Miekat ja magia jäävät toiseksi, kun Jarkko Tontti salakuljettaa fantasia­kirjoihinsa poliittisia pelejä: Olisi jo aika nostaa hänet esiin nuorten fantastikkona

Jarkko Tontin haltijaneito Vedeera huomaa, että ystävät voivat löytyä kaukaa ja viholliset tuskallisen läheltä.

Jarkko Tontti tunnetaan runoilijana, aikalaisromaanien tekijänä ja räiskähtelevänä sananvapauskeskustelijana.

22.6. 14:00

Nuortenromaani

Jarkko Tontti: Vedeera ja polttavan auringon maa. Aviador. 257 s.

Jarkko Tontti (s. 1971) on Vedeera-sarjansa yhteydessä viitannut niin ikään tamperelaislähtöisen runoilijan, Lauri Viidan maksiimiin: ”Kun luot, luo maailma, sillä vain maailman luomista voi sanoa luomiseksi.”

Tontilta löytyy Viidan peräänkuuluttamaa tarinankerronnan riemua, fiktiivisten kielten, kansojen ja historian punontaa.

On haltijoiden Einea, ihmisten Taurea ja muinaisia voimasanoja osaavien quirenilaisten valtakunta. Samoin delfiinejä muistuttavia vesikkäitä ja auringonvaloa vihreän ihonsa kautta yhteyttäviä eteläisiä.

Tällä kertaa maailmasta esitellään eteläinen Karnin kaupunki ja sitä ympäröivät aavikot. Karnissa vilvoittaviin vesiin suhtaudutaan uskonnollis-mystisellä kunnioituksella. ”Aavikkotuulen kansan” luolissa kasvavasta pölystä on tullut pohjoisessa epidemian lailla leviävä huume.

Tontin sarjan avausosa Vedeeran taru (2012) voitti lastenkirjallisuuden LukuVarkaus-palkinnon. Merirosvoseikkailu Vedeera vaarallisilla vesillä (2018) toi mukaan tummempia ja kipeämpiä sävyjä. Kolmososan myötä voidaan puhua nuorten- ellei jopa nuorten aikuisten kirjallisuudesta.

Onhan Vedeera varttunut jo parikymppiseksi, ja haltijakuningattaren erikoiskaartin eli Silmän jäsen. Hänet lähetetään diplomaattivaltuuskunnan mukana luomaan kauppasuhteita Karniin. Samalla on tarkoitus selvittää pölyn reittejä.

Nopeatempoinen juoni heittelee Vedeeraa palatsialueen kylpylöistä ja puutarhoista maan alla orjatyötä tekevien peikkojen keskelle.

Miekat ja magia jäävät toiseksi hovijuonittelujen, diplomatian, viestilintujen ja salakirjoituksen rinnalla.

Karnilaiset osoittautuvat mestareiksi "väistelemisen taidossa". Tanssiaisten ja hovirituaalien yllä lepää "salaperäisyyden ja vaikenemisen huntu".

Uusinta Vedeera-kirjaa voisikin luonnehtia fantasiadekkariksi, jopa poliittiseksi trilleriksi.

Toisaalta Vedeeran hahmossa on nuoremmallakin lukijalle kylliksi samastumispintaa. Haltijaneidon repun päällimmäisenä kulkee hänen uskollisin ystävänsä: pörheäturkkinen, hunajakermaan mieltynyt Jatox-kissa.

Fantasia tarjoaa oivallisen kulman aikuistumiseen liittyvien minärimpuilujen kuvaamiseen. ”Metsäläistyttö” Vedeera tuntee ulkopuolisuutta ylimysperheiden tytärten seurapiirileikeissä. Samalla Vedeera tempoilee quirenilaisen velhonalku Selderonin ja ihmispoika Korilin välillä.

Siinä missä J. R. R. Tolkienin Keskimaassa metafyysinen pahuus tiivistyy örkkeihin ja Mordoriin, Tontti tarjoilee harmaan sävyjä.

Myös romanttiset kuviot ja naissankari päähenkilönä ovat kaukana Tolkienista, mutta lähestulkoon genren nykyisiä tehdasasetuksia.

Tontti salakuljettaa fantasiakirjoihinsa omien aikuisten romaaniensa ja maailmanpolitiikan teemoja.

Pöly tekee tuhojaan kuin amfetamiini ja heroiini Tontin edellisessä romaanissa Haava (2021). Se kuvaa jokaisen vanhemman pahinta painajaista, oman lapsen menettämistä.

Tontti tunnetaan runoilijana, aikalaisromaanien tekijänä ja räiskähtelevänä sananvapauskeskustelijana.

Olisi jo aika nostaa häntä esille nuorten fantastikkona, Katri Alatalon, Helena Wariksen ja Siiri Enorannan tapaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat