Rautatientorilla on käynnissä näyttämöpeli, johon yleisökin voi osallistua: Ideana on kuvata ihmistä koneiston osana

Rautatientorilla tapahtuva Woyzeck Game pakottaa katsojan tietoiseksi vallankäyttötilanteista.

Esitystaiteen seuran Woyzeck Game tapahtuu Rautatientorilla, ja katsoja voi vaikuttaa esityksen kulkuun. Kuvassa Lin Da ja Lauri Antti Mattila.

21.4. 14:15 | Päivitetty 22.4. 9:00

Esitystaide

Esitystaiteen seuran Woyzeck Game Rautatientorilla.

Rautatientorille on pystytetty kahden viikon ajaksi teltta, jossa voi käydä osallistumassa pelilliseen Woyzeck Game -esitykseen. Se koostuu esitystaiteesta, videopelistä, installaatiosta sekä julkisen tilan käyttämisestä.

Reijo Kela teki esityksen Cityman vuonna 1989. Silloin hän eli Vanhan ylioppilastalon takana viikon. Kelan teos oli kannanotto nousukauden juppielämään. Woyzeck Gamen voi nähdä äärimmilleen viedyn uusliberalistisen ihmiskäsityksen kommenttina.

Woyzeck on Karl Georg Büchnerin vuosina 1836–1837 kirjoittama romantiikan ajan klassikko, joka asettaa alaluokkaisen ihmisen tragedian päähenkilöksi.

Woyzeck on köyhä sotilas, jolle teetetään karmeita kokeita. Häntä riivaa mustasukkaisuus vaimoaan Marieta kohtaan. Se ajaa hänet lopulta tappamaan vaimonsa.

Woyzeck Game tekee uuden tulkinnan klassikosta sekä teatterin merkityksestä nykyajassa. Pelin ja yhteisen tilan käyttämisen lisäksi siihen kuuluu Klaus Maunukselan ja Lauri Antti Mattilan kirjoittama manuaali, jossa on teatterintutkija Hanna Helavuoren jälkisanat, kartta, ohjaaja Mattilan kirjoittama essee sekä opintopiirejä.

Woyzeck Game toivottaa ihmiset tervetulleiksi olemaan osa kokonaisuutta, jota nimenomaan yksi ihminen ei voi hallita.

Osallistun teokseen pelaajana. Minut ohjataan pieneen koppiin, josta saan korvanapin ja joystickin avulla yhteyden läpinäkyvässä asunnossaan elävään pelattavaan Woyzeck-hahmoon (Lauri Antti Mattila). Yleisö näkee pelattavan, ei minua. Kokemus on yhtä aikaa sekä jäykän mekaaninen että oudon runollinen.

Woyzeck Game tutkiskeleekin ihmistä kyborgina. Uusliberalistinen koneisto muuttaa ihmisiä koko ajan, heidän täytyy kelvata erilaisille kasvottomille koneistoille. Esimerkiksi työttömien syyllistäminen työttömyydestään äärettömän globaalin työvoiman ylitarjonnan aikana on yksi nykypäivän absurdeimmista asioista.

Pelaan ensimmäistä kenttää eli aamua. Aamuun mahtuu aamutoimia, tilaan tutustumista, aamupalan hakemista. Lisäksi pelin edetessä tilasta löytyy Marien Woyzeckille lähettämä tunteellinen erokirje.

Peli etenee siten, että seuraan eräänlaista manuaalia, jossa vilisee kysymyksiä, repliikkejä sekä vaihtoehtoja. Tekemällä omia valintojani voin vaikuttaa pelin suuntaan. Woyzeckin prekaarista tilanteesta kertovat hänelle lähetetyt tiedotteet toimeentulotuesta sekä maksamatta jääneet laskut.

Pyydän Woyzeckiä rakentamaan itselleen ystävän kepistä, peruukista, vaatekappaleesta ja puukosta. Puukko muistuttaa Woyzeckin synkästä lopusta. Nyt saatamme yhdessä keksiä puukolle jotain muuta tehtävää. Hän saa uuden mahdollisuuden.

Pelattava ei jää täysin pelaajan armoille. Hän noudattaa myös omaa tahtoaan. Minua kehotetaan miettimään, mikä voisi edistää pelattavan terveyttä ja hyvinvointia. Itsestä täytyisi pitää huolta, mutta yli-individualistinen ajatus elämästä pelkkänä self-helpinä vie elämältä merkityksen.

Millaista voi olla sellainen muutos, joka vastustaa koneistojen meiltä vaatimia muutoksia eikä pidä mitä tahansa muutosta tärkeänä?

Woyzeck Game sysää pelaajansa jatkuvaan itsetutkiskeluun ihmisen osasta, työn merkityksellisyydestä ja siitä, mitä kunkin ihmisen ominaislaadun kunnioittaminen oikeastaan tarkoittaa. Onko se pelkkä brändi vai voisiko kunnioittaminen lähteä liikkeelle jostain ihan muusta kuin työelämälle kelpaamisesta?

Harvoin tulen yhtä tietoiseksi niistä monista tunteista, joita vallankäyttötilanteeseen liittyy. Woyzeck Gamen tunnelma virittyy haavoittuvaiseksi, jopa unelmoivaksi. Esitys herkistää kohtaamisille ja on säälimätön vallankäyttöä kohtaan.

Esiintyminen: Lin Da. Tuottaja: Veera Lamberg. Luova koodaus, pelin tekninen toteutus, äänisuunnittelu: Viljami Lehtonen. Ohjaus, esiintyminen, koodausapu: Lauri Antti Mattila. Käsikirjoitus: Lauri Antti Mattila & Klaus Maunuksela. Valosuunnittelu: Alina Pajula. Pukusuunnittelu: Jenni Räsänen. Tila: Teija Turtio. Kirja: Ntamo.

Oikaisu 22.4. klo 9:00: Korjattu Karl Georg Büchnerin nimen kirjoitusasu.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat