Jani Ruscican näyttely Taidehallissa riisuu teoksia merkeistä ja merkityksistä – myös näyttelytilaa on riivitty paljaaksi

Näyttely jatkaa Ruscican teoksissa jo pitkään esillä olleen kommunikoinnin, merkin ja merkityksen käsittelyä.

Näyttelynäkymä Jani Ruscican näyttelystä Ii vailla pistettä.

6.5. 12:57

Nykytaide

Jani Ruscica: Ii vailla pistettä 5.6. saakka Helsingin Taidehallissa (Nervanderinkatu 3). Ti, to, pe 11–18, ke 11–20, la–su 11–17.

tai melkein samalla hetkellä sanot:

Sanataiteilija Taneli Viljanen päättää Jani Ruscican näyttelyn yhteyteen kirjoittamansa runon tyhjyyteen: kaksoispisteen jälkeen jään odottamaan runon Nestetila, läpikulku viimeistelevää lausetta, mutta edessä on hiljaisuus.

Avara tyhjyys ja kommunikoitavan viestin perään kysyminen on oivallinen tiivistys Ruscican näyttelystä Ii vailla pistettä.

Helsingin Taidehalliin pystytetty näyttely jatkaa Ruscican teoksissa jo pitkään esillä olleen kommunikoinnin, merkin ja merkityksen käsittelyä. Ruscican työssä toistuva motiivi ovat esimerkiksi erilaiset kirjaimet. Ruscica tekee niin sanottuja antropomorfisia kirjaimia eli kirjaimia, joissa ihmishahmo taivuttaa vartaloaan jonkin kirjainmerkin muotoon.

Kirjaimet Ruscica veistää usein suurikokoisiksi painolaatoiksi, jolloin ne viittaavat kirjalliseen kulttuuriin. Toisinaan laatat kiinnittyvät vihjaamansa väriin, kuten J for Jade (2016) jadenvihreään tai R for Rust (2019) ruosteenpunaiseen.

Antropomorfisia kirjaimia nähdään myös Piia Oksasen kuratoimassa Ii vailla pistettä -näyttelyssä. Tällä kertaa kirjainmerkit tuntuvat irrottautuvan ilkikurisesti merkityksen välittäjän tehtävästä.

Taidehallin seiniä kiertävissä kirjainpainolaatoissa seisovat i-kirjaimet voisivat olla myös tavanomaisia muotokuvia (jos i:stä irrottaa sen hattuna olevan pisteen, jääkö jäljelle kirjain vain pelkkä pystyviiva?).

Pysäytyskuva Jani Ruscican videoteoksesta About Us (refrain to refrain) (2022).

Niin ikään videossa About Us (refrain to refrain) (2022) kirjaimia muistuttavat olennot improvisoivat tavalla, joka eivät kuitenkaan jäsenny tunnistettaviksi sanoiksi tai edes kirjainten osoittamiksi äänteiksi.

On myös epäselvää, mitä kirjainta tai merkkiä hahmot kulloinkin koettavat esittää – tai ovatko ne keksimässä kokonaan uusia viittaussuhteita hakemansa muodon ja sen kommunikoivan merkityksen välille.

Näyttelynä Ii vailla pistettä on avara. On kuin merkeistä ja merkityksistä riisuminen olisi ulotettu koko näyttelytilaan, jota on riivitty paljaaksi poistamalla esimerkiksi päivänvalon virtausta tavallisesti estäviä rakenteita.

About Us (refrain to refrain) -teoksen lisäksi näyttelyssä on esillä myös toinen video, kokonaisuuden nimeä kantava Ii vailla pistettä (2021). Lyhyen episodielokuvan pienissä tuokiokuvissa h-kirjaimet hyrisevät h:lla alkavien sanojen tahtiin ja m-kirjaimelta muistuttava ilmapallo pullistelee äkäisesti läpsähdellen.

Samassa teoksessa on myös Kati Outisen esittämä monologi keltaisen kulttuurihistoriasta. Outisen näyttelemä episodi herättää ajattelemaan merkityksestä pakenemisen mahdottomuutta: lopulta jäljelle jää kuitenkin jokin jälki, kuten väri, joka kantaa mukanaan historiaa ja siten myös merkitystä.

Lue lisää: Valokuvataiteilija Jaakko Heikkilä kohdisti kameransa vauraisiin suomalaisiin ja näiden onnen lähteisiin

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat