Turha kuvitella, että haavoitettu äiti ja myrkytetty tytär olisivat koskaan sujut, viikon kirja näyttää

Vigdis Hjorth on kunnioitettava häirikkö suurten sovintosatujen viihdemaailmassa.

30.4. 12:08

Päähenkilö kadehtii eläimiä. Hän on kuullut, että lähekkäin elävät eläimet kiintyvät väistämättä toisiinsa, kun taas hänen omalla kohdallaan lapsuuden kodissa kävi kovasti toisin. Siis ihmisten kesken.

Hänen kuulemansa ei pidä ihan paikkaansa, mutta se kuvastaa silti jo kuusi­kymppiseksi ehtineen Johannan epä­toivon, surun ja katkeruuden määrää. Niin sanotut lähi­suhteet sinänsä hyvin toimeen­tulevassa perheessä painoivat lapseen sellaiset vammat, joista ei toivu koskaan.

Etenkin painoi äiti, synnyttäjä, jolta tytär pitkään odotti ymmärrystä ja hyväksyntää.

Norjalaisen Vigdis Hjorthin romaani Onko äiti kuollut (Er mor død, suom. Katriina Huttunen, S&S, 367 s.)

pureutuu kaikkein intensiivisimmän terapia-istunnon tapaan
alkusyihin, jotka virittävät lapseen voimatonta raivoa.

Käsittelemättömänä raivo koteloituu pysyväksi seuralaiseksi ja aktivoituu pienistäkin ärsykkeistä koko loppuelämän. Varmasti.

Istunto ahdistaa. Haavaan koskeminen sattuu.

Mutta koskettava on.

Juonta teoksessa on vain ohuesti.

Vigdis Hjorth kirjoittaa mietelmiä ja pikku tutkielmia yhden toisensa jälkeen. Niitä ahmii nälkäisenä kuin tuntemattoman tantereen löytöretkeilijä kilometrejä.

Reissu tunnemaailman pakkaspuolelle hyytää. Autofiktion aikakaudella Hjorth näyttää fiktion terästetyn voiman.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat