Esa-Pekka Salonen tuli yleisön joukosta apuun, kun kapellimestari Santtu-Matias Rouvali tanssi tangoa Philharmonia-orkesterin soolosellistin kanssa

Ylikapellimestari Rouvalin Philharmonia-orkesteri on huipputasoinen ja sen sointi on loistokkaan vivahteikas. Denis Kozhukhinin pianismi Rahmaninovin toisessa konsertossa teki mahtavan vaikutuksen.

Kapellimestari Santtu-Matias Rouvali kuvattuna vuoden 2021 huhtikuussa kotonaan Ylöjärvellä.

3.5. 12:40

Klassinen

Lontoon Philharmonia-orkesteri Musiikkitalossa 2.5. Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari, Denis Kozhukhin, piano. – Rossini, Rahmaninov, Tšaikovski.

Lontoon Philharmonia-orkesterin oli määrä vierailla Musiikkitalossa jo syyskuussa 2020. Nyt yli puolentoista vuoden odotuksen jälkeen orkesteri pääsi vihdoin viimein matkustamaan Helsinkiin.

Philharmonia-orkesteri konsertoi myös Tampereella. Kallis vierailu on toteutettu Jane ja Aatos Erkon säätiön tuella.

Alun perin Vladimir Ashkenazyn piti johtaa vierailukonsertit. 84-vuotias Ashkenazy päätti tällä välin jäädä kuitenkin eläkkeelle. Nyt johtajana oli suomalaisyleisön suureksi iloksi orkesterin tuore ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali, joka seurasi tässä tehtävässä Esa-Pekka Salosta.

Oli mitä mielenkiintoisinta seurata, miten hyvin Rouvalin ja hänen uuden huippuorkesterinsa yhteistyö sujui. Ja sehän sujui kuin tanssi.

Philharmoniaa Rouvali oli ehtinyt johtaa jo monta kertaa ennen syyskuussa 2021 alkanutta ylikapellimestarikauttaan. Voi päätellä, että Philharmonia on mieltynyt suomalaisiin kapellimestareihin.

Oli hyvä, että konsertin ohjelmassa oli tuttuja teoksia. Ne antoivat yleisölle parhaan mahdollisuuden arvioida orkesterin teknisiä taitoja ja soittokulttuuria.

Loppuunmyyty konsertti alkoi Rossinin Semiramide-oopperan alkusoitolla. Se esitteli kuin pähkinänkuoressa orkesterin taidot, huipputason, loistokkaan ja vivahteikkaan soinnin.

Rouvali johtaa siroin ja tarkoin, ilmavin ja joustavin elein. Hänellä on rytmit veressään, ja Rossinin musiikki lähti heti ketterään liikkeeseen.

Jouset pyrähtivät Rossinin sykkiviin rytmeihin säihkyvän kevyesti. Käyrätorvista kantautui jalon värikäs sointi. Puupuhaltimet vastailivat värikkään ilmeikkäästi, ja trumpetit ja pasuunat kajauttelivat hienostuneen uljaasti.

Asteittaiset Rossini-crescendot kasvoivat hiljaiselta tasolta leikiten huumaaviin fortissimoihin. Samalla tuli todistetuksi orkesterin laaja dynaaminen asteikko, jolle Rouvali löysi Musiikkitalon akustiikasta antoisasti resonoivan kaikupohjan.

Solistinumerona oli Rahmaninovin toinen, c-molli-pianokonsertto. Siitä vyöryi saliin ihmeen kaunis, tumma myöhäisromanttinen sointivirta.

Solistina oli 35-vuotias venäläinen Denis Kozhukhin. Hän aloitti konserton kohtalokkaan jylhin kellosoinnein, jonka jälkeen hän alkoi takoa syvältä nousevia, samettimaisesti soivia akordikulkuja matalien jousien intohimoisen melodian ylle.

Kozhukhinilla on taiturillisissa otteissaan lämpöä, loistoa ja voimaa sekä runollisuutta. Kozhukhin, Rouvali ja orkesteri loihtivat konserttoon laajakaarisen aaltoliikkeen, jonka lumoavassa virrassa jännitteet nousivat ja laskivat avarasti hengittäen.

Rahmaninov oli itse hyvin tarkka siitä, miten osien huippukohdat pitää rakentaa. Niihin pitää nousta porrastetusti, joka sävel ja voima-aste punniten ja mitaten. Kun huippukohta saavutetaan, vaikutelman pitää olla äärimmäisen luonnollinen. Juuri näin joka osassa tapahtui.

Se teki mahtavan vaikutuksen.

Tšaikovskin neljäs sinfonia on kiitollinen tehtävä orkesterille, sillä sen työnjako antaa joka sektiolle tilaisuuden leiskuviin ja runollisiin puheenvuoroihin. Orkesteri osoitti koko upean sointivoimansa, yhtenäisen isku- ja reagointikykynsä, värikkyytensä ja herkkyytensä.

Rouvalia täytyy kiittää siitä, ettei hän tehnyt sinfoniasta pateettisissa tunteissa vellovaa draamaa, jossa sinfonian subjekti taistelee masentavaa kohtalonvoimaa vastaan.

Rouvali sai Tšaikovskin neljännen kuulostamaan suorastaan raikkaalta. Sinfonia näytti positiivisimmat, valoisimmat ja eurooppalaisimmat puolensa. Traagiset ristiriidat muuttuivat sinfonisiksi yhteenotoiksi, joissa sai nauttia orkesterin yhteissoinnin loistokkaista ja leimahtelevista kuohuista.

Ylimääräisenä numerona orkesterilla oli HKO:n vappuohjelmistosta lainattu Mariano Moresin Tango Uno. Yllätys oli suuri, kun Rouvali pyysi avukseen yleisön puolelta Esa-Pekka Salosen, joka johti orkesteria sillä aikaa, kun Rouvali yritti tanssia hetken tangoa orkesterin soolosellistin kanssa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat