Hilja Grönfors aikoo jatkaa romanimusiikin taltioimista, kunnes kaikki on kirjattu ja äänitetty: ”Historiaan jää ainakin merkintä, että meillä oli oma kieli, musiikki ja kulttuuri”

Hilja Grönforsin varsinainen ura romanimusiikin laulajana alkoi 1990-luvun puolivälissä, ja se on ollut menestyksekäs.

Hilja Grönfors on yksi tunnetuimmista suomalaisista romanimuusikoista. ”Sain musiikin lahjan verenperintönä”, hän sanoo.

27.4. 2:00 | Päivitetty 27.4. 15:43

”Täytyyhän romanien asioita pitää esillä”, Hilja Grönfors sanoo puhelimessa. Hän haluaa antaa 70-vuotissyntymäpäivähaastattelun, vaikka on kovassa kuumeessa.

Grönfors sanoo syntyneensä saunassa, kuten 1950-luvun alussa oli tapana. Perheessä oli kymmenen lasta. Hän tosiaan tuntee romanien tavat ja asiat – ja muistaa perinteisen elämäntavan.

”Kiersimme tuttuja paikkoja Juukaa, Kaavia, Juankoskea, Tuusniemeä. Joka ilta etsittiin yöpaikkaa, mutta kaikkialla oli tuttua väkeä, joten aina joku otti meidät. Äiti virkkasi pitsiä, ja isä teki hevoskauppoja. Niillä elettiin.”

Taipaleetkin taittuivat hevospelillä. Isä myös kengitti hevosia. Grönfors toteaa, että romanit tunsivat hevoset ja hoitivat niitä suurella sydämellä kuin eläinlääkärit.

Nykyään Hilja Grönfors on yksi tunnetuimmista suomalaisista romanimuusikoista, mutta hänen laulunlahjansa tiedettiin yhteisössä jo varhain. Pieni Hilja alkoi laulaa ja tanssia melkein samaan tahtiin kuin oppi puhumaan.

”Sain musiikin lahjan verenperintönä. Lauloin joka paikassa. Sanoin kylään tuleville vieraille tai matkustajille linja-autossa, että anna markka, niin laulan. Pikkusiskollani taas ei ollut lauluääntä, mutta pienenä hän ei ymmärtänyt sitä. Hän sai markan, jos oli hiljaa!”

Moni maksoikin Grönforsille mielellään markan. Hän sanoo, ettei olisi ollutkaan hiljaa mistään hinnasta.

Grönfors lauloi tietysti romanien lauluja, mutta muistaa myös Brita Koivusen jättihitin Suklaasydän (1956). Koulussakin musikaalisuus huomattiin, ja Grönforsia vietiin kulttuurikisoihin ja kaikenlaisiin muihin rientoihin laulamaan.

Perinnemusiikin ohella myös romanien kieli oli yhä voimissaan. Se on Grönforsin ensimmäinen kieli, vaikka hän oppi rinnalla myös suomen.

”Kieli väljähtyy, jos sitä ei käytä, mutta minulla romani on pysynyt kotikielenä näihin päiviin saakka. Opetin sen pojallenikin.”

Ruotsin kielen Grönfors oppi, kun perhe muutti Ruotsiin 1970-luvun alussa, kuten sadat tuhannet muutkin suomalaiset niihin aikoihin. Siellä riitti töitä, siivoamista, keittiöhommia, vanhusten hoitamista, samoja hanttihommia, joita monet muutkin tekivät.

Lisäksi perhe jatkoi kaupustelua, muun muassa möi suomalaista makkaraa Suomesta muuttaneille. Auto parkkeerattiin kerrostalon pihalle ja rappukäytävästä katsottiin suomalaiset nimet. Pitsiä meni ruotsalaisillekin.

”Kun kävi kuukauden kielikurssin, pääsi sosiaaliturvan ja terveydenhoidon piiriin. Lähdimme pikkumökistä, mutta siellä meillä oli pian varaa viiden huoneen asuntoon. Lattia oli niin kirkas, että siitä näki kuvansa. Elimme kuin herrasväki.”

Tukholmassa Grönfors jatkoi laulamista romanien juhlissa mutta päätyi esiintymään myös radiossa ja Ruotsin televisiossa suomalaisten siirtolaisromanien elämää käsittelevässä ohjelmassa.

Suomeen Grönfors palasi 1986, kun hänen poikansa oli aika mennä kouluun. Hänen vanhempansa olivat ostaneet Orimattilasta ison talon, ja sinne hänkin asettui.

Grönfors ompeli romanivaatteita. Materiaaleja hän kävi hakemassa Turkista, Dubaista ja Ranskasta. Vaatteita meni kaupaksi Lappiin ja jopa Norjaan saakka.

1990-luvulla Grönfors kävi Helsingin aikuiskoulutuskeskuksessa romanikielen ja kouluavustajan kurssin. Romanimusiikki oli välillä jäänyt syrjään, mutta vuosikymmenen puolivälissä alkoi hänen varsinainen musiikillinen uransa.

”Kumpulassa oli kyläjuhla, jonne ystäväni Raila Halmetoja sai patistettua minut laulamaan. Siitä se lähti. Musiikki oli liian syvällä minussa.”

Sittemmin Grönfors on julkaissut kolme levyä Latšo Džinta -yhtyeensä kanssa, kiertänyt esiintymässä ympäri Eurooppaa ja pari kertaa Pohjois-Amerikassa ja saanut lukuisia palkintoja.

Heti uuden musiikillisen alun jälkeen Grönfors alkoi kiertää tallentamassa romanimusiikkia ympäri Suomea ja Ruotsinkin puolella. Niillä reissuilla matkaa on kertynyt yli 10 000 kilometriä. Grönfors kirjoitti sanoitukset muistiin ja painoi sävelet päähänsä.

Grönfors laskee taltioineensa ainakin 125 laulua. Grönforsin levyillä on kullakin yksi hänen oma kappaleensa, mutta loput ovat perinteisiä.

Maailmanmusiikin keskus julkaisi Grönforsin keräämästä materiaalista Vanhojen kaaleenlaulujen oppikirjan vuonna 2019. Romanikulttuurin museo jatkaa julkaisutyötä.

”Olen luvannut jatkaa niin kauan, että kaikki on saatu kirjoihin ja äänitettyä. Niistä halukkaat voivat sitten opiskella musiikkiamme. Historiaan jää ainakin merkintä, että meillä oli oma kieli, musiikki ja kulttuuri.”

Kuumeesta huolimatta Grönfors kertoo asioista pirteästi. Kun puhutaan romanikulttuurin tulevaisuudesta, hän kuulostaa ensimmäistä kertaa hieman väsyneeltä.

”Minulla on ollut oppilaita, joiden olen toivonut jatkavan musiikkia, mutta teini-iässä karaoke on vienyt heidät. Täällä Lahdessa on kyllä yksi seitsemänvuotias tyttö, joka on innostunut levyistäni. Aina joku nousee esittämään, enkä onneksi ole ihan ainoa laulaja.”

Loppua kohden Grönforsin ääni piristyy taas, ja hän sanoo toivovansa, että romanikulttuuri jatkaa elämäänsä. Helsingin Lapinlahdessa on Romanikulttuurin museo, jossa hän ja animaatio-ohjaaja Katariina Lillqvist järjestävät monenlaista ohjelmaa.

Eikä Grönfors ole muutenkaan luovuttanut. Konsertteja riittää, ja kesäksi Grönfors toteuttaa moniammatillisen työryhmän kanssa romanikulttuurista kertovan musiikki- ja elokuvakiertueen lastensuojelun vastaanottopisteissä, sairaaloissa ja vankiloissa.

”Kerromme siellä vanhoista ammateista, tavoista ja musiikista. Koulutuksen puute ja juurettomuus ajavat nuoria kaduille ja ongelmiin. On tärkeää, että he tietävät, keitä ovat ja mistä tulevat.”

Oikaisu 27.4. klo 15.45: Raila Halmetojan etunimi oli ensin muodossa Raili.

Hilja Grönfors

  • Syntyi 1952 Juuassa.

  • Työskennellyt käsityöläisenä ja romanikielen opettajana. Opettanut romanien musiikkiperinnettä muun muassa Sibelius-Akatemiassa.

  • Tehnyt Latšo Džinta -yhtyeen kanssa kolme levyä: Phurane miritš (Vanhat helmet 2007), Kai Tu Džaha? (Minne kuljet? 2011) ja Katta ame aavaa? (Mistä tulemme? 2018).

  • Kirjoja: Vanhojen kaaleenlaulujen oppikirja (2019), Elon polkuja – romanien laululyriikan kokoelma (2021).

  • Palkintoja: Kaustisen kansanmusiikkijuhlien mestarikansanlaulaja 2005, Etno-Emma 2008, Suomi-palkinto 2014.

  • Romanikulttuurin museon tukiyhdistyksen puheenjohtaja.

  • Katariina Lillqvist ohjasi 2018 Grönforsista dokumentin Eihän tämä maa minun omani ollut.

  • Asuu Lahdessa. Kirjoittaa omaelämäkertaa.

  • Täyttää 70 vuotta keskiviikkona 27. huhtikuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat