Viulisti Lisa Batiashvilin soitto oli vaikuttavaa ja liikuttavaa – RSO:n sektiot hengittivät Sakari Oramon johdolla yhteen

Upeasti soittanut Lisa Batiashvili tavoitti Szymanowskin ensimmäisen viulukonserton ristiriidan.

Kapellimestari Sakari Oramo ja viulutaiteilija Lisa Batiashvili.

5.5. 15:45

Klassinen

Radion sinfoniaorkesteri Musiikkitalossa 4.5. Joht. Sakari Oramo, sol. Lisa Batiashvili. – Clyne, Szymanowski, Schumann.

Radion sinfoniaorkesterin keskiviikkoisen konsertin ohjelmaa yhdisti se, että runoilijat ovat inspiroineet ohjelman kaikkia kolmea teosta: Miciński Szymanowskia, Böttger Schumannia, Jiménez ja Baudelaire Anna Clynen This Midnight Houria. Runojen taustalla – symbolisena ja konkreettisena – kohisee kevät.

Sakari Oramo

Konsertin aloittanut This Midnight Hour (2015) on sovinnaisempi kuin sen inspiraationlähteistä, runoilija Jiménezin villinä juoksevasta alastomasta naisesta ja aikanaan kohahduttaneesta Baudelairen Pahan kukista, voisi päätellä. (Baudelairen runo, jonka Clyne mainitsee vaikuttaneen teokseen, on Debussyakin innoittanut Illan harmonia.)

Teos on harmonisesti tartuttavaa, taitavasti orkestroitua mutta paikoin hieman ennalta-arvattavaa musiikkia, joka ammentaa niin elokuvallisen laajoista sointimaisemista kuin katusoittajien esteettisestä monimuotoisuudesta. Säveltäjänä Clyne on toki erittäin taitava, ja odotan kiinnostuksella, mitä syksyllä 2023 alkava vuoden mittainen pesti HKO:n residenssisäveltäjänä tuo tullessaan.

Esityksestä huomasi, että teos on Sakari Oramolle tuttu: hän on levyttänyt sen BBC:n sinfoniaorkesterin kanssa. RSO:n sointi oli intensiivinen ja ilmaisu rytmisesti iskevää.

Lisa Batiashvili konsertoi Bolognassa 2021.

Viulisti Lisa Batiashvili sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa hiljattain, että muusikko ei ole vain muusikko, viitaten kapellimestari Valeri Gergijeviin ja Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Musiikkikaan ei ole vain musiikkia vaan myös lähtöisin ajasta ja paikasta: Szymanowskin ensimmäinen viulukonsertto on sävelletty nykyisen Ukrainan alueella, talossa, joka tuhottiin vallankumouksen aikaan vuonna 1917.

Teos on täynnä ristiriidan taikaa, jota voisi kuvata taisteluksi apollonisen ja dionyysisen välillä, Szymanowskin arvostaman Nietzschen Tragedian syntyyn viitaten. Esitys oli vaikuttava ja liikuttava. Batiashvili fraseerasi kuin etsien, niin kuin ensimmäiseksi moderniksi viulukonsertoksi kutsutussa teoksessa sopii.

Sointi oli syvä. Batiashvili ei jäänyt pelkän fantasianomaisen kauneuden vangiksi, vaan uskalsi mennä myös sen taa. RSO tarjosi solistille maailman, jossa oli mahdollista olla vapaa.

Encorena kuultiin kansanlaulu Orvon huokaus Jarkko Riihimäen sovituksena.

Schumannin ensimmäisen sinfonian ilo ja optimismi tuovat paikoin mieleen esimerkiksi vajaa kymmenen vuotta aiemmin sävelletyn Mendelssohnin ”italialaisen”, vaikka teos kurottaakin enemmän kohti romantiikan kuohuja ja kohinoita. (Mendelssohn johti ”kevätsinfonian” ensiesityksen.)

Kuten usein Oramon johdolla, merkillepantavaa oli orkesterin yhteinen tahto. RSO katsoi samaan suuntaan, sektiot hengittivät yhteen. Tulkinta oli kepeä, sopivasti unelmoiva ja paikoin hauska. Jännitteitä varsinkin ensimmäisessä osassa luotiin taitavilla tempovaihdoksilla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat