Pandemia lyhensi draamasarjojen jaksoja entisestään, ja se on mainio juttu

Napakoiden tarinoiden venyttäminen noin 45 minuutin jaksomittaan on tuonut turhaa tyhjäkäyntiä, kirjoittaa toimittaja Piritta Räsänen.

4.5. 2:00 | Päivitetty 4.5. 10:53

Huhtikuussa sosiaalisessa mediassa hullaannuttiin romanttisesta brittiläisestä nuortensarjasta Heartstopper. Kehuissa toistui sama kaava: moni kertoi katsoneensa sarjan läpi yhdeltä istumalta ja katsovansa sitä nyt uudelleen.

Viime vuosina tuotantokausien ahmimisesta kerralla on tullut huomattavasti helpompaa, sillä draamasarjojen jaksot ovat lyhentyneet.

Kiitos kuuluu – ainakin osittain – suoratoistopalveluille, joiden ei tarvitse välittää tv-kanavien ohjelmapaikoista. Netflixissä julkaistun Heartstopperin kahdeksan jaksoa ovat myös vain puolen tunnin pituisia.

Perinteisesti alle puolen tunnin sarjat ovat olleet sitcomeja eli tilannekomedioita. Lyhyempien draamasarjojen ilotulitus alkoi viimeistään vuonna 2018, kun Netflix julkaisi mustalla huumorilla höystetyn draaman The End of the F***ing World. Sarja kertoo 17-vuotiaasta Jamesista (Alex Lawther), joka uskoo olevansa psykopaatti.

The End of the F***ing World on hykerryttävän hauska, herkkä ja lähes nihilistinen rakkaustarina kahdesta epävarmasta ja tylystä teinistä. Koko ensimmäisen kauden saattoi katsoa yhden viikonlopun aikana – tai jopa yhdessä iltapäivässä. Jaksot kestävät parikymmentä minuuttia, ja niitä on kahdella tuotantokaudella yhteensä kuusitoista.

Sarjasta tuli valtava hitti, ja Netflix julkaisi lisää lyhyitä sarjoja. Vuonna 2019 suoratoistopalvelu julkaisi esimerkiksi draamakomedian Juhlat (engl. Russian Doll) aikalooppiin juuttuneesta Nadiasta (Natasha Lyonne).

Pandemian myötä kiinnostus lyhyitä sarjoja kohtaan kasvoi entisestään, kun kotona ja etäpalavereissa vietetty aika lisääntyi ja keskittymiskyky heikkeni.

The Atlantic julkaisi toukokuussa 2020 listan sarjoista, jotka sopivat silloiseen “outoon ja erittäin uuvuttavaan aikakauteen”. Listalta löytyi muitakin kuin Netflix-sarjoja, kuten Donald Gloverin luoma musiikkibisnestä satirisoiva Atlanta sekä kahden nuorten aikuisen suhteesta kertova irlantilainen draamasarja Normaaleja ihmisiä.

Suomessa jaksot ovat lyhentyneet nuortensarjoissa. Monissa Yle Areenan sarjoissa jaksojen keskimääräinen pituus ei ole edes kahtakymmentä minuuttia vaan noin kymmenen minuuttia. Esimerkiksi lukiolaisten kiusallisista tilanteista kertovan Luuserit-sarjan lyhyin jakso kestää seitsemän minuuttia ja pisin viisitoista.

Kun napakoita tarinoita ei enää tarvitse venyttää perinteiseen 45 minuuttiin, vältytään tyhjäkäynniltä. Tiivistäminen toimii.

Samalla poistuu yksi ongelma: jos sarja lähtee kunnolla käyntiin vasta kolmannessa jaksossa, ei ensimmäisissä jaksoissa tarvitse kärvistellä kauaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat