneensa voimakasta vetoa myös jännitykseen. ”Kiipesin puuhun aina kaikkein korkeimmalle, ja keinuessa yritin saada niin kovat vauhdit, että pääsisin poikkipuomin ympäri.”

Kuinka paljon Wäre nykyisin jännittää ennen ensi-iltoja tai televisiolähetyksiä?

”Ihan törkeän paljon!” hän sanoo ja nauraa. “Tai ehkä se on jonkinlainen jännittämisen ja uskaltamisen välinen balanssi, joka minua on aina viehättänyt. Saavutan positiivisen tunteen esimerkiksi suorissa lähetyksissä.”

Lukioikäisenä Reija Wäre oli kartuttanut tanssitaitojaan niin, että pääsi helsinkiläisen tanssikoulun, Tanssivintin vapaaoppilaaksi. Alkoi reissaaminen kotikaupunki Kotkan ja Helsingin välillä. Tanssimaan oli päästävä – ja jos matkalippuihin ei ollut rahaa, Wäre liftasi matkat tanssikaverinsa kanssa.

Välillä kaksikko jäi Helsinkiin yöksi.

”Tanssijat ovat sosiaalisia ja helposti lähestyttäviä, ja aina löytyi yösija jostain”, Wäre muistaa. Helsingin keskustassa sijainneen tanssisalin pukuvarastossa oli myös sohva, jossa sai nukuttua yönsä ihan hyvin.

Tanssivintin capoeira-tunnit tekivät Wäreeseen ison vaikutuksen, ja pian hän päätyi Rio de Janeiron slummiin asumaan ja treenaamaan brasilialaista itsepuolustuslajia.

”Kun menin asuinpaikkaani ensimmäisen kerran, taksikuski kieltäytyi ajamasta perille asti, koska alue oli liian vaarallinen.”

Värikkäällä seudulla kuului usein ammuskelun ääniä.

Brasilian aika jätti vahvan jäljen nuoreen koreografiin: erilaisuuden kohtaaminen oli lumoavaa.

”Brasiliassa niin moni asia oli täysin päinvastoin kuin meillä. Käänteentekevää oli tajuta, ettei pidä olettaa ihmisten maailmankuvan olevan samanlainen kuin omani. Niin sanottua normaalia ei ole olemassa.”

Kaikuja tästä oivalluksesta voi nähdä edelleen Wäreen koreografioissa, kun toisistaan näennäisesti etäällä olevat elementit ja tyylit usutetaan kohtaamaan toisensa näyttämöllä.

1990-luvun alussa Kotkan kaupunginteatterin valomies kiinnitti huomiota Wäreen koreografiaan tanssikoulun kevätnäytöksessä. Pian 18-vuotiasta Wärettä pyydettiin tekemään koreografia Kaislikossa suhisee -musikaaliin kaupunginteatterin näyttämölle.

Tämä oli ratkaiseva hetki uran kannalta.

”Isommassa kaupungissa tällaista ei tapahtuisi. Kotkassa päätyi ylipäänsä helpommin tekemään jo nuorena koreografioita: kun muita tekijöitä ei ollut, kaikki ideat piti toteuttaa itse.”

Kaupunginteatteri oli hyvä koulu siihen, mitä tyylilajeja teatterissa voi tehdä. Työt vaihtelivat lastennäytelmistä operettiin ja komediasta revyyseen.

”Aluksi tosin pelkäsin näyttelijöitä ihan kamalasti! He eivät olleet mitenkään kontrollissani ja saattoivat sanoa ihan mitä tahansa”, Wäre muistelee.

Teatterista koreografi liukui televisiotuotantoihin, elokuviin sekä suunnittelemaan isoja areenakeikkoja.

Kädenjälki on näkynyt muun muassa Antti Tuiskun, Jenni Vartiaisen, Anna Puun ja Robinin konserttikiertueilla. Ura pop-tähtien kanssa alkoi, kun Wäre teki Krista Siegfridsille koreografian Marry Me -kappaleeseen Euroviisuihin vuonna 2013.

Reija Wäreen työ poptähtien kanssa alkoi Euroviisuista vuonna 2013, kun hän teki koreografian Krista Siegfridsille.

”Artistien kanssa työskennellessäni ajattelen, että olen vähän kuin vahvistin”, hän kertoo. Hänen tehtävänään on vahvistaa visuaalista puolta: ”tehdä Antti Tuiskusta vielä vähän enemmän Antti Tuisku.”

Wäreen kaikkia töitä tuntuu yhdistävän se, että hän haluaa tuoda tanssin lumovoiman yhä useampien ulottuville.

”Monesti kuulee kommentteja, että enhän mä siitä tanssista mitään ymmärrä, mutta... Ei suurin osa ihmisistä ymmärrä musiikistakaan mitään, mutta kuitenkin ajattelemme, että ihmisellä on oikeus pitää vaikkapa bossanovasta tai olla pitämättä oopperasta.”

Kun mainitaan tanssi, ihmisistä tulee epävarmempia: saako asiasta olla mielipide?

”Ehkä tanssi on perinteisesti ollut jotenkin suljetumpaa tekemistä kuin musiikki”, Wäre arvelee.

”Televisiossa tanssiminen on juuri siksi ihan mahtavaa! Se purkaa tehokkaasti tätä jännitettä.”

Television kautta tanssi tulee ihmisten olohuoneisiin ja se on helposti lähestyttävää. Tanssin katsomisen ei tarvitse aina olla niin vakavaa. Wäre haluaisi myös madaltaa kynnystä tulla katsomaan tanssia myös paikan päälle: tanssin kentältä löytyy elämyksiä kaikenlaisille ihmisille.

Koreografi Reija Wäre seuraa taustalla, kun Rasmus Ahlgren ja Noemi Boisnon harjoittelevat Clique-koreografiaan kuuluvaa paritansia.

Wäreellä on tapana rakentaa koreografioihinsa sisällöllisiä kerroksia – osa yksityiskohdista saattaa avautua vain harvoille, vaikkapa tanssin historiaa tunteville, osa ihan kaikille. Hän painottaa, että esimerkiksi Lumikuningatar-jääshow’n tarinan on auettava jokaiselle perheelle, joka sen tulee katsomaan.

Tarina voi olla narratiivinen, mutta se voi myös perustua tunnistettavaan vastakkainasetteluun tai tunteeseen.

Parhaillaan Wäre valmistelee oopperatalon Alminsaliin Clique-nimistä teosta yhdessä Kansallisbaletin nuorisoryhmän ja katutanssija Akim Bakhtaouin kanssa.

Näyttämöllä on joukko balettitanssijoita, kun paikalle ilmestyy yksinäinen katutanssija.

”Kaikki tietävät sen tilanteen, että hetkinen, nyt tulin vääriin bileisiin. Tästä tunteesta saa helposti kiinni”, koreografi hymyilee.

Cliquessa toistuu teema, johon Wäre yhä uudelleen palaa: lajien ennakkoluuloton risteyttäminen ja toisen ihmisen katsominen ihmetellen, hyväksyen, aukinaisesti.

Kansallisbaletin nuorisoryhmälle toteutettu Reija Wäreen teos Clique saa kantaesityksensä oopperatalon Alminsalissa tiistaina 3.5.

Reija Wäre

  • Koreografi-ohjaaja syntyi vuonna 1972 Turussa. Asuu Helsingissä.

  • Teki ensimmäisen koreografiansa ammattiteatteriin 18-vuotiaana.

  • Ollut tekemässä yli 80 tanssiteosta, näytelmää ja musikaalia. Ohjaaja-koreografina mm. Turun Kaupunginteatterin ylistetyssä Tom of Finland -musikaalissa 2017 sekä Tampereella joulukuussa 2022 ensiesityksensä saavassa Lumikuningatar-jääshow’ssa.

  • Suunnitellut koreografiakokonaisuuksia mm. Antti Tuiskun, Anna Puun, Jenni Vartiaisen, Robin Packalenin ja Kaija Koon areenakonsertteihin.

  • Opettanut mm. Teatterikorkeakoulussa, Suomen kansallisoopperan ja -baletin balettioppilaitoksessa sekä Tampereen, Turun ja Kuopion konservatorioissa.

  • Vuonna 2020 Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto myönsi 15 000 euron kulttuuripalkinnon Reija Wäreelle, ”rajat ylittävälle, monipuolisten askelmerkkien tanssittajalle”.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat