Tällainen on uusi Umo – Taiteellinen johtaja Ed Partyka esittäytyi vihdoin suomalais­yleisölle

Umo ja Partyka avasivat April Jazzissa big bandien uuden aikakauden, mutta erikoisimman esityksen tarjosi Trondheimin jazzorkesteri, kirjoittaa Katri Kallionpää.

25.4. 17:10

Pitkä mies harppoo orkesterin eteen, kääntää selkänsä yleisölle, nostaa kätensä ilmaan — ja sitten lähtee!

Hän huitoo pitkillä käsillään, lyö ilmaa. Ja sitten vain svengailee ja antaa musiikin vyöryä. Mutta kun hän polkaisee jalkaa, lattia tärähtää katsomossa asti.

Uusi päällikkö on tullut Suomen jazzskeneen!

Ed Partyka aloitti Umon taiteellisena johtajana jo kaksi vuotta sitten. Perjantaina hänet nähtiin vihdoin yleisön edessä Sellosalissa.

Umo Helsinki Jazz Orchestran taiteellinen johtaja Ed Partyka esittäytyi yleisölle ensimmäistä kertaa pandemiarajoitusten jälkeen viime perjantaina April Jazz -festivaaleilla Espoon Sellosalissa pidetyssä konsertissa.

Selväksi tuli, että Suomessa on alkanut uusi aikakausi : Big band boost.

Historian kirjoihin voi merkitä, että big bandien nousukausi sai alkunsa tämän vuoden April Jazzissa, jossa on peräti kahdeksan big band -esitystä. Erikoisin niistä taisi olla norjalainen Trondheim Jazz Orchestra Tapiolan kirkossa sunnuntaina, jossa pääinstrumenttina olivat urut.

Yhdysvalloissa syntynyt ja Euroopassa uransa tehnyt Partyka aloitti Umon taiteellisena johtajana vuoden 2020 alussa. Koronapandemian vuoksi näimme hänet orkesterin edessä vasta nyt.

Koska näin enimmäkseen hänen selkänsä, en osaa sanoa, onko hän yhtä pelottava kuin J.K. Simmonsin näyttelemä sadistinen orkesterinjohtaja seitsemän vuoden takaisessa Whiplash-elokuvassa. Ainakin yhtä pitkä hän on.

Uudenlaista värinää oli lavalla jo ennen Partykan tuloa. Ensimmäistä kertaa näin naisen Umon riveissä: hän oli saksofonisti Katharina Brien, toinen orkesterin saksalaisista vierailijoista. Toinen oli saksalainen saksofonisti Florian Trübsbach.

Harvoin lavalla näkee myöskään niin suuria puhaltimia kuin perjantaina. Saksofonisti Max Zengerin vieressä seisoi rivi pitkän pitkiä torvia, kuin rännejä.

”Soinnissa on klassisen musiikin vivahde.”

Niille oli käyttöä. Koko Partykan johtama Umo tuntui saaneen uuden soundin: klassisen jazzorkesterin samettisen ja romanttisen soinnin, joka on päivitetty tämän päivän rytmiikalla.

Partyka kertoikin yleisölle haluavansa tuoda big band -musiikkiin takaisin ”Gil Evansin 1950-luvun henkeä” – Evanshan tunnetaan esimerkiksi nonetistaan, jossa soittivat muun muassa trumpetisti Miles Davis ja saksofonisti Gerry Mulligan.

Sen lisäksi, että jokainen saattoi päätellä hänen ihastuneen suurten puhaltimien täyteläiseen sointiin, hän kertoi keinoistaan myös aivan avoimesti. Hän sanoi käyttävänsä sovituksissaan paljon esimerkiksi klarinettia ja flyygelitorvea. ”Näin soinnista tulee orkesterimaisempi ja siinä on klassisen musiikin vivahde”, Partyka totesi.

Erityisesti pidin hänen tavastaan käyttää kappaleissa usein vain yhtä tai vain muutamaa solistia. Silloin solisti sai ikään kuin ottaa koko kappaleen haltuunsa. Ja Umon loistavat soittajathan tekivät sen tyylillä.

Yleisö sai kuulla ensiesityksiä Umon tuoreelta The Last Dance -albumilta. Osa oli Partykan sävellyksiä, osa lainakappaleita. Yksi on kuulemma tulossa seuraavalle levylle: saksofonisti Manuel Dunkelin säveltämä ja hänen solistina tulkitsemansa ihana balladi.

Mieleenpainuvia olivat myös Kasperi Sarikosken lempeä pasuuna Ed Partykan haikeansuloisessa G.G.’s Last Dance -kappaleessa, Mikko Mäkisen mustarastaan lailla laulava klarinetti Eliane Eliaksen säveltämässä Para Nadassa sekä Mikko Pettisen haikea trumpetti avauskappaleessa.

April Jazzin big band boost ei rajoittunut vain Sellosaliin. Se haluaa ulottua koko suomalaisen big band-musiikin tulevaisuuteen.

Uusi sukupolvi pääsi esille tässäkin konsertissa, kun Umon lämmittelybändinä esiintyi Pop Jazz Konservatorion big band solistinaan blueskitaristi ja laulaja Pepe Ahlqvist.

Viime viikonloppuna April Jazz järjesti neljän nuorisobigbandin musiikkileirin jossa opettajina oli Umon ja Espoo Big Bandin muusikoita.

Perjantain konsertin päätteeksi Partyka toivottikin yleisölle hauskaa iltaa, mutta muistutti vielä muka-vakavasti, että toivotus ei koske big band -leiriläisiä. Heidän on Partykan mukaan syytä olla seuraavana aamuna skarppina oppitunnilla.

Trondheimin jazzorkesterin teos on sävelletty uruille. Suomessa sen esityspaikkana oli moderni Tapiolan kirkko (ei kuvassa).

Sunnuntaina kuulin jotakin aivan muuta, kun norjalainen Trondheim Jazz Orchestra esitti Alf Hulbækmon sävellyksen Barnlige gleder. Nimen voisi kai kääntää ”lapsellisiksi iloiksi”.

Norjalaisen jazzin on sanottu olevan aivan omanlaistaan. On puhuttu vuonojazzista, jolle on ominaista pohjoiseen luontoon liittyvä eteerisyys ja meditatiivisuus.

Barnlige gleder tuki vahvisti tätä käsitystä. Kun kolmikymppinen säveltäjä oli vielä valinnut instrumentikseen kirkkourut, esitys oli jotakin, jollaista en ollut ennen jazzfestivaaleilla kokenut.

”Se on hauras ja katoava, kuin kirkon betoniseinään heijastuva auringon valo.”

Hulbækmo loi aivan omanlaistaan sointia. Se oli hauras ja katoava, kuin kirkon betoniseinään heijastuva auringon valo.

Urkuihin liittyy yleensä — ainakin itselläni — kirkkomusiikillisia mielleyhtymiä, mutta tässä esityksessä niistä ei ollut tietoakaan. Pikemminkin kyse oli lapsenomaisesta leikistä, uteliaista kokeiluista ja ilosta.

Sama asenne säteili koko orkesterista, jousisoittimista puhaltimiin.

Erityisen hieno oli kolmen laulajan osuus: Siri Gjære, Harald Relling Nielsen ja Rohey Taalah tulkitsivat erikoisia melodioita ja harmonioita vaivattomasti ja herkästi. Toisinaan vokaaliosuudet olivat osa orkesteria, mutta toisinaan kuultiin hienoja a cappella -jaksoja ja mahtavaa gospelin voimaa.

Olisinpa vielä ymmärtänyt sanat.

Käsiohjelma olisi ollut muutenkin avuksi, sillä teoksen rakennetta ei voinut mitenkään arvata etukäteen.

Loppupuolella saikin yllättyä muutaman kerran, että ai vieläkö tämä jatkuu.

Teoksella olisi nimittäin ollut monta hienoa loppunousua: juurikin se laulajien vahva gospel-finaali tai rumpali Hans Hulbækmon räjähtävä rumpusoolo — niin räjähtävä, että rummuista irtosi osa, joka lensi isossa kaaressa kirkon toiselle penkkiriville saakka. Onneksi joku taisi saada siitä kopin, jos näin oikein.

Lopulta teos hiipui pois kuin auringon läikkä seinältä tai lapsuuden muisto mielestä.

April Jazz jatkuu 30.4. asti.

Tykkää Jazzkeittiöstä Facebookissa.

Lue kaikki blogipostaukset täältä.

Lue lisää: Trondheim Jazz Orchestra kasvatti kiehtovan mielikuvitus­metsän Tapiolan kirkkoon

Tarkennus 26.4. klo 9.45; Lisätty Partykan esittäytymistä käsittelevään lauseeseen sanat pandemiarajoitusten jälkeen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat