Yleisö voi osallistua Carl Knif Companyn teokseen, jossa kaikki on terapeuttisen pehmeää, soljuvaa ja ystävällistä, mutta myös vähän tylsää

Sessions-teoksen voi kokea varovaisena, terapeuttisena lähestymisenä tanssitaiteeseen kahden vuoden koronakurimuksen jälkeen, kirjoittaa tanssikriitikko Merja Koskiniemi.

Anne Pajunen (vas.), Anna Stenberg, Terhi Vaimala, Riku Lehtopolku, Olli Lautiola ja Jonna Aaltonen Carl Knif Companyn Sessions-teoksessa.

6.5. 13:53

Nykytanssi

Sessions Tanssin talossa 5.5. Carl Knif Company.

Carl Knif Company aloittaa kymmenvuotisjuhlavuotensa uudessa, avarassa Tanssin talossa. Sessions-teoksen, jonka nimellä viitataan jonkinlaiseen istuntoon tai hoitokertaan, voi kokea varovaisena, terapeuttisena lähestymisenä tanssitaiteeseen kahden vuoden koronakurimuksen jälkeen.

Jos katsomossa istuminen pitkän tauon jälkeen jännittää, Sessions aloittaa ottamalla katsojat mukaan hengitysharjoitukseen. Koko teos on soljuvasti rytmitetty erilaisilla harjoituksilla, joihin yleisö halutessaan voi ottaa osaa.

Osallistaminen hoidetaan lempeästi hymyillen ja jokainen voi vapaasti päättää oman osallistumisensa määrän. Lähestymistapaa kammoksuvien ei siis tarvitse pelästyä.

Ainakaan ensi-illassa runsaslukuinen yleisö ei riehaantunut mukaan harjoituksiin. Vastaanotto oli kuin koronarajoitusten lamaannuttama joukko olisi varovaisesti pohtinut, saako tässä nyt oikeasti puhua vieruskaverille. Toisaalta ehkäpä koreografi Carl Knif on myös laskenut pidättyväisen suomalaisen yleisön varaan, ettei koko katsojakunta ryntää näyttämölle mukaan sinänsä hauskaan kenkien siirtelyyn ja niiden mukana liikkumiseen.

Yhteisten harjoitusten lomassa on toki myös kohtuullisen perinteistä, kuuden esiintyjän tanssiliikettä. Improvisoidut osuudet muuttuvat joustavasti pehmeäksi ja kauniiksi koreografiaksi, soolot eri kokoonpanojen yhteiseksi liikkeeksi. Sivuiltaan äärettömäksi jatkuvan tuntuista tilaa käytetään koko ajan laajalti hyödyksi.

Osa liikekoreografiasta jää sivuosaan, kun huomio kiinnittyy yleisölle ohjattuihin harjoituksiin. Joitakin ideoita, kuten vaatekappaleiden tanssittamista, toistetaan uudelleen tai niin pitkään, etteivät ne enää kanna tai kehity kiinnostavasti.

Olli Lautiola ja Riku Lehtopolku Sessions-teoksessa.

Jonna Aaltonen, Riku Lehtopolku, Anna Stenberg ja Terhi Vaimala ovat työskennelleet aiemminkin Knifin kanssa. Olli Lautiola ja yhteisharjoituksia luontevasti ohjaava Anne Pajunen ovat Carl Knif Companyssa mukana ensimmäistä kertaa. Jokainen ottaa oman paikkansa rauhallisen varmasti niin liikkeessä kuin kontaktissa yleisöön.

Vaimala ansaitsee erityismaininnan soolostaan. Ei ole helppoa tanssia kännykkä suussa, pimeässä, kännykän valon hohtaessa.

Jukka Huitilan lavastus eli läpikuultavat harmaat kankaat madaltavat tilaa, mutta eivät silti tee siitä ahdistavaa. Valoilla luodaan yhteistä tilaa tai ohjataan katsetta tanssijoihin.

Karoliina Koiso-Kanttilan vaaleansävyinen puvustus korostaa lempeän terapeuttista asennetta. Teoksen visuaalisuus, liikemaailman pehmeys sekä Janne Hastin äänisuunnittelu ja Franz Schubertin C-duurin jousikvintetto takaavat, että lopulta oma olo on kelluva kuin vaahtokylvyssä tai kermavaahdossa.

Terapeuttisesti se on hyvä asia kaikkien sulkujen jälkeen. Kun näyttämölle yhteisharjoitukseen uskaltautunut henkilö takanani kuiskaa ystävälleen, että meinasi nukahtaa sinne tuoliin, minäkin nostan pääni pehmeästä vaahdosta.

Kaikesta soljuvasta, ihanan ystävällisestä ja taitavasta huolimatta oli vähän tylsää.

Koreografia Carl Knif, äänisuunnittelu Janne Hast, lavastus ja valosuunnittelu Jukka Huitila, pukusuunnittelu Karoliina Koiso-Kanttila. Esiintyjät Jonna Aaltonen, Olli Lautiola, Riku Lehtopolku, Anne Pajunen, Anna Stenberg ja Terhi Vaimala.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat