Kuinka sukelsin 1930-lukuun, menetin äänikirjaneitsyyteni ja opin erottamaan kaksi rastaslajia toisistaan

Kjell Westön kymmenen vuotta vanha romaani vuodesta 1938 ja Suomesta globaalin sodanuhan alla on jälleen häkellyttävän ajankohtainen, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Suvi Ahola.

23.4. 2:00 | Päivitetty 23.4. 10:54

Kun valikoin joulun alla kirjoja luettaviksi tänä keväänä vetämiini lukupiireihin, ajattelin lähinnä sitä, miten – pitkän naiskirjallisuuden putken jälkeen – lukisimme miesten kirjoittamia teoksia ja tarkkailisimme, miten naiset niissä esitetään.

Se tulikin talven aikana hyvin esille J. D Salingerin, Jari Tervon ja D. H. Lawrencen romaaneissa. Mutta kun tuli huhtikuu ja Kjell Westön vuoro, huomio kiinnittyi ihan muuhun.

Toki Kangastus 38 (2013) naiskuvaakin trillerijuonessaan esittelee, mutta ensi sijassa se on uskomattoman ajankohtainen kuvaus Suomesta, jossa tarkkaillaan, mitä naapurimaa Neuvostoliitossa tapahtuu ja mitä se vaikuttaa Suomeen – vuosi ennen talvisodan syttymistä.

Vaikka tilanne 1938 oli Euroopassa toinen kuin nyt, paljon on samaa: kilpailevia arvomaailmoja, totalitarismia, viholliskuvien rakentamista, painostavan tunnelman alla pilkahtelevaa paniikkia.

Upea romaani ei ahdista, vaan haastaa vain pohtimaan historian olemusta ja sitä, näemmekö nyt yhtään selvemmin propagandan ja myyttien taakse.

Kjell Westö: Kangastus 38 (suom. Liisa Ryömä). Otava 2013.

Ihmisiä kevätyössä

Vannoin pitkään, etten halua kuunnella kirjoja, eivätkä pari pientä kokeilua (esimerkiksi omien tekstieni kohdalla) ole saaneet minua pyörtämään päätöstä.

Haluan nähdä ja tutkia kirjailijan ajatuksia sivuilla silmieni edessä, en kuunnella näyttelijän tulkintoja niistä.

Sitten tuli Emmi-Liia Sjöholmin Virtahevot-romaani, jonka hän onkin kirjoittanut varta vasten kuunneltavaksi. Annoin mennä, luovuin neitsyydestäni ja kuuntelin kirjan alusta loppuun.

Hienostihan se toimi! Pihla Viitalan ja Samuli Niittymäen rönsyilevää dialogia olisin kuunnellut pitempäänkin kuin kolme ja puoli tuntia. Jotenkin sijoitin sen mielessäni kevään tai alkukesän yöhön, jonka valo saa ihmiset hakeutumaan toistensa luo avautumaan.

Uusi kirjallisuudenlaji on eittämättä syntynyt. Mutta niitä muita kirjoja aion yhä lukea, sohvannurkassa selaten.

Emmi-Liia Sjöholm: Virtahevot. Kosmos 2022.

Katsokaa taivaan lintuja

Tähän aikaan vuodesta se aina alkaa: lintujärjestö BirdLife Suomen haaste, jossa on tarkoitus tunnistaa sata lintulajia.

Joka kevät alan innoissani bongata, joka kesä nuupahdan, kun lajimäärä ei kohoa edes puoleen sataan. Oppaat, hakukoneet ja äänitunnisteetkaan eivät aina auta, etenkään toisiaan muistuttavien pikkulintujen tunnistamisessa.

Paljon olen silti oppinut: etätyöpöydän yli kiikaroidessani onnistuin juuri erottamaan toisistaan räkätti- ja punakylkirastaan.

Puhumattakaan hiljaa metsässä seisomisen taidosta ja silkasta ilosta, jota lintujen katseleminen synnyttää. Niin pieniä, kauniita, reippaita ja äänekkäitä!

Tunnista 100 lintulajia. birdlife.fi

Eniten uusia varauksia Helmet-kirjastoissa 13.–20.4. saaneet kirjat

Kaunokirjallisuus

1) Pirjo Hassinen: Toisella tavalla onnellinen

2) Enni Mustonen: Tekijä

3) Seppo Jokinen: Pahasti tehty

4) Emmy Abrahamson: Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista

5) Eve Hietamies: Numeroruuhka

6) Kari Enqvist: Wilson

7) Sara Osman: Kaikki mikä jäi sanomatta

Tietokirjat

1) Aki Linnanahde: Vilhunen

2) Tommi Saarela: On elämä laulu, Esa Niemisen tarina

3) Tarja Roinila: Samat sanat

4) Pekka Sauri: Onnen harha

5) Mikko Kuustonen: Omaelämäkerta

6) Aarno Malin: Pimeyden ytimeen

7) Anu Seppälä: Jääkukkia keisarinnalle

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat