Lenin-patsaita boikotoidaan nyt, koska auton tankkaamatta jättäminen olisi suomalaisille liian rajua, sanoo Lenin-museon johtaja

Kotkalaiset pohtivat, pitäisikö ystävyyskaupunki Tallinnan lahjoittama Lenin-patsas siirtää muualle. Turun kaupunki ilmoitti jo poistavansa Lenin-rintakuvan keskustasta. Helsingissä keskustellaan Lenininpuiston nimestä.

5.5. 2:00 | Päivitetty 5.5. 8:05

Pronssista ja graniitista veistetty kalju mies nojaa käteensä keskellä Kotkaa.

Hän on Vladimir Lenin, ja nyt kotkalaiset haluavat hänestä eroon.

Kun Venäjä hyökkäsi helmikuun loppupuolella laajamittaisesti Ukrainaan, alettiin Suomessa pohtia, mitä pitäisi tehdä lukemattomille neuvostojohtajaa esittäville patsaille ja muistolaatoille. Patsaita poistamalla halutaan osoittaa solidaarisuutta Ukrainalle, vaikka lähes sata vuotta sitten kuollut neuvostojohtaja ei Ukrainan sotaan liity.

Lenin oli yksi Neuvostoliiton perustamiseen johtaneen vallankumouksen avainhenkilöistä ja johtaja, joka tapatti vastustajiaan.

Suomessa useita kertoja piilotelleen Leninin patsaita ja muistolaattoja on Suomessa arviolta noin 15. Kotkan lisäksi niitä on ainakin Turussa, Torniossa, Paraisilla ja Tampereella. Lisäksi Helsingin Alppilassa on Leninin mukaan nimetty Lenininpuisto.

Tallinna lahjoitti Matti Varikin Lenin-veistoksen ystävyyskaupungilleen Kotkalle vuonna 1979.

Kotkan keskustassa Kotkansaarella päivystävän arviolta yli kaksimetrisen Lenin-rintakuvan on veistänyt virolainen kuvanveistäjä Matti Varik. Neuvostoliitto määräsi Tallinnan lahjoittamaan patsaan Tallinnan ystävyyskaupunkiin Kotkaan vuonna 1979.

Kriittistä keskustelua neuvostomuistomerkeistä ei käydä ensimmäistä kertaa, ja myös Kotkassa Lenin-rintakuvan poistamisesta on keskusteltu aikaisemmin. Viime vuonna poistamisesta tehtiin valtuustoaloite ja Venäjän hyökkäyksen alettua kunnallisaloite. Kotkan kaupunkisuunnittelujohtaja Markku Hannonen teki aloitteisiin yhdistetyn vastauksen, joka toimitettiin kaupunginhallitukselle.

”Oikein tiivistettynä vastauksen ajatus on, että historia tulisi säilyttää näkyvänä, vaikka sen katsominen tekeekin kipeää, eikä patsasta tulisi tässä yhteydessä siirtää pois”, Hannonen kertoo.

Kotkan kaupunginvaltuustolle vastaus ei kelvannut. Se päätti palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi.

Turussa Leninin poistamisesta on jo päätetty. Turun kaupunki kertoi torstaina, että se siirtää Mihail Anikušinin veistämän Leninin rintakuvan Puolalanmäeltä museoitavaksi. Patsaan on lahjoittanut Turulle ystävyyskaupunki Leningrad, nykyinen Pietari.

V.I. Leninin rintakuva Aurakadun yläpäässä Turussa 28. huhtikuuta 2022.

”Minulle on ihan sama. Turkulaiset saavat päättää, haluavatko he säilyttää Lenininsä ulkosalla vai sisätiloissa”, sanoo tamperelaista Lenin-museota johtava Kalle Kallio ja kuulostaa hyväntuuliselta.

Museologi on seurannut Lenin-muistomerkkien boikottikeskustelua työnsä puolesta. Tampereella keskustelu Lenin-museon roolista on ollut sodan alettua pienimuotoista, ja sitä on käyty lähinnä sosiaalisessa mediassa ja Aamulehden mielipidesivuilla.

Vuosikymmenten aikana Lenin-museota on säännöllisesti vastustettu, vaikka museo ei nykyisellään juuri Leniniin liity. Suomen ja Neuvostoliiton välisistä suhteista ja Neuvostoliiton historiasta kertova museo julkaisi heti sodan alettua tiedotteen, jossa se kertoi yksiselitteisesti vastustavansa Venäjän hyökkäystä.

Lue lisää: ”Suomen vihatuin museo” uudistui: Tampereen Lenin-museo muuttui kriittiseksi

Lenin-Patsaat kertovat ennen muuta Neuvostoliiton suuresta vaikutuksesta sotien jälkeisen Suomen politiikkaan. Suomettuneessa Suomessa Neuvostoliiton pelko piti idänsuhteet tiiviinä, eikä varsinkaan 1970-luvun vasemmistolaisessa politiikassa kriittinen keskustelu Neuvostoliitosta ollut helppoa. Neuvostoliiton lahjoittamat patsaat ovat esimerkki diplomatiasta, josta Suomi ei voinut kieltäytyä.

Leninin nimi toistuu nykyäänkin Venäjällä Suomea käsittelevissä puheissa. Usein esitetyn väitteen mukaan Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden. Neuvosto-Venäjä tunnustikin Suomen itsenäisyyden ensimmäisenä ulkomaana. Bolševistit kuitenkin uskoivat, että Suomi palaisi Neuvosto-Venäjän alaisuuteen sosialistisen vallankumouksen jälkeen.

Lenin-museota johtavan Kalle Kallion mielestä patsaat ovat vain patsaita.

Kallio erottelee toisistaan menneisyyden ja historian, joka on menneisyydestä tehtyä tulkintaa. Patsaan poistaminen ei muuta menneisyyttä mitenkään tai pyyhi siitä mitään pois, Kallio sanoo.

Kallion mielestä patsaat ja muistolaatat kertovat pystytysaikansa historiapoliittisesta näkemyksestä. Kun arvot ja historiantulkinta muuttuvat, voi patsaiden poistaminen olla hänestä perusteltua. Yhtä oikeaa vastausta ei ole.

Vaikeaksi kysymys hänestä muuttuu, kun mietitään, minkä kaikkien patsaiden asemaa on tarkasteltava uudestaan.

Miten pitäisi suhtautua esimerkiksi Helsingin Senaatintorilla olevaan Johannes Takasen ja Walter Runebergin Suomen suuriruhtinasta esittävään patsaskokonaisuuteen?

”Meidän kerronnassamme Aleksanteri II on se hyvä keisari, mutta kyllä se silti oli täysi despootti”, Kallio havainnollistaa.

Kotkan Lenin-patsaassa on nähtävissä ”hienovaraista kritiikkiä” kuvaamaansa aihetta kohtaan, kaupunkisuunnittelujohtaja Markku Hannonen kertoo.

Leninillä ei ole nimittäin vasenta kättä.

”Taideteos sisältää itsessään vastauksen tähän tilanteeseen”, Hannonen sanoo.

Hänen mukaansa taiteilijan neuvostovastainen piiloviesti saattaa kuitenkin jäädä joidenkin katsojien mielestä massiivisen Lenin-hahmon varjoon.

Kotkan kaupunginvaltuustossa patsaan tulkintaan on suhtauduttu kahtiajakoisesti. Toisten valtuutettujen mielestä patsas voisi jäädä paikoilleen, jos sen viereen pystytettäisiin teoksen taustoista kertova kyltti. Toisten mielestä puuttuva käsi ei ole riittävä syy jättää patsasta puistoon.

Oikeastaan puuttuva käsi löytyy puistosta, mutta se on useiden metrien päässä Leninin päästä. Puolalaisen kuvanveistäjän Krzysztof Bednarskin rintakuvaa kommentoiva käsipatsas on tuotu paikalle 15 vuotta päätä myöhemmin, vuonna 1995.

Mitä kädelle tapahtuu, jos pää poistetaan?

”Hyvä kysymys”, Hannonen naurahtaa.

Yksi vaihtoehto olisi jättää käsipatsas paikoilleen ja luoda sen seuraksi jotakin uutta. Toisaalta käsi ja pää muodostavat teoskokonaisuuden, Hannonen sanoo.

”Mieluummin käsi seuratkoon Leniniä.”

Kymen Sanomien mielipidesivuilla Kotkan Lenin-patsasta on ehdotettu lahjoitettavaksi Tampereen Lenin-museoon.

Museonjohtaja Kalle Kallio ei innostu ehdotuksesta. Hänen mukaansa museolla on näköispatsaita jo riittävästi.

Kallio sanoo, että pohjimmiltaan ihmiset etsivät patsaita poistamalla tunnetta siitä, että toimivat oikein.

”Haluamme boikotoida, mutta emme keksi, mitä boikotoisimme. Kaikkein helpointa olisi, jos emme tankkaisi autoa, mutta se on liian rajua, joten etsimme vaihtoehtoisia tapoja. Sitten löydetään Lenin.”

Helsingin kaupungin nimistötoimikunta ei kannata katujen nimeämistä uudelleen

Patsaiden ja muistolaattojen poistamisen lisäksi tukea Ukrainalle halutaan osoittaa muuttamalla paikannimiä. Helsingissä on keskusteltu Alppilassa sijaitsevasta Lenininpuistosta ja Punavuoren Tehtaankadusta, jonka varrella Venäjän suurlähetystö sijaitsee.

Maaliskuun alussa Helsingin kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Matias Pajula kertoi jättävänsä aloitteen Tehtaankadun nimeämistä Zelenskyinkaduksi Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin mukaan. Aikaisemmin Ilta-Sanomat uutisoi, että Pajula jättäisi aloitteen myös Lenininpuiston nimeämisestä Zelenskyinpuistoksi.

Hufvudstadbladetin haastattelussa Pajula kertoi kuitenkin tulleensa toisiin ajatuksiin ja jättävänsä myöhemmin aloitteen siitä, että Lenininpuiston ja vastaavien paikkojen asemaa tulisi selvittää.

Helsingin kaupungin nimistönsuunnittelija Johanna Lehtonen kertoo, ettei kukaan valtuutettu ole jättänyt tänä vuonna valtuustoaloitteita puiston tai kadun nimeämisestä uudelleen. Sen sijaan useat yksittäiset kaupunkilaiset ovat jättäneet aloitteita Tehtaankadun nimen muuttamisesta.

Nimistötoimikunnan kanta on selkeä. Nimistön ensisijainen tehtävä on opastaa ja yksilöidä paikkoja, eikä kadun- tai paikannimiä pääsääntöisesti muuteta.

Samoilla linjoilla on Kotimaisten kielten keskus Kotus, joka sanoo, ettei kadunnimiä tulisi muuttaa poliittisin perustein. Kotus viittaa myös YK:n suositukseen, jonka mukaan nimeämistä elossa olevien henkilöiden mukaan tulisi välttää.

”Muutaman kuukauden tai vuoden päästä voimme ehkä tarkastella tätä maailmanhistorian tapahtumaa eri lailla, mutta tunnekuohuissa ei pitäisi tehdä niin kauskantoisia päätöksiä, että lähdetään muuttamaan yli sata vuotta vanhaa kadun nimeä”, nimistönsuunnittelija Johanna Lehtonen sanoo.

Myös naapurimaa Ruotsissa nimenmuutoksiin suhtaudutaan pidättyväisesti. Alkukeväästä Tukholmassa keskusteltiin siitä, voisiko Gjörwellsgatanin, jolla Venäjän suurlähetystö sijaitsee, nimetä uudelleen. Paikallinen nimistötoimikunta ei puoltanut ehdotusta. Sen sijaan osa viereisestä Mariebergin puistosta nimettiin Fria Ukrainas Platsiksi.

Lue lisää: Lapuan liikkeen aikana haluttiin kaataa Senaatintorin Aleksanteri II, nyt tärvellään orjakauppiaita ja Kolumbusta – Mutta mitä patsaiden täystuho edistää?

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat