Huipputason kamarimusiikki­yhtyeiden vierailut ovat Helsingissä harvinaisia, mutta Zehetmair-kvartetin konsertti korvasi paljon

Zehetmair-kvartetin jäsenten soitto oli neljän soittajan välistä tasapuolista keskustelua, kamarimusiikkia parhaimmillaan.

Zehetmair-kvartetin konsertti oli kamarimusiikin juhlaa.

7.5. 13:22 | Päivitetty 9.5. 11:43

Klassinen

Zehetmair-kvartetti Ritarihuoneessa 6.5. Thomas Zehetmair, viulu, Jakub Jakowicz, viulu, Ruth Killius, alttoviulu, Christian Elliot, sello. Ritarihuone-konsertit-konserttisarjaa. – Brahms, Webern, Sibelius.

Huipputason kamarimusiikkiyhtyeiden vierailut ovat olleet viime vuosikymmeninä harvinaisia tapahtumia pääkaupunkiseudulla. Itävaltalaisen Thomas Zehetmairin nimeä kantavan, 1994 perustetun kvartetin konsertti olikin yhtä juhlaa kamarimusiikin ystäville.

Kvartetin jäsenten soittimet sopivat harvinaisen hyvin yhteen, ja vuosien saatossa ne ovat sulautuneet yhtenäiseksi supersoittimeksi, jossa kuuluu myös jokaisen soittajan oma persoonallisuus.

Zehetmairilla on itsellään Stradivari, jonka rikasta ja jaloa sointia on tarttunut kvartetin muihin soittimiin – ja päinvastoin.

Kvartetin jäsenten välille on kasvanut tiivis yhteys ja vuorovaikutus. He osaavat lukea toisiaan mikroilmeitä myöten. Soitto on neljän soittajan välistä tasapuolista keskustelua, kamarimusiikkia parhaimmillaan.

Konsertti alkoi Brahmsin ensimmäisellä, c-molli-jousikvartetolla op. 5 nro 1. Kvarteton neljän osan teemat ovat sukua toisilleen. Seurauksena oli orgaaninen sävelprosessi, joka oli jatkuvassa dynaamisessa kehittely- ja muunteluliikkeessä.

Ilmaisun vauhdikas kiihkeys, harmonia-aisti ja lyyrinen herkkyys yhdistyivät muodon ankaraan rakenteelliseen voimaan. Hitaan Romanze-osan soljuvat triolit ja serenadimaiset pizzicatot sekä Scherzon kansanomaiset aiheet kevensivät ääriosien emotionaalisesti latautunutta, voimakaseleisesti lennähtävää rientoa.

Tiheä romanttinen sävelkasvisto vaihtui hiljaiseksi aavistuksen ääniksi ja värähdyksiksi Anton Webernin vapaatonaalisessa, modernissa Kuudessa bagatellissa op. 9.

Bagatellit häivähtivät ohi nopeasti. Zehetmair-kvartetti synnytti välähtävin repliikein, pistemäisin soinnein ja hypähtelevin pizzicatoin pieniä, kiehtovan arvoituksellisia kuvia, psykogrammeja, joiden alla piili voimakkaita ekpressionistisia jännitteitä. Hiljaisuus puhui.

Viimeisenä numeronaan Zehetmair-kvartetti esitti Sibeliuksen Voces intimae -kvartetin.

Voces intimae (1908–1909) syntyi Sibeliuksen tummana kautena. Tuskallinen kurkkusairaus aiheutti eksistentiaalisen kriisin ja kuolemanpelon, jotka heijastuvat kvarteton mielenmaisemassa.

Kvartetti kuunteli herkällä korvalla Sibeliuksen sisäisiä ahdistuneita ääniä, jotka usein katoavat jonnekin tyhjyyteen. Hitaan osan soinnissa oli laulavaa hellyyttä, jos kohta myös tunnemyrsky.

Kvartetti löysi musiikista myös maanläheistä voimaa ja ekstaattisuutta.

Finaalin meno yltyi niin villiksi, että mieleen tulivat Sibeliuksen Lemminkäisen sotaretket. Zehetmair-kvartetti teki Sibeliuksen kvartetosta salaperäisen tunnematkan, joka piti kuulijansa jännityksen vallassa.

Oikaisu 8.5. kello 11.10. Poistettu kuvatekstistä maininta, että kuva olisi otettu Ritarihuoneella.

Lisäys 9.5. klo 11.43: Konsertti oli osa Ritarihuone-konsertit-konserttisarjaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat