Opettaja piti ballerinaa hiuksista pystyssä piruettiharjoituksissa – tähtiballerina Seija Silfverbergin elämäkerta kertoo suurista rooleista ja rikkaasta elämästä

Uransa aikana ballerina Seija Silfverberg (s. 1935) esiintyi 24 maassa. Tanssija ura alkoi sotaorpojen kesäleiriltä.

Seija Silfverberg ja Seppo Koski Joutsenlammen pääosissa vuonna 1967.

8.5. 12:11

Elämäkerta

Tero Halvorsen: Seija Silfverberg – ballerina kuin liekki. Fuga. 360 s.

Seija Silfverberg (s. 1935) oli 1960–70-luvuilla suomalaisen baletin kirkkaimpia tähtiä. Häntä on kiitelty paitsi hienosta klassisesta tekniikastaan myös ilmaisuvoimaisesta roolityöstä. Kiitoksiin voin itsekin yhtyä, sillä näin hänet 1970-luvulla näyttämöllä monesti.

Suomalaisen baletin satavuotisjuhlinta saa kiinnostavan lisänsä Tero Halvorsenin kokoamiin haastatteluihin perustuvassa ja toimittamassa kirjassa Seija Silfverberg – ballerina kuin liekki. Sen vahvuuksiin kuuluu muun muassa hieno kuvitus.

Seija Silfverberg

Kirja päästää lukijan kurkistamaan baletin arkeen ja kulissien taakse. Monesti tällaiset ballerinamuistelmat sortuvat pahansuopaan juoruiluun ja kollegojen selkään puukotukseen. Sen Silfverberg välttää – joskin mukana on myös perustellun tuntuista kritiikkiä.

Seija Silfverberg vanhempineen syksyllä 1939 juuri ennen talvisodan syttymistä. Kirjan kuvitusta.

Silfverbergin esiintymisvietti heräsi jo lapsuudessa Imatralla. Sotaorpojen kesäleirillä hän oppi ”saksalaiskeijujen tanssin”, jonka hän sisukkuudellaan pääsi esittämään myös koulujuhlissa. Lisäpontta kehollisuus sai voimisteluseurasta.

Imatran tienoilla hetken opettanut, Aasiassa syntynyt ja ympäri maailmaa lapsitähtenä esiintynyt Leena Rintala rohkaisi lahjakasta tyttöä ja teki hänelle tanssinumeroita.

Seija Silfverberg osallistui äitinsä ompelemassa puvussa TUL:n Kilpailuun Unkarilaisella tanssilla. Kirjan kuvitusta.

Onni potkaisi, kun Silfverberg 13-vuotiaana pääsi opiskelemaan Suomalaisen oopperan balettikouluun. Balettikuntaan hänet kiinnitettiin kolme vuotta myöhemmin.

Samoihin aikoihin hän pääsi kansainvälisyyden makuun osallistuessaan Itä-Berliinin nuorisofestivaalille. Kytkökset vasemmistolaisuuteen voimistuivat hänen tutustuttuaan Kiilan taiteilijaryhmään, jossa hän kohtasi myös ensimmäiseen aviomiehensä, toimittaja ja näyttelijä Alpo Vammelvuon.

Alpo Vammelvuo, Seija Silfvenberg ja Petri-poika kotona vuonna 1956.

Solistitanssijattaren nimityksen jälkeen 1956 työtahti ja kansainvälinen kouluttautuminen kiihtyivät.

Opinnot Pariisissa ja nimen omaan Leningradin Vaganova-instituutissa sitouttivat hänet yhä tukevammin venäläiseen koulukuntaan, jonka nimeen hän on siitä saakka vannonut. Sen tekniikasta on mukana tarkkoja kuvauksia.

Baletin 1950- ja 60-lukuja leimasivat lähes vuosittaiset laajat ulkomaankiertueet. Ne olivat kuluttavia ja raskaita, mutta juuri niitä kuvaillessa kirja tarjoaa hauskimmat hetket. Nuoret tanssijat kun osasivat myös hauskanpidon.

Uransa aikana Silfverberg esiintyi 24 maassa.

Bahtšisarain suihkulähde -baletin Zareman rooli kuului Seija Silfverbergin suosikkeihin.

Kotona balettilaisten palkkatilanne oli onneton, joten Silfverberg teki paljon muunlaista työtä. Hän esiintyi televisiossa, opereteissa, musikaaleissa, elokuvissa, mainoksissa ja toimi mannekiinina. Tämä saattoi laajentaa tanssijan ilmaisukykyä.

Sitä hän pääsi käyttämään saadessaan suuria balettirooleja 1960- ja 70-luvuilla. Niiden kirjo oli monipuolinen. Niihin mahtui hyvinkin vastakkaisia hahmoja. Klassinen huippu oli tietenkin Joutsenlammen kaksoisrooli Odette-Odile. Sen hän usein esitti prinssinään Seppo Koski, josta tuli Silfverbergin toinen aviomies.

Phaidra oli Seija Silfverbergin suosikkikoreografin Elsa Sylvesterssonin samannimisen baletin päähenkilö. Hippolytoksen roolissa Seppo Koski.

Täysin vastakohtainen roolityyppi oli Carmen, jonka kuubalainen Alberto Alonson alun perin valmisti Maija Plisetskajalle. Tämän räiskyvän vampin vastakohta taas oli antiikin kostotar Phaidra, Silfverbergin suosikkikoreografin Elsa Sylvesterssonin samannimisen baletin päähenkilö.

Itsekehuun ei ballerinan tarvitse muistelmissaan turvautua, sillä analyyttisiä kehuja tarjoavat monet otteet laajoista lehtiarvosteluista. Niitä kun noina vanhoina hyvinä aikoina julkaistiin useissa päivälehdissä.

Itsekritiikkiä muistelmista kyllä löytyy. Silfverberg kertoo omista rajoituksistaan, kuten ylitaipuisista nilkoistaan sekä piruettikammostaan. Siihen hän sai ”hoitoa” vanhan koulun balettipedagogilta, joka piruettiharjoituksissa piti häntä hiuksista pystyssä.

Erikoistumisella näyttää olleen hintansa, kuten balettitanssijoille tyypilliset kehonvammat sekä fakkiutuminen omaan erikoisalaan. Kirjassa kaikki Suomessa vierailleet neuvostokoreografit ovat ”mestareita”, eikä ballerinalla ole mitään sanottavaa klassikkojen uustulkinnoista saati nykybaletista. Ne eivät vain kiinnosta häntä.

Silfverberg ja Riku-kissa kotona Merihaassa vuonna 1982.

Kaikkineen Seija Silfverberg – ballerina kuin liekki kertoo kuitenkin täydellä eletystä rikkaasta elämästä.

Kirjan arvoa lisäävät Tero Halvorsenin huolellinen toimitustyö ja loppuun kootut tiiviit tietoliitteet.

Serge Lifarin ohjauksessa vuonna 1960.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat