Sodasta traumatisoitunut mies on pääosassa epookki­elokuvassa, jossa on paljon samaa kuin suositussa Babylon Berlin -sarjassa

Liki kolmetuntinen moraalikysymyksiä pohtiva epookkielokuva vuoden 1931 myrskyisestä Berliinistä pitää katsojan valppaana.

Jakob Fabian (Tom Schilling) koettaa luovia levottomassa kaupungissa.

5.5. 11:25

Draama

Fabian moralistin tarina (Fabian oder Der Gang vor die Hunde), ohjaus Dominik Graf. 178 min. K12. ★★★★

Weimarin tasavalta ja Saksan pääkaupunki Berliini on inspiroinut elokuva- ja televisiotekijöitä vuosikymmenestä toiseen niin, että aikakauteen sijoitetuista elokuvista ja sarjoista on tullut miltei oma genrensä.

Ja mikäs siinä. 1920- ja 1930-luvun vaihteen Saksa tarjoaa hedelmälliset puitteet draamantekijöille.

Tuohon aikaan Saksa oli poliittisesti ja taloudellisesti epävakaa maa, jossa kansallissosialistit ja kommunistit ottivat yhteen. Toisaalta tiede ja kulttuuri kukoistivat, kun Bauhaus-koulu raivasi tietä funktionalismille ja ekspressionististen elokuvien tekijöitä houkuteltiin Hollywoodiin.

Berliini oli dekadentin yöelämän mekka, joka houkutteli sodasta toipuvien ja huvittelunhaluisten kansalaisten lisäksi taiteilijoita, boheemeja sekä vähemmistöjä.

Tällaisissa lavasteissa voi kertoa voimakkaita tarinoita, joissa leiskuvat suuret tunteet ja joissa ihmiselämän nurjuus on tehdasasetus. Kohtalokkuutta korostaa kaikkien tietämä lopputulema eli natsien valtaannousu.

Fabian – moralistin tarina perustuu Erich Kästnerin (1899–1974) vuonna 1932 julkaisemaan kirjaan. Se on lastenkirjailijana tunnetun Kästnerin ainoa aikuisille suunnattu teos.

Fabian kertoo vähän päälle 30-vuotiaan Jakob Fabianin (Tom Schilling) tasapainottelusta omien ambitioiden ja yhteiskunnallisten realiteettien välillä. Kansallissosialismin uhka on ilmassa, mutta se ei viime kädessä määritä elokuvaa.

Fabian on oppinut intellektuelli, joka väsää hengenpitimikseen mainoslauseita tupakkayhtiössä. Hänen ystävänsä Stephan Labude (Albrecht Schuch) elää vailla taloudellisia huolia ja viimeistelee tieteellistä tutkimusta.

Fabian saa potkut ja jää tyhjän päälle. Tarjolla on hämärähommia, mutta hän kieltäytyy niistä itsepintaisesti.

Huuruisessa kabaree-illassa Fabian tutustuu yökerhon baarikassaan, salaperäiseen Corneliaan (Saskia Rosendahl). Ihastuminen on välitöntä ja molemminpuolista. Salaperäinen Cornelia opiskelee lakitieteitä ja haluaa elokuvatähdeksi. Hän ei kuitenkaan ole päämääränsä saavuttamisen suhteen yhtä puristinen kuin Fabian.

Näin elokuva muovautuu moraaliseksi pohdinnaksi keinoista, joilla ihminen voi saavuttaa tavoitteensa. Kun onneen on tarjolla oikotie, onko ratkaisu kestävä?

Fabianin päähenkilöiden kimpoilussa kuohuvassa ajassa on paljon samaa kuin Babylon Berlin -televisiosarjassa. Vastakohtien maailmassa voi tapahtua mitä tahansa ja koska vaan. Se pitää katsojan valppaana.

Visuaalisesta muotokielestä tulee väistämättä mieleen myös R.W. Fassbinderin magnum opus Berlin Alexanderplatz -televisiosarja. Ohjaaja Dominik Grafin visuaaliset ratkaisut ja elokuvalliset kikat ovat kuitenkin sen verran omintakeisia, että pesäeroa kahteen muuten niin ilmiselvään referenssiin syntyy riittävästi.

Fabianin epookki on huolellista, mutta oivaltavalla tavalla pienimuotoista. Näyttävillä joukkokohtauksilla ei mässäillä vaan ulkokuvia kuvitetaan vaikkapa välähdyksillä Berliinin muotokuvaelokuvasta Die Stadt der Millionen (Trotz, 1925).

Graf ei myöskään välttele anakronismeja. Esimerkiksi elokuvan loppupuolen kohtauksessa vilahtaa muutaman sekunnin ajan Berliinin katukivetykseen upotettuja kompastuskiviä (Stolpersteine). Niillä muistetaan natsi-Saksassa murhattuja tai vainottuja henkilöitä.

Alleviivaamaton muistutus katsojalle siitä, mitä todella tapahtui.

Elokuvan kantava voima on vaikuttava näyttelijäntyö.

Schillingin Fabian on monitahoinen ja kompleksinen nuori mies, joka on traumatisoitunut sodasta. Rosendahlin Cornelia on poikaystäväänsä vakaampi hahmo, määrätietoinen ja kunnianhimoinen. Yhdessä rakastavaisina he ovat suloinen pari.

Fabianilla on pituutta kaksi minuuttia vaille kolme tuntia, mutta se ei ole ongelma. Elokuvan arvaamattomuus ja tempo pitävät jännitettä yllä jopa muutaman viipyilevän sivurönsyjakson läpi.

Elokuvan materiaalista laskelmoiva tuotantoyhtiö olisi voinut rakentaa televisiosarjan, mutta nyt ehyt kokonaisuus kantaa mallikkaasti.

Käsikirjoitus Dominik Graf, Constantin Lieb, Erich Kästner (romaani). Pääosissa Tom Schilling, Saskia Rosendahl ja Albrecht Schuch.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat