Sotia ei koskaan syty, jos nauramme samoille asioille

Ihmiskoe osoitti, että liki 40 vuoden takainen Velipuolikuu toimii yhä täydellisesti.

Kuvassa Eeva Litmanen, Pirkka-Pekka Petelius ja Pirjo Bergström sketsiviihdeohjelma Velipuolikuussa.

1.5. 2:00 | Päivitetty 1.5. 9:57

Jotta julma ihmiskoe voi alkaa, täytyy ensin selittää, mikä on potsi.

Antti Majander

Porsas.

Sitten päästään alku­iskuun Pontsan perheen kahvipöydässä. Sen pamauttaa miniä (Eeva Litmanen):

”Arvi on ollut potsin kanssa!”

Arvi (Kari Heiskanen) on hänen miehensä ja koko lailla omissa todellisuuksissaan. Appiukossa (Esko Hukkanen) saattaisi vielä piillä hiukan toivoa. Kummankin pullaa jauhavat posket pysähtyvät. Vain hetkeksi.

Sytyke kokeilla ammoista omaa televisioherkkua seuraavalla, tyystin nettitarjonnassa varttuneen sukupolven edustajalla syntyi sattumalta TV2:n alkuillassa silmiin osuneesta uusinnasta. Alkujaan Velipuolikuuta esitettiin vuosina 1983–4.

Muistan kolmea viikkoa vaille ikäiseni Kjell Westön joskus jonkun tekemäni haastattelun sivulauseessa todenneen, että Velipuolikuu sai nuorukaisena tajuamaan, miten suomen- ja ruotsinkieliset ovat ihan samaa porukkaa. Ihmeempiä kulttuurieroja ei voi olla, kun samat asiat naurattavat.

Raudan ruusuiksi taikovalla kielellä sanoen: jos Putin diggaisi Zelenskyin komediasarjasta Kansan palvelija, hän ei olisi koskaan hyökännyt Ukrainaan.

Jännittää. Olenko dinosaurus, kun tuottaja Kari Kyrönsepän joukkueen televisiomoska huvittaa ihan yhtä makeasti kuin edellisellä kerralla liki 40 vuotta sitten?

Vielä mitä! Teinin hartiat hytkyvät koko kaksi minuuttia ja 20 sekuntia kestävän sketsin alusta loppuun.

Helpotus on niin suuri, että lahjoitan hänelle toisenkin huipun samasta lähteestä, peräti yli neljä minuuttia kestävän nuoruus-, pösilöys-, jumal- ja tekopyhyystutkielman Tapi rippileirillä – jota en näemmä ole kyennyt unohtamaan.

Toimii. Jes, en tuhlannut nuoruuttani.

Jos käyttäisin hattua, nostaisin sitä nyt Kari Heiskaselle, joka älysi lopettaa televisioviihteen tekemisen pian alkuunsa, huipulla.

Julma ihmiskokeeni ei täytä tieteelliseltä tutkimukselta edellytettävää objektiivisuutta. Vein näet tulosta toivomaani suuntaan varmuuden vuoksi myös toisella sananselityksellä toisesta Pontsan perhe -sketsin avainkohdasta.

”Emmie vasiten”, Arvi puolustautuu.

En minä tahallani.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat