Reija Wäreen vierailu Kansallisbaletissa oli menestys: Tuloksena oli pyörryttävä, hauska ja koskettava kuvaus klassisen baletin ja katutanssin kohtaamisesta

Kansallisbaletti taisi osua kultasuoneen kutsuessaan Reija Wäreen nuorisoryhmänsä koreografiksi. Toivottavasti hän vierailee Kansallisbaletin koreografina myös tulevaisuudessa, kirjoittaa kriitikko Jukka O. Miettinen.

Kansallisbaletin nuorisoryhmän tanssija David Rathbun Reija Wäreen Clique-koreografiassa.

4.5. 12:35

Nykytanssi

Clique Kansallisoopperan Alminsalissa 3.5. Koreografia Reija Wäre, katutanssit Akim Bakhtaoui, musiikki Minna Koivisto, visualisointi Ari Levelä, stylisti Vesa Silver, tanssijoina Kansallisbaletin nuorisoryhmä ja Akim Bakhtaoui.

Kansallisbaletti taisi osua kultasuoneen kutsuessaan Reija Wäreen nuorisoryhmänsä koreografiksi. Vajaan tunnin mittainen Clique on pyörryttävä, hauska ja koskettavakin kuvaus siitä kuinka klassinen baletti ja katutanssi vaivihkaa tutustuvat toisiinsa.

Wäreen koreografiseen tuotantoon kuuluu hengästyttävä määrä erityyppisiä teoksia oopperoista musikaaleihin, elokuviin ja areenakonsertteihin. Hänen käsialaansa oli muun muassa Tanssin talon helmikuussa striimatun avajaisjuhlan päätösnumero Ketju, joka huipensi gaalan ilonpilkahduksellaan.

Ensi-iltateoksen ”juoni” on yksinkertainen. Kuin varkain katutanssija (Akim Bakhtaoui) ilmestyy ikkunasta äimistelemään baletin harjoituksia. Siluettihahmoina hän näkee äärimmilleen treenatut balettitanssijat suorittamassa vaikeita temppujaan.

Uteliaisuus vetää hänet tutkimaan lähempää, mitä ihmettä tanssijat oikein puuhaavat. Aluksi hänet torjutaan, mutta sitkeys palkitaan. Syntyy baletin ja katutanssin välistä varovaista kommunikaatiota. Lopulta katutanssija poistuu. Osa balettilaisista jää häntä haikeudella hyvästelemään, osa kääntää selkänsä.

Katutanssi ja baletti kohtaavat Reija Wäreen koreografiassa. Vasemmalla katutanssija Akim Bakhtaoui.

Juoni ei ole esityksen juju. Toki se tarjoaa luontevan keinon törmäyttää kaksi täysin erilaista tanssiestetiikkaa: baletin liitävän linjakkuuden ja katutanssin maanläheisen rytmisyyden.

Esityksen ydin tuntuu olevan tanssin moninaisten ilmaisumahdollisuuksien ylistys. Varsinainen ilotulitus siitä syntyykin – mukana myös lämpöä ja älykästä huumoria. Teoksen niukasta mutta tyylikkäästä visualisoinnista vastaavat Ari Levelä ja stylisti Vesa Silver.

Ennalta hieman jännitin, millainen musiikki palvelisi tasavertaisesti kahta näinkin erilaista tanssiestetiikkaa. Huoli oli turha. Minna Koiviston rikas musiikkimaailma ei sitoudu kumpaankaan estetiikkaan, vaan yllättävästi palvelee niitä molempia.

Musiikki koostuu sähköisistä signaaleista, fellinimäisistä hyvänolon tunnelmista ja surrealistisista syvyyksistä – sekä paljosta muusta. Se antaa tasavertaisesti tukea molemmille tanssityyleille.

Juuri tanssi ja tanssijat ovat teoksen ydin. En hevin pysty kuvittelemaan, miten kaiken olisi paremmin voinut esittää. Akim Bakhtaouin rennonoloiset katutanssiosuudet ovat rakastettavan luontevia ja irtonaisia. Kansallisbaletin nuorisoryhmän trimmatut tanssijat tekivät puolestaan silmiä hivelevän huppusuorituksen.

Vuonna 2013 perustetun Kansallisbaletin nuorisoryhmän esitykset ovat yleensä tarjonneet klassisen ja nykybaletin katkelmia. Ratkaisu tarjota nyt vain yksi, juuri tälle ryhmälle valmistettu teos oli erittäin onnistunut.

Itse asiassa Clique on niin rikas kokonaisuus, että jäi halu nähdä se heti toiseenkin kertaan. Harmi kyllä nyt on tarjolla vain kaksi esitystä. Toivottavasti niitä tulee myöhemmin lisää. Ja toivottavasti Reija Wäre vierailee Kansallisbaletin koreografina myös tulevaisuudessa!

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat