Georgialais­syntyinen viulisti­tähti Lisa Batiashvili ei suostu esiintymään Valeri Gergijevin kanssa: ”Ei voi enää sanoa, että hän on ’vain’ muusikko”

Jean Sibelius -viulukilpailussa vuonna 1995 toiseksi tullut viulistitähti on tukenut säätiönsä kautta nuoria georgialaismuusikoita. Nyt rinnalle ovat nousseet myös ukrainalaiset muusikot.

Lisa Batiashvili konsertoi Italian Bolognassa syyskuussa 2021.

3.5. 16:00 | Päivitetty 3.5. 17:39

Viulisti Lisa Batiashvilistä tuli suomalaisten yleisöjen suosikki vuonna 1995, kun hän tuli toiseksi Jean Sibelius -viulukilpailussa. Sekä kilpailun voittanut Pekka Kuusisto että Batiashvili ovat kilpailun jälkeen tehneet komeat kansainväliset urat viulusolisteina.

Batiashvili on kilpailun jälkeen vieraillut Suomessa usein, ja nyt hän on täällä taas. Viulisti soittaa Radion sinfoniaorkesterin solistina tällä viikolla kahdessa konsertissa.

”Minulla on vahvat tunnesiteet Suomeen”, Batiashvili sanoo. ”Kokemukseni Sibelius-viulukilpailussa ovat vaikuttaneet koko elämääni. Se oli ensimmäinen kerta, kun esitin Sibeliuksen konserton, ja kilpailusta alkoi urani ammattimuusikkona. Ja silloin tapasin ensimmäisen kerran Sakari Oramon, josta tuli yksi suosikkikapellimestareistani ja jonka kanssa olen työskennellyt paljon eri orkesterien kanssa.”

Oramo, joka toimi aiemmin pitkään RSO:n ylikapellimestarina, johtaa myös tämänviikkoiset konsertit.

”Nyt kun Sakari on lähtenyt orkesterista, tämä on meille kummallekin paluuta siihen paikkaan, missä ystävyytemme alkoi.”

Sibelius-viulukilpailu järjestetään jälleen toukokuussa, kahden vuoden koronaviivästyksen jälkeen. Venäjän hyökättyä helmikuussa Ukrainaan Sibelius-kilpailua käydään uudenlaisessa maailmanpoliittisessa tilanteessa, ja keskustelua onkin herättänyt kilpailutoimikunnan päätös kieltää venäläisiltä viulisteilta osallistumismahdollisuus.

Batiashvilin mukaan päätös on luultavasti oikea, vaikka hän samalla tunnistaa kysymyksen vaikeuden. Taiteilijat luovat ja ylläpitävät kotimaidensa pehmeää valtaa samaan tapaan kuin urheilijatkin, ja tällä hetkellä myös venäläiset urheilijat on käytännössä suljettu ulos kansainvälisistä kilpailuista.

”Me elämme vapaassa ja suvaitsevaisessa maailmassa ja haluamme, että kulttuuri rakentaa siltoja. Mutta valitettavasti tilanne on nyt sellainen, että maailman täytyy ottaa selvä kanta Venäjää kohtaan, niin kuin tehtiin Saksaa kohtaan toisen maailmansodan aikaan”, Batiashvili sanoo.

”Olemme tilanteessa, jossa maailmassa on ainakin viidentoista vuoden ajan ollut hyökkääjä, joka on siirrellyt rajoja eikä sille ole koskaan pistetty vastaan. Joten olemme tulleet sellaiseen tilanteeseen, jossa meidän luultavasti pitää pidättäytyä suvaitsevaisuudesta ja olla hyvin tiukkoja.”

Lisa Batiashvili ja ukrainalais-saksalainen pianisti Milana Tšernjavska Bolognassa syyskuussa 2021.

Varsinkin nuorten kohdalla on toki vaikeaa tarkasti määritellä, missä määrin he edustavat kotimaataan ja missä määrin itseään, ainakaan jos he eivät ole itse tuoneet mahdollista kansallistuntoaan tarkasti esille.

”En syytä tilanteesta ketään yksittäistä nuorta muusikkoa, mutta toisaalta asiat ovat päässeet tähän pisteeseen siksi, että liian monen vuoden ajan Venäjän toimet on hyväksytty sekä lännessä että Venäjällä.”

Nuorista taiteilijoista poiketen tilanne on toinen niiden Venäjän vakiintuneiden taiteilijoiden kohdalla, jotka ovat selvästi hyötyneet maansa politiikasta. Klassisessa musiikissa presidentti Vladimir Putinin kulttuurilähettilääksi on henkilöitynyt erityisesti kapellimestari Valeri Gergijev. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Gergijev onkin menettänyt työnsä lännessä, ja hänen mittavista omistuksistaan länsimaissa on seikkaperäisesti kertonut oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin säätiö.

Venäjän aloitettua sodan helmikuussa georgialaissyntyinen Batiashvili kertoo lamaantuneensa viikkojen ajaksi. ”En pystynyt tekemään mitään. Vertaan Ukrainan tilannetta Georgiaan ja vuoden 2008 sotaan. Minusta tuntuu, että Ukraina taistelee sitä taistelua, jota me georgialaisetkin halusimme taistella.”

Vuonna 2008 Venäjä syytti Georgiaa aggressiosta Etelä-Ossetian separatistialuetta vastaan ja käytti sitä syynä hyökätäkseen Georgiaan.

Lisa Batiashvili on jo aiemmin karsastanut Gergijeviä, esimerkiksi tämän konsertoitua vuoden 2008 sodan jälkeen Etelä-Ossetian parlamenttitalon raunioilla, sekä tämän tuettua Krimin niemimaan valtausta vuonna 2014. Gergijev itse on kotoisin Venäjään kuuluvasta Pohjois-Ossetiasta.

Krimin valtauksen jälkeen Batiashvili kutsuttiin esiintymään Gergijevin kanssa Rotterdamissa, ja sitä varten hän tilasi georgialaissäveltäjä Igor Lobodalta encoreksi sooloviuluteoksen Requiem for Ukraine (Sielunmessu Ukrainalle).

”En halunnut kuulua niihin muusikoihin, jotka ovat Gergijevin kanssa eri mieltä hänen tuestaan Putinille, mutta eivät koskaan sano mitään”, Batiashvili kertoi New York Timesin haastattelussa vuonna 2015.

Krimin valtauksen tukeminen ja esiintyminen Etelä-Ossetiassa toki antoivat lännellekin vahvan vihjeen siitä, miten Gergijev asennoituu Putiniin ja Venäjän sotapolitiikkaan, mutta varsinaisesti siihen alettiin reagoida laajemmin vasta Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

”Viimeaikaisten paljastusten ansiosta näemme viimein, miten koko systeemiä käytetään sortovallan ylläpitämiseksi, eikä silloin voi sanoa, että Gergijev tai joku muu ’on vain muusikko’”, Batiashvili sanoo.

Lisa Batiashvili on päättänyt puhua julkisesti hyökkääjiä ja sortajia vastaan, koska muuten nämä saavat julkisen keskustelun liian helposti hallintaansa.

”Ekstremistit puhuvat aina paljon kovemmalla äänellä kuin pasifistit. Annamme ekstremisteille liikaa tilaa: siksi Trump menestyy Yhdysvalloissa, ja monissa muissa maissa äärioikeisto ja -vasemmisto saavat valtaa. Ihmiset ovat hukanneet keskitien, ja se olisi tärkeää löytää uudestaan.”

Batiashvili myös pyrkii auttamaan ukrainalaisia muusikkoja omaa nimeään kantavan säätiön kautta. Hän perusti Lisa Batiasvhili -säätiön helmikuussa 2021 avustaakseen kotimaansa Georgian nuoria muusikoita, mutta sen rinnalle hän on nyt nostanut Ukrainan muusikoiden auttamisen.

”Olen säätiöni kautta ollut yhteydessä ulkomailla asuviin ukrainalaisiin muusikoihin. Heidän avullaan saamme tietoja niistä Ukrainassa olevista muusikoista, jotka ovat pahimmissa paikoissa, esimerkiksi Harkovassa, Mariupolissa ja Tšernihivissä. He ovat menettäneet kaiken, ja yritämme lähettää heille rahaa.”

Sota on vaikuttanut vahvasti myös Batiashviliin.

”Minne tahansa maailmassa menenkin, näen kaikkialla Ukrainan lippuja. Ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan siitä tulee tunne, että jokin on yhdistänyt ihmiset. Ennen tätä Euroopan olemus näyttäytyi hyvin hauraana. Ja jotain näin kauheaa täytyi tapahtua, että Eurooppa löysi uudelleen voimansa.”

Batiashvili syntyi Georgiassa vuonna 1979, ja Neuvostoliiton hajottua hänen perheensä muutti Hampuriin. Hän siis muistaa 1980-luvun neuvostoajat.

”Minusta tuli eurooppalainen vuonna 1991. Sitä ennen Eurooppa oli minulle unelmien paikka – ei vain siksi, että täällä pystyi ostamaan kaikkea sellaista mitä Neuvostoliitossa ei ollut, vaan myös vapauden, kunnioituksen, demokratian ja kulttuurin vuoksi.”

Maailmanlaajuinen tuki Ukrainalle on juuri nyt vahvaa ja yhtenäistä, ja se olisi tärkeää säilyttää, Batiashvili sanoo.

”Emme saa turtua sotaan, vaan meidän täytyy säilyttää yhtenäisyys, jotta Venäjä ymmärtää ettei se voi menestyä. Muuten vaarassa ovat esimerkiksi Moldova, Georgia, Baltian maat ja Suomi.”

Tunnettuna muusikkona Batiashvili pyrkii pitämään Ukrainan asiaa esillä paitsi säätiönsä kautta, myös puhumalla asiasta aina kun mahdollista. Kuten juuri nyt.

”Pidän asiaa esillä sosiaalisessa mediassa, ja konserteissa puhun yleisölle niin paljon kuin mahdollista. En tietenkään ole poliitikko, vaan ajattelen olevani enemmänkin osa vastarintaliikettä, niin kuin Ranskassa 40-luvulla: ihmisten valta ja ääni voivat todella tuoda muutoksen, varsinkin nyt internet-aikana. ”

Konserteissa Batiashvili pitää Ukrainan asiaa esillä soittamalla edelleen vuonna 2014 tilaamaansa Requiem for Ukraine -teosta.

”Totta kai toivoisin, ettei sen soittaminen olisi nyt niin polttavan tarpeellista, mutta soitan sitä usein ja esittelen sen sanomaa konserteissa.”

Suomessakin hän on esittänyt sen jo elokuussa 2014, kun Helsingissä järjestettiin We Agree to Disagree -niminen rauhankonsertti, jossa esiintyi lukuisia kansainvälisiä muusikkotähtiä.

Suomeen Batiashvili palaa tälläkin kertaa mielellään.

”Haluan, että minulla on jonkinlainen yhteys niihin paikkoihin, joihin menen”, Batiashvili sanoo.

Sibelius-viulukilpailusta alkanut Suomi-yhteys on jatkunut monien suomalaismuusikoiden kanssa syntyneen ystävyyden kautta.

Vuoden 1995 Jean Sibelius -viulukilpailun voitti Pekka Kuusisto (kesk.) Vasemmalla jaetulle kolmannelle sijoittunut tanskalainen Nikolaj Znaider, oikealla toiseksi sijoittunut Lisa Batiashvili, joka tuolloin tunnettiin etunimellä Elisabeth. Nikolaj Znaider on puolestaan vuodesta 2019 alkanut käyttää koko nimeään, joka on Nikolaj Szeps-Znaider.

”Muusikon elämä voi olla yksinäistä varsinkin uran alussa, kun ei vielä oikein tunne ketään. Mutta jossain vaiheessa voi alkaa valita, missä ja kenen kanssa esiintyy. Esimerkiksi Suomessa on Klaus Mäkelän ja Santtu-Matias Rouvalin kaltaisia nuoria kapellimestareita, ja kummankin kanssa esiinnyn ensimmäisen kerran yhdessä pian”, Batiashvili sanoo.

”Hienointa on, kun ystävyyssuhde jatkuu ja kasvaa vuosikymmenien ajan. Joten kun katsoo Martha Argerichia ja Daniel Barenboimia, tai Zubin Mehtaa ja Pinchas Zukermania, jotka ovat esiintyneet toistensa kanssa viidenkymmenen vuoden ajan ja jotka vanhenevat yhdessä… Sitä odotan itsekin!”

Lisa Batiashvili esiintyy keskiviikkona ja torstaina 4.–5. toukokuuta Sakari Oramon johtaman Radion sinfoniaorkesterin solistina Musiikkitalossa.

Lisa Batiashvili

  • Elisabeth Batiashvili syntyi vuonna 1979 Tbilisissä Georgiassa.

  • Neuvostoliiton hajottua hänen perheensä muutti Saksaan, jossa Batiashvili opiskeli viulunsoittoa Hampurissa Mark Lubotskyn oppilaana ja Münchenissa Ana Chumachenkon oppilaana.

  • Sijoittui vuonna 1995 toiseksi Jean Sibelius -viulukilpailussa Helsingissä ollessaan 16-vuotias.

  • Tehnyt kansainvälisen uran viulusolistina ja on kantaesittänyt muun muassa Magnus Lindbergin ensimmäisen viulukonserton New Yorkissa vuonna 2006.

  • Asuu Münchenissä aviomiehensä oboisti François Leleux’n ja heidän kahden lapsensa kanssa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat