Teatteri kuuluisi perus­kouluun kuva­taiteen rinnalle, sanoo taide­pedagogi Riku Saastamoinen: ”Viimeksi se oli jo lähellä”

Teatteriopettajakoulutuksen johtaja Riku Saastamoinen löysi tiensä teatterin pariin ”vahingossa”.

Taidetta ei Riku Saastamoisen mielestä pitäisi koskaan ajatella hyödyn kautta – mutta on totta, että teatteri toisi peruskouluun kiistattomia hyötyjä.

14.5. 2:00 | Päivitetty 14.5. 12:43

Teatteria on yritetty saada perusopetuksen oppiaineeksi musiikin ja kuvataiteen rinnalle jo 1980-luvulta asti. Taidekasvatuksessa pitkään toiminut yliopistonlehtori ja teatteripedagogi Riku Saastamoinen on seurannut pyrkimystä lähietäisyydeltä.

Hän on työskennellyt Taideyliopiston teatteriopettajakoulutuksen johtajana vuodesta 2014. Tänä vuonna koulutusohjelma täyttää 25 vuotta.

Suomi on tunnetusti teatterimaa, teatterissa käydään paljon ja sitä harrastetaan intohimoisesti. Siksikin Saastamoista hämmästyttää, ettei taideaineita kohdella opetussuunnitelmassa tasaveroisesti.

”Viimeksi kun oli opetussuunnitelmauudistus kymmenen vuotta sitten, se oli jo lähellä. Opetussuunnitelmaan tuli kyllä voimakas draamapainotus opetusmenetelmänä. Teatteri jatkaa elämäänsä pedagogiikkasisältönä, vailla oppiainestatusta”, tuolloin vaikuttamistyössä mukana ollut Saastamoinen sanoo.

Tällä hetkellä Saastamoinen kuuluu Esittävien taiteiden koulutuksen visio 2030 -hankkeen ohjausryhmään. Taideyliopiston viime vuonna aloittaman hankkeen tavoitteena on luoda näkymä siitä, millainen esittävien taiteiden kasvatus ja koulutusjärjestelmän tulisi olla.

Tähän mennessä peruskouluissa vallalla on ollut brittiläiseen perinteeseen nojaava pedagogisen draamakasvatuksen käsitys, jossa teatteritaide ymmärretään vain draamana ja draama oppimisen menetelmänä. Ainetta ovat tuoneet kouluihin lähinnä asiaan vihkiytyneet luokan- ja äidinkielen opettajat.

Saastamoisesta välineellisyys on ongelmallista.

”Teatteritaidoilla on paljon positiivisia vaikutuksia kaikkeen elämään, mutta en ole halunnut lähestyä teatteriopetusta sen välineellisyyden kautta. Taiteelliseen toimintaan kuuluu olennaisesti se, ettei voida tietää tarkkaan mihin se johtaa. Siksi minusta on yhteismitatonta ajatella vaikka hyvinvointia taiteen lähtökohtana.”

Silti teatterin merkittäviä hyötyjä oppiaineena ei hänestä voi kieltää. Sen Saastamoinen huomasi esimerkiksi taannoin peruskoulussa tehdyssä tutkimusprojektissa.

”Opettajat kertoivat, että suuri osa heidän ajastaan menee kurinpitoon ja sosiaalisten tilanteiden selvittelyyn. Kiinnitimme huomiomme siihen, että koulussa oli paljon ulossulkemista. Sosiaalisella järjestäytymisellä on mielestäni merkittävä osa koulun väkivaltaongelmissa.”

Sosiaalista ulossulkemista voisi purkaa teatteriharjoitteilla.

Monipuolisesti koulutus- ja kasvatuskentällä työskennellyt Saastamoinen näkee, että koulutuskentällä on viimeisen 30 vuoden aikana tapahtunut iso muutos. Hänestä jatkuva suoritusten mittaaminen, opintopisteiden laskeminen ja Pisa-tulosten kyttääminen on huolestuttavaa, koska se kaventaa näkemystä taiteesta ja oppimisesta ja muuttaa niitä perustavanlaatuisesti.

”Kenttä on joiltakin osin muuttunut kilpailu- ja suorituskeskeiseksi. Tämä näkyy myös opiskelijoissa. Jatkuva vertaileminen ja verkostoitumisen vaatimus tuottaa menestymisen painetta opiskeluun.”

”Taiteellisessa toiminnassa on kuitenkin oleellista saada olla keskeneräinen ja koetella itseään maailmaa vasten. Miten voi kasvaa itsenäiseksi tekijäksi, jos jo opiskellessa joutuu jatkuvasti pohtimaan, miltä näyttää muiden silmin?”

Saastamoinen itse tunnustautuu intohimoiseksi opiskelijaksi. Alun perin tie teatterin pariin löytyi ”vahingossa”.

”Opiskellessani lastentarhanopettajaksi Jyväskylän yliopistolla puolituttu ilmoitti minut tietämättäni ylioppilasteatteriin. Aluksi esiintyminen tuntui kauhistuttavalta.”

Pian Saastamoinen näytteli esimerkiksi AdAstra-teatterissa, Huoneteatterissa, Yövieraat-teatterissa ja ohjasi. Teatterin perusopetuksen kehittämisessä hänellä oli sormensa jo 1990-luvun alussa. Silloin hän osallistui Jyväskylän taiteen perusopetuksen ensimmäisen opetussuunnitelmapilotin suunnitteluun.

Lastentarhanopettajaksi valmistumisen jälkeen vuonna 1995 ammatillinen tie koukkasi Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksen teatteri-ilmaisun ohjaajakoulutuksen kautta Teatteri Pieneen Suomeen.

Kun pesti teatteripedagogina, näyttelijänä ja ohjaajana Teatteri Pienessä Suomessa loppui, kun teatteri sulautettiin Helsingin kaupunginteatteriin vuonna 2001, Saastamoinen siirtyi opettamaan teatteri-ilmaisun ohjaamista Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiaan.

Ohella kulki koko ajan oma taiteellinen työ esimerkiksi Pentti Saarikosken Köyhyyden filosofia -trilogiasta tehtyjen, kiitettyjen teatteriesitysten parissa.

Nykyään johtamansa koulutusohjelman opiskelijaksi hän päätyi vuonna 2005. Tuolloin teatteriopettajakoulutusta vetänyt Kaija Kangas kutsui Saastamoisen johtamaan koulutusohjelmaa työparikseen vuonna 2007.

Milloin teatteri saadaan peruskouluun osaksi osaksi taiteen opetusta?

”Kyllä teatteri saadaan opetussuunnitelmaan vuoteen 2030 mennessä.”

Oikaisu 14.5. kello 8.33: Kuvataiteen oppiaineesta käytettiin jutussa aiemmin sen vanhaa nimeä kuvaamataito.

Oikaisu 14.5. klo 12.36: Jutussa kysyttiin virheellisesti, milloin teatteri saadaan osaksi taiteen perusopetusta. Korjattu muotoon, milloin teatteri saadaan peruskouluun osaksi taiteen opetusta.

Riku Saastamoinen

  • Syntynyt 1972 Haapavedellä.

  • Valmistunut lastentarhanopettajaksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1995.

  • Opiskellut Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksen teatteri-ilmaisun ohjaajakoulutuksessa vuosina 1995–1997.

  • Valmistunut teatteriopettajaksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun teatteripedagogiikan maisteriohjelmasta 2007.

  • Työskennellyt mm. Teatteri Pienessä Suomessa näyttelijänä, ohjaajana ja teatteripedagogina 1997–2000, Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian teatterin päätoimisena opettajana 2000–2007, Teatterikorkeakoulun teatteripedagogiikan koulutus maisteriohjelman lehtorina vuodesta 2007 ja Teatteriopettajan maisteriohjelman johtajana vuodesta 2014.

  • Taiteellisia töitä mm. Pentti Saarikosken Köyhyyden filosofia -trilogian ohjaus vuosina 1996–2006.

  • Täyttää 50 vuotta lauantaina 14. toukokuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat