Gonzalo Rubalcaban harvinainen soolokonsertti oli maaginen: Tulkinta oli niin hiljentävää, että pianistin nahka­housujen narinakin kuului salissa

Pianisti Gonzalo Rubalcaba väsytti sävykkäällä intensiivisyydellään itsensä.

Pianisti Gonzalo Rubalcaba aloitti soolokonserttinsa sävellyksellään Gratitude, jota ei ole vielä levyttänyt. Kuubassa syntynyt ja Yhdysvalloissa asuva Rubalcaba esiintyi Suomessa ensi kerran jo 1986, heinäkuussa Porissa ja elokuussa Helsingissä. Kuvassa näkyvät Gratitude-biisin nuotit.

28.4. 15:53

Jazz

Pianisti ja säveltäjä Gonzalo Rubalcaba Espoon Kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa 27.4., April Jazzin ohjelmistoa.

Pianisti ja säveltäjä Gonzalo Rubalcaba on edennyt soolokonsertissaan jo puoliväliin sekä sen vaikeimpaan osaan. Pitäisi vihdoin, uh, puhuakin jotain ja uh, ehkä kertoa jotain yleisölle.

Hiljainen ja sanansa tarkkaan valitseva Rubalcaba, 58, pahoittelee samalla toistakin yksin soittamiseen liittyvää suurta haastetta. Hän sanoo ymmärtävänsä oikein hyvin, jos ei pysty pitämään meitä koko aikaa kiinnostuneina – ja hereillä.

Mitä vielä! Tämän tiiviin, yhden välipuheen katkaisseen puolentoista tunnin mittaisen setin aikana ei edes juolahtanut sulkea silmiä saati korvia. Rubalcaban soolokonsertti oli alusta loppuun intensiivinen sekä kokonaisena suorastaan maaginen, taianomainen.

Se ei kuitenkaan ollut välttämättä odotusten mukainen ainakaan heille, jotka eivät tunne tarkemmin synnyinmaassaan Kuubassa klassinen koulutuksen saaneen Rubalcaban laajaa tuotantoa. Hän ei ollut nyt se moneen suuntaan tempoileva ja kaikki kerralla peliin paneva räjähtävä virtuoosi, vaan paljon hillitympi ja ikään kuin harkitsevampi – sellainen kuin puhuessaan.

Tuntui todella, että häntä ei heiluttanut hetkeäkään koiraa, että tekninen taituruus ei ohjannut hetkeäkään taidetta. Että Rubalcaban kuuluisa virtuositeetti oli nyt kaikkia kliseitä välttelevien, melko verkkaisten tulkintojen palveluksessa. Täysin ja todella sävykkäänä.

Harmi kuitenkin, että Kulttuurikeskuksen Tapiolasali oli keskiviikkoiltana vain puolillaan.

Ehkä se johtui päivästä tai ehkä siitä, että noin 30 omaa albumia tehneen Rubalcaban näkyvyys ei ole ollut viime vuosina paras mahdollinen – sen jälkeen hän alkoi julkaista omaa musiikkia itse pienellä 5Passion-levymerkillään. Ja onhan hänen edellisestä oman yhtyeen konsertistakin tasan 17 vuotta – myös se oli April Jazzissa, samassa paikassa, samana viikonpäivänä, samaan aikaan.

Pianisti Gonzalo Rubalcaba saapui Suomeen tiistaina ja kävi heti valitsemassa Vantaan F-Musiikissa keskiviikon soolokonserttiin sopivan flyygelin. Hän päätyi tähän Bösendorferin malliin 280 Vienna Concert, joka maksaa Suomessa runsaat 180 000 euroa.

Rubalacaba esiintyi samana vuonna, 2005, myös Pori Jazzissa kontrabasisti Charlie Hadenin yhtyeessä. Hän muistikin jälleen ”löytäjäänsä” ja uransa suurinta tukijaa kappaleella First Song, jonka on levyttänyt ainakin kolme kertaa trion kanssa.

Mutta nyt tämän Hadenin säveltämän balladin tulkinta oli niin herkistävä ja ennen kaikkea niin hiljentävä, että myös sen legendaarisen nuppineulan olisi voinut kuulla, kuten Rubalcaban nahkahousujen narinan.

Harvoin yksin esiintyvä ja ilmeisesti vasta kaksi soololevyä julkaissut Rubalcaba olikin ripotellut illan ohjelmaan elämänkerrallisia viitteitä, musiikkia eri vuosikymmeniltä ja maista. Tunnetuimmat lainakappaleet olivat kuubalainen El manisero ja meksikolainen Bésame mucho, joiden tuttuja teemoja hän panttasi pitkään eikä vähän paljastettuaan malttanut lopettaa muunnelmiaan lainkaan, sooloilematta silti kertaakaan. Soitto vain jatkui ja jatkui, ohi "loogisen" päätepisteen.

Ja lopulta taisi käydä niin, että hän väsytti intensiivisyydellä ensin itsensä – kuten sanoi ennen viimeisestä ylimääräistä ja illan kuubalaisinta kappaletta El cadete constitucional. Sen oli säveltänyt noin sata vuotta sitten isänisä Jacobo Rubalcaba, jota Gonzalo ei ehtinyt koskaan tavata.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat