Elli Järnefelt varttui kuuluisassa taiteilijasuvussa ja kuoli traagisesti, mutta miksi emme ole kuulleet hänestä juuri mitään?

Niin romaanit kuin historiakin ovat täynnä kiinnostavia hahmoja sankareiden vieressä ja varsinaisten tapahtumien liepeillä. Monet heistä ansaitsisivat oman tarinansa, toimittaja Suvi Ahola uskoo.

Järnefeltin perhe kuvattiin Alexander-isän hautajaisissa 1896. Seisomassa Arvid (vas.), Armas sekä Eero Saimi-puolisoineen. Edessä Aino (vas.), Elisabeth, Jean Sibelius, Arvidin puoliso Emmy ja poika Eero, Elli, Elisabethin veli Mischa Clodt ja Kasper.

30.4. 2:00 | Päivitetty 30.4. 8:16

On ullakolle piilotettu hullu vaimo. On hovimestari, joka unohdetaan kartanoon, kun se myydään. On majakan­vartija, joka palaa työpaikalleen toivuttuaan burnoutista.

Kirjallisuus on täynnä heitä: sivu­henkilöitä, jotka joskus alkavat kiinnostaa lukijaa sankareitakin enemmän.

Itse olen viime aikoina pohtinut brittiklassikko D. H. Lawrencen Lady Chatterleyn rakastajan (1928) tytärtä eli riistanvartija Mellorsin ja hänestä jo eronneen vaimon myrskyisän, epäonnisen avioliiton hedelmää. Pikkutyttö pilkahtaa esiin parissa kohtauksessa, mutta enempää hänestä ei kerrota.

Minun uteliaisuuteni hän kuitenkin ehti herättää. Mietin, miten Mellors suhtautuu lapseensa. Yltääkö rakkaus, jota hän tuntee lady Chatterleyta kohtaan, myös tyttäreen?

Entä tytön tunteet isää kohtaan? Hänhän kasvaa Mellorsille katkeran äidin kanssa kaivoskylässä, luokkiin jaetussa 1900-luvun alun Englannissa, ja kuulee varmasti vielä joskus isänsä ja ladyn epäsäätyisestä rakkaudesta.

Hänestä voisi hyvinkin olla oman romaaninsa päähenkilöksi – vähän niin kuin alussa mainitsemastani ”hullusta vaimosta”.

Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin (1847) traaginen sivuhenkilö, herra Rochesterin puoliso, sai nimittäin aikanaan ikioman fiktiotarinansa Jean Rhysin romaanissa Siintää Sargassomeri (1966).

Kiinnostavia sivuhenkilöitä on myös oikeassa elämässä, ja heistä kirjoitettuja romaaneja kutsutaan biofiktioksi. Lajin suosio kasvaa koko ajan.

Presidentin puoliso Sylvi Kekkonen oli sivuhenkilö miehensä rinnalla, mutta pääosassa Johanna Venhon romaanissa Ensimmäinen nainen (2019). Maggie O’Farrellin vasta suomeksi ilmestynyt Hamnet (suom. Arja Kantele) kertoo William Shakespearen nuorena kuolleesta pojasta.

Minun ehdotukseni biofiktion aiheeksi on Elli Järnefelt (1867–1901), yksi 1800-luvun merkittävän suomalaisen kulttuuri- ja taiteilijaperheen lapsista. Tietääkseni hänestä ei ole vielä sellaista kirjoitettu.

Hän jäi perheessään, niin kuin ehkä elämässään ylipäätään, ilmeiseen sivurooliin. Ainesta tarinaan kuitenkin löytyisi, onhan koko perheen dramaattisesta elämästä paljon dokumentteja. Lisäksi juuri Elli Järnefeltiin on viime vuosina törmännyt yllättävän monessa muistelmassa ja tietokirjassa.

Eniten häntä näyttävät miettineen Merete Mazzarella ja Riitta Konttinen.

Mazzarella nostaa hänet esiin tuoreessa Violetti hetki -teoksessaan, jossa muistellaan kirjailijan edesmennyttä veljeä Martin Schreckiä, mutta pohditaan myös perhedynamiikkaa ja sisaruussuhteita yleisemmin.

Vertailumateriaaliksi Mazzarella ottaa Ellin veljen Arvid Järnefeltin (1861–1932) Vanhempieni romaanin (1928–30), jossa kirjailija kertoo etenkin vanhemmistaan, pietarilaisesta aatelisnaisesta Elisabethista ja suomalaisesta upseerista, myöhemmin kuvernööristä Alexanderista.

Vanhempieni romaania Mazzarella pitää ”ajalleen harvinaisen avoimena kuvauksena eräästä avioliitosta ja perheestä”. Järnefeltien koti oli fennomaaninen, suomalaista kulttuuria edistävä, mutta samalla emotionaalisesti ankea.

Äidin ja isän välit olivat lopulta niin kylmät, että he eivät edes puhuneet toisilleen vaan käyttivät lapsiaan viestiensä välittäjinä.

Lapsia perheessä oli yhdeksän. Kaikista ei Vanhempieni romaanissa paljon kerrota, ja Mazzarella pohtii syitä siihenkin.

Sisarensa Ellin Arvid Järnefelt tuskin mainitsee. Enemmän kerrotaan veljistä Kasperista, Armaksesta ja Eerosta ja kahdesta muusta aikuiseksi eläneestä sisaresta Liidasta ja Ainosta.

Veljistä tulikin merkkihenkilöitä: Kasperista kriitikko ja kääntäjä, Armaksesta säveltäjä ja Eerosta taidemaalari. Aino meni naimisiin säveltäjä Jean Sibeliuksen kanssa, ja Liidakin kihlautui fennomaanijournalisti Juhana Messmanin kanssa, mutta kuoli ennen häitä.

Elli, josta ei tullut sen enempää kulttuurivaikuttajaa kuin tällaisen puolisoakaan, jää huomiotta, ja sitä Mazzarella ihmettelee, niin emotionaalisesti tarkka ja avoin kuin Vanhempieni romaani muuten on.

Oliko sisar veljelle tosiaan niin näkymätön? Vai oliko kyse häpeästä ja syyllisyydestä?

Arvidhan olisi voinut kertoa, että sisar teki itsemurhan. Elli Järnefelt hirttäytyi vähän yli 30-vuotiaana, yksinäisellä junamatkalla heinäkuussa 1901.

Mazzarellalla on enemmänkin tietoa Elli Järnefeltistä, sillä tämä sukelsi esiin jo 2010-luvulla, kun hän kirjoitti elämäkertaromaania Suomen ensimmäisestä naisprofessorista, historiantutkija Alma Söderhjelmistä.

Tälle Elli Järnefelt oli ystävä, johon Söderhjelm tutustui 1890-luvulla Pariisissa. Naiset asuivat samassa pensionaatissa ja viettivät paljon aikaa yhdessä.

Muistelmissaan Söderhjelm kertoo, että Elli vaikutti tyylikkäältä maailmannaiselta, tosin hauraalta ja herkältä. Hän ylpeili lahjakkaalla perheellään mutta vähätteli itseään. Pariisiin hän oli tullut opiskelemaan kieltä ja sivistymään, vaikkei kovin päämäärätietoisesti.

Kun Elli sai 1896 sähkeen, jossa kerrottiin hänen isänsä kuolemasta, hän romahti täysin, ja ystävien oli huolehdittava hänet matkatavaroineen kotimatkalle.

Alma Söderhjelmin mukaan tämä lietsoi Ellissä ”hermotautia, joka seuraavina vuosina kehittyi yhä huolestuttavampaan suuntaan”.

lapsuudenkodin painostava tunnelma saattoi vaikuttaa Elli Järnefeltin puutteelliseen perusturvallisuuteen ja itsetuntoon. Kaksi pikkusisartakin kuoli jo varhain.

Tästä kertoo taidehistorioitsija ja tietokirjailija Riitta Konttinen elämäkerrassaan Ellin sisaresta Ainosta. Siinäkin puhutaan Järnefeltien perhedynamiikasta, esimerkiksi siitä, miten Aino tuntui pienenä olevan isälleen Elliä läheisempi.

Oli myös rakkaussurua. Ennen matkaa Pariisiin Elli seurusteli Päivälehden perustajan Eero Erkon kanssa, mutta suhde katkesi.

Niin tuoreimman Erkko-tutkijan Reetta Hännisen kuin Riitta Konttisen mukaan syy oli nimenomaan Ellissä, mutta ratkaisuun erosta vaikutti ehkä myös Elisabeth-äidin nihkeys Erkkoa kohtaan, jonka hän ilmaisi kirjeissään.

Ero johti masennukseen, josta Elli Järnefelt ei enää toipunut. Hän työskenteli opettajana ja otti kasvattipojan, mutta elämä tämän kanssa ei onnistunut. 1900-luvun alussa Elliä hoidettiin parantolassakin.

Itsemurha oli perheenjäsenille silti yllätys. Hei eivät olleet tajunneet Ellin tilan vakavuutta tai hänen päättäväisyyttään: lähtiessään junalla Viipurista, kesänvietosta veljensä luona, hän otti mukaan tervatun köyden, jäi pois Talin asemalla, meni metsään ja hirttäytyi.

Kuten Riitta Konttinen kirjoittaa, mielenterveysongelmat eivät olleet vieraita Järnefeltien perheessä tai lähipiirissä. Suomalaisessa sivistyneistössä kärsittiin mielialojen vaihtelusta ja masennuksesta, ja monia hoidettiin mielisairaaloissa.

Siitä maailmasta on toki kirjoitettu, mutta silti ajattelen, ettei kulttuurimme ja taiteemme kultakauden kaikkia puolia, pimeitäkin, kovin hyvin vielä tunneta.

Miten kasvettiin – ja kasvatettiin! – taiteilijoiksi? Millaisissa rajoissa ja asenneilmastossa perheissä elettiin? Millaista oli olla aikuinen nainen ja silti täysin riippuvainen lapsuudenkodista? Kenen ehdoilla taidetta tehtiin, kuka joutui uhrautumaan ja musertui?

Tästä tarvitaan koko ajan lisää tutkimusta, tieteidenvälistäkin, samoin suurelle yleisölle suunnattua tekstiä.

Se voi olla kertovaa, tulkitsevaa tietokirjallisuutta mutta myös viisasta ja paneutuvaa fiktiota, joka täyttää historian aukkoja mielikuvituksella ja antaa oman tilan ja äänen myös Elli Järnefeltin kaltaisille sivuhenkilöille.

Lähteet:

Reetta Hänninen: Tulisydän – Maissi Erkon kiihkeä elämä. Otava 2022.

Riitta Konttinen: Aino Sibelius. Siltala 2019.

Merete Mazzarella: Alma – Edelläkävijän tarina, Violetti hetki (suom. Raija Rintamäki). Tammi 2018 ja 2022.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat