Otavan toimitusjohtaja vaihtoi satavuotiaat savikiekot kuuluisan sarjakuvataiteilijan piirtämään muotokuvaan

Robert Crumb piirsi Pasi Vainion muotokuvan exlibrikseen.

Otavan toimitusjohtaja Pasi Vainiolla on useita exlibriksiä, kirjoihin liimattavia omistajanmerkkejä: ”Kaikissa exlibriksissäni on sama teema kuin isoisäni merkissä, eli mieshahmo ja kirja.”

11.5. 10:49 | Päivitetty 11.5. 12:42

Vuonna 1949 kuuluisuuksien valokuvaajana maailmanmaineeseen noussut Yousuf Karsh kävi Ainolassa kuvaamassa Jean Sibeliuksen.

Äskettäin puolestaan Otavan toimitusjohtaja Pasi Vainio sai maailman merkittävimpiin underground-sarjakuvataiteilijoihin kuuluvan Robert Crumbin piirtämän muotokuvan itsestään.

Tuskin moni yhtä maineikas ulkomainen taiteilija on siinä välissä tehnyt muotokuvia suomalaisista.

Yhdysvaltalainen Robert Crumb (s. 1943) nousi 1960-luvulla maineeseen underground-sarjakuvien räävittömänä mestarina, ja hän on piirtänyt sarjakuviksi myös muun muassa Franz Kafkan elämää ja tuotantoa kokoavan teoksen sekä Ensimmäisen Mooseksen kirjan. Hänen teoksensa ovat kiertäneet suurnäyttelyissä ympäri maailman, ja häntä pidetään amerikkalaisen sarjakuvan omaperäisimpänä ja tinkimättömimpänä tekijänä.

Pasi Vainio otti ensimmäisen askeleen kohti Crumbin piirroksen kohteeksi päätymistä viime kesänä Vaasassa. Hän kävi siellä Tenho-kaupassa, joka myi muun muassa käytettyjä levyjä. Vainio tuli kysyneeksi, löytyisikö sieltä vanhoja savikiekkoja eli gramofonilevyjä.

”Minulla on kesäasunnolla Hattulassa veivattava 1920-luvun vehje, jolla kuuntelen laiturin nokassa mitä milloinkin, mutta en ole keräilijä”, Vainio selittää.

Tenhon takahuoneesta Vainiolle tuotiin nivaska savikiekkoja, jotka hän sai muun kaupan päälle. Lopulta joulun alla hän ryhtyi tutkimaan välillä unohtunutta saalistaan.

”Joukossa oli kymmenen Gallotone-levymerkin julkaisemaa savikiekkoa 20- ja 30-lukujen itäafrikkalaista jazzia. Levyt näyttivät niin hyväkuntoisilta, että niitä oli tuskin koskaan edes kuunneltu. Oman gramofonini raskaalla neulalla en raaskinut soittaa niitä.”

Sen sijaan Vainio kyseli levyistä Facebookin savikiekkoryhmässä, mutta siellä kukaan ei tiennyt niistä juuri mitään. Seuraavaksi hän lähetti listan levyistä tutulle hollantilaiselle taiteilijalle Joost Swartelle, joka on levykeräilijä ja supertähti kuvittajien piireissä.

Gallotone oli ilmeisesti eteläafrikkalaisen levy-yhtiön alamerkki. Listen All Around -kokoelmalevyltä löytyy muutama kappale sellaisilta savikiekkojen yhtyeiltä kuin tansanialainen Dar es Salaam Jazz Band ja Sunderland String Band.

Myöskään Swarte ei osannut sanoa levyistä mitään eivätkä ne olleet hänen juttunsa, mutta hän välitti listan Robert Crumbille.

”Olen seurannut Crumbia nuoresta pitäen”, Vainio kertoo. ”Myöhäisestä tuotannosta erityisesti vaikutti Genesis-suurtyön todella hieno toteutus. Pidän myös paljon hänen Heroes of the Blues- ja Early Jazz Greats -korteistaan. Ja tietysti Big Brother and the Holding Companyn Cheap Thrills -levynkansi on aikamoinen klassikko.”

Pasi Vainio alkoi harrastaa sarjakuvia tosissaan parikymppisenä. Robert Crumbin töitä hän on seurannut nuoresta pitäen.

Crumb on paitsi piirtäjä myös muusikko, ja hän ollut jo vuosikymmeniä kuuluisa vanhojen blues- ja jazzlevyjen keräilijänä. Hän on piirtänyt sarjakuvia ja keräilykuvia bluesin uranuurtajista. Vainion levyt kiinnostivat häntä heti.

”Crumb lähetti piirtämänsä ohjeet, kuinka savikiekot pitää pakata postittamista varten. Hänellä oli ennestään yksi levyistä, mutta heikommassa kunnossa. Ei hänkään osannut sanoa niille oikeaa hintaa.”

Kun keräilytavara on yhtä aikaa sekä äärimmäisen harvinaista että hyvin harvojen haluamaa, sille onkin erittäin vaikea määritellä hintaa. Huutokaupoissa sellaiset voivat mennä pilkkahinnalla tai hinta voi nousta pilviin.

Vainio ei ollut rahan perässä vaan halusi levyille hyvän kodin. Hän ehdotti vaihtokauppaa, jossa Crumb piirtäisi hänelle exlibriksen, eli kirjoihin liimattavan omistajamerkin.

Sellaista mestaripiirtäjä ei ollut aiemmin tehnyt, joten Vainio lähetti lyhyet ohjeet ja valokuvansa. Piirros tuli postissa parin viikon päästä.

”Kaikissa exlibriksissäni on sama teema kuin isoisäni merkissä, eli mieshahmo ja kirja. Muuten annoin Crumbille täysin vapaat kädet ja hän päätti aiheen. Ehkä hän päätyi muotokuvaani, koska tiesi minun pitävän hänen Heroes of the Blues -korttisarjastaan. Exlibriksessä on samaa henkeä.”

”Minusta on erityisen hienoa, että asia hoitui vaihtokauppana, johon me molemmat olimme tyytyväisiä.”

Pasi Vainion exlibriksiä.

Crumbin piirtämä exlibris ei ole Vainion ensimmäinen. Hänellä on komea rivi niitä muun muassa sellaisilta taiteilijoilta kuin Ever Meulen, Serge Clerc, Francois Avril, Jacques de Loustal ja Javier Mariscal. Pari kotimaistakin on, esimerkiksi Tarmo Koivisto ja Jussi ”Juba” Tuomola.

”Exlibrikset edustavat minulle hienoa personoitua käyttögrafiikkaa. Ne juhlistavat lukemista ja korostavat kirjan esinearvoa. On mukavaa miettiä, minkä exlibriksen kuhunkin kirjaan liimaan. Koen merkit hyvin henkilökohtaisina ystävyyden osoituksina upeilta tekijöiltä.”

Listan kotimaiset tekijät tunnetaan Mämmilästä ja Viivistä ja Wagnerista. Sen sijaan yllä mainitut ulkomaiset taiteilijat eivät ole Suomessa kovin kuuluisia, mutta he edustavat ligne claire -piirtäjäkoulukunnan kermaa. Selkeän viivan tyyli periytyy Hergéltä ja hänen Tintistään.

Tintti on ollut Vainion (s. 1959) suuri suosikki lapsuudesta lähtien. Siksi tuntuu sopivalta, että Vainio johtaa juuri Otavaa, Suomen suurinta kirjakustantamoa, joka on julkaissut Tinttejä vuodesta 1970 lähtien.

Tosissaan Vainio alkoi harrastaa sarjakuvia parikymppisenä, kun ystävä antoi hänelle brysseliläisen Plaizier-kustantamon julkaiseman Ever Meulenin postikortin. Interrail-matkallaan Vainio päätti vierailla kustantamossa, josta hänet ohjattiin edelleen Meulenin luokse.

Suomesta saakka tullut ihailija sai lämpimän vastaanoton sekä lisää piirtäjien osoitteita. Matka jatkui Hollantiin Joost Swarten ovelle sekä Pariisiin tapaamaan Serge Clerciä ja Jacques de Loustalia.

”Meulen oli ligne claire -tyylin uranuurtaja ja monien esikuva. Kaikki toivottivat minut tervetulleeksi, kun kuulivat, että hän oli lähettänyt minut.”

Kotikaupungissaan Turussa Vainio osallistui 1990-luvulla Pehmeä pyramidi -sarjakuvafestivaalin järjestämiseen. Tapahtumassa vierailivat muun muassa Loustal ja amerikkalainen Charles Burns.

Vainio työskenteli elektroniikka-alalla, muun muassa Nokialla sen nousun aikoina, mutta halusi kirja-alalle. Hän aloitti Otavalla 1996 ja on ollut sen toimitusjohtaja vuodesta 2009.

Otavalle kuuluva Like julkaisee kotimaisia suosikkeja, kuten Fingerporia ja Viiviä ja Wagneria, mutta nykyisin emoyhtiö ei juuri julkaise sarjakuvia. Joitakin vuosia sitten se julkaisi Tinttien alkuperäisiä mustavalkoisia laitoksia, mikä oli kulttuuriteko.

Tinttejä menee tasaisesti ja pidämme niitä saatavilla. Muuten käännössarjakuvien menekki on kovin pientä. Uskon, että niiden suosio palaa vielä”, Vainio sanoo.

Pasi Vainio on jatkanut yhteydenpitoa Crumbin kanssa, jonka kiinnostus vanhaan rytmimusiikkiin on pohjaton. Vainio on esimerkiksi lähettänyt hänelle suomalaista haitarijazzia.

”20-luvun jutut kiinnostavat häntä, muun muassa Suomi Jazz Orkesteri. 30-luvun jazzistamme hän sanoi, että siinä kuuluu jo liikaa swingin vaikutus.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat