Saamelaisiin kohdistuu edelleen valtavasti vihaa – Ann-Helén Laestadiuksen romaani on huikaisevan jännittävä kertomus

Ruotsinsaamelaisen Ann-Helén Laestadiuksen Varkaus valittiin Ruotsin vuoden kirjaksi 2021.

Ann-Helén Laestadius sai August-palkinnon nuortenromaanistaan Tio över ett vuonna 2016.

10.6. 13:52

Romaani

Ann-Helén Laestadius: Varkaus (Stöld). Suom. Laura Kulmala. S&S. 510 s.

Kuka määrittää rikoksen, kuka rangaistuksen? Rikostoimittajana toiminut Ann-Helén Laestadius lähestyy kysymystä Varkaus-romaanissaan kiinnostavasta kulmasta, saamelaisten ja kantasuomalaisten eroavissa näkemyksissä siitä, mikä poro on. Omaisuutta vai elävä olento.

Ruotsinsaamelainen Laestadius on tullut Ruotsissa tunnetuksi ja palkituksi lasten- ja nuortenkirjoistaan, ja osaksi tositapahtumiin perustuva Varkaus on hänen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaaninsa. Se valittiin 2021 Ruotsissa vuoden kirjaksi.

Varkaus käynnistyy talvella 2008. 9-vuotias, saamelaiseen poronomistajaperheeseen kuuluva Elsa hiihtää yksin poroaitaukselle, jossa hän näkee kuolleen poron, oman pienen vasansa Nástelgallun, makaavan maassa silvottuna.

Ja miehen kädessään verinen puukko ja poron korva, jonka hän on leikannut siinä olevan, omistajuuden kertovan korvamerkin takia.

”Sitten hän osoitti virnistäen Elsaa, nosti etusormen ohuille huulilleen ja veti sen kaulansa yli. Kuollut. Elsa tiesi sen tarkoittavan kuollutta.”

Elsa tietää kuka mies on. Ja hän tietää, mitä tämä voi tehdä, ja miten vähän poliisi saamelaisia kuuntelee.

Elsa ei kerro miehestä kenellekään, ei vanhemmilleen eikä poliisille, säästää vain miehen maahan pudottaman poronkorvan. Pelko seuraa vuosien halki, se määrittää Elsan elämää ja asettuu kuvaamaan saamelaisten ja ruotsalaisten monin tavoin kivuliasta suhdetta.

Kolmeen osaan jaettu romaani jatkuu toisessa osassa kymmenen vuotta myöhemmin, syystalvella 2018. Aikuiseksi kasvaneen Elsan lisäksi seurataan poroja salametsästävää Robertia, jonka hahmo muotoutuu yhä säälittävämmäksi, kaikessa uhkaavuudessaankin rakkautta vaille jääneeksi yksinäiseksi surkimukseksi. Robertin katkeruudesta versoo näkymä saamelaisiin yhä kohdistuvaan rasismiin.

Pohjoismaat vaikuttavat vihdoinkin heränneen saamelaisiin vuosikymmenten ajan kohdistettuun kolonisaatioon, vihaan ja sortoon. Venetsian biennaalissa Pohjoismaiden paviljonki oli tänä vuonna Saamen paviljonki, jossa taiteilijat Pauliina Feodoroff, Máret Ánne Sara ja Anders Sunna toivat teoksissaan esiin muun muassa maanomistukseen liittyviä kysymyksiä.

Suomessa esimerkiksi Niillas Holmbergin 2021 julkaistu Halla Helle -romaani tutustutti lukijat saamelaisten elämään ja monin paikoin vaikeisiin maankäyttö- ja kielikysymyksiin.

Ann-Helén Laestadius punoo Varkaudessa monitahoisen kuvan saamelaisyhteisöstä, nykypäivän takana vaikuttavasta historiasta. Ruotsalaiset tappavat ja kiduttavat saamelaisten poroja huvikseen, kaivos tuhoaa maat ja valtaapitävätkin puhuvat ”lappalaisista”. Kiitossanoissaan kirjailija kertoo muun muassa käyneensä kirjaa varten läpi sata rikosilmoitusta. ”Tällaisia asioita Saamenmaalla tapahtuu ja on tapahtunut jo pitkään”, hän kirjoittaa.

Oman osansa saamelaisten elämään tuo ilmastonmuutos, väärät lämpötilat vääriin aikoihin, porojen hoitoa vaikeuttava arvaamattomuus.

Ulkoapäin tulevien uhkien lisäksi tukalaa on myös yhteisön vanhakantaisten käytäntöjen puristuksessa. Elsa kasvaa ja haluaa olla poronhoitaja, mutta ala on miesten – äänioikeutta hän ei usko saamelaiskylän asioissa koskaan saavansa.

Tärkeää on sekin, mistä suvusta kukakin on, onko oikea saamelainen. Sitä Elsan äiti ei ole: hän on etelästä tullut ”riuku”, ikuisesti ulkopuolinen.

Varkaudessa vilisee pohjoissaamenkielisiä sanoja lukujen järjestyslukuja myöten. Laestadius saa saamen sanat istumaan muun tekstin joukkoon itsestäänselvän luontevasti, hengittävänä osana Varkauden maailmaa.

Laura Kulmalan suomennos tavoittaa huolellisen sujuvasti kielten ja sävyjen rytmin. Jälkisanoissa Kulmala kertoo kiinnostavasti käännöstyöstään ja siihen vaikuttaneista eroista Suomen ja Ruotsin saamelaiskäytäntöjen välillä. Esimerkiksi sen, että Ruotsissa äänestää saavat vain poronhoitajat, jotka ovat yleensä miehiä, kun taas Suomessa jokaisella poronomistajalla on paliskunnan kokouksissa lukuporojensa määrää vastaava äänioikeus.

Opin romaania lukiessani valtavasti: kuten sen, miten vähän tiedän.

Ennen kaikkea Varkaus on kuitenkin huikaisevan jännittävä, hehkuva kertomus, jossa tarkkasilmäinen kirjailija tuo lukijan eteen kokonaisen maailman.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat