Kun valikoin joulun alla kirjoja luettaviksi tänä keväänä vetämiini lukupiireihin, ajattelin lähinnä sitä, miten – pitkän naiskirjallisuuden putken jälkeen – lukisimme miesten kirjoittamia teoksia ja tarkkailisimme, miten naiset niissä esitetään.
Kuinka sukelsin 1930-lukuun, menetin äänikirjaneitsyyteni ja opin erottamaan kaksi rastaslajia toisistaan
Kjell Westön kymmenen vuotta vanha romaani vuodesta 1938 ja Suomesta globaalin sodanuhan alla on jälleen häkellyttävän ajankohtainen, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Suvi Ahola.