Kulttikauhu­elokuva Evil Deadin ohjaaja Sam Raimi teki Marvelin uusimman elokuvan ja kertoo nyt, miksi yhtiö on saanut super­sankarit menestymään niin hyvin

Ohjaaja Sam Raimi pitää itseään käsityöläisenä, jonka tehtävä on viihdyttää yleisöä. Nyt hän ohjasi elokuvan Dr. Strange in the Multiverse of Madness.

Ohjaaja Sam Raimi Dr. Strange in the Multiverse of Madness -elokuvan fanitapaamisessa Lontoossa viime tiistaina.

3.5. 16:00 | Päivitetty 4.5. 8:39

Jos elokuvassa on tarkoitus olla kauhua ja supersankareita, harva ohjaaja on sopivampi hommaan kuin Sam Raimi. Hän on tehnyt sekä kauhuklassikon Evil Dead (1981) että Spider-Man 2:n (2007), joka on yksi parhaista supersankarielokuvista.

Kauhun ja supersankarien yhdistelmänä markkinoidaan uusinta Marvel-elokuvaa Dr. Strange in the Multiverse of Madness, jossa Benedict Cumberbatch palaa harmaantuvan viittavelhon rooliin. Elizabeth Olsenin Wanda Maximoffin kanssa hän pelastaa maailmankaikkeutta rinnakkaistodellisuuksien sekoittumiselta. Kyseessä on jatko-osa vuoden 2016 Doctor Strangelle.

Sam Raimi kuitenkin päätyi elokuvan ohjaajaksi sattumalta. Alkuperäinen ohjaaja Scott Derrickson lähti projektista ”taiteellisten erimielisyyksien” takia.

Benedict Cumberbatch on Dr. Strange.

Raimi soitettiin apuun vuoden 2020 alussa ja nyt hän vastailee toimittajien kysymyksiin verkkoyhteyden kautta.

Raimi aloitti tekemään elokuvia pikku budjetilla kavereidensa kanssa.

”Lukiosta lähdettyäni olin apulaisena ravintolassa. Kaverini olivat tarjoilijoita ja talonmiehiä. Yritimme kerätä rahaa voidaksemme palkata juristin, joka tekisi paperityön, että voisimme tehdä laillisen tarjouksen pitkän elokuvan tekemisestä”, hän kertoo.

Tavoitteet eivät olleet korkealla. ”Halusimme vain tehdä elokuvan drive in -teattereihin – en tiedä onko niitä edes enää – ottaa ensimmäisen askeleen ja päästä alalle.”

Evil Dead (1981) on kauhuelokuvan klassikko.

Tuloksena oli lopulta Evil Dead, suomeksi Kauhun riivaamat. Siitä tuli kulttielokuva. Raimin muiden alkukauden elokuvien tapaan se on paitsi kauhua, myös slapstick-komediaa. Yllätykset ovat välillä pelottavia ja välillä pähkähulluja.

Samaa tyyliä hän yritti tuoda Marvel-elokuvaansa, vaikka se ei tietenkään ole oikeasti pelottava kauhuelokuva.

”Pystyin nyt käyttämään vähän nuoruuden elokuvissani oppimiani taitoja rakentaa jännittäviä kohtauksia, pelata katsojien odotuksilla, säikytellä ja yllättää”, Raimi kuvailee.

Raimi puhuu kohteliaasti ja pehmeästi, ja jo lyhyessä etähaastattelussakin hän vaikuttaa mukavalta. Yksityiselämässään Raimi on 62-vuotias viiden lapsen isä, joka on ollut naimisissa lähes 30 vuotta.

Pienen budjetin indiekauhun tekijänä aloittanut Raimi istuu nyt maailman isoimman elokuvarahakoneen, Marvelin supersankarielokuvien, ohjaimissa. Miten hän näkee eron omaehtoisen indie-tekemisen ja ison studiovetoisen tuotannon ohjaamisen välillä?

”Toinen on kuin soittaisi huuliharppua. Olen aika hyvä soittamaan sitä. Jokainen valinta, jokainen nuotti, on omin käsin tehty. Tällainen multimiljoonaluokan ohjaaminen on kuin minut olisi palkattu maailman parhaan orkesterin kapellimestariksi. Käytössäni on jousia, vaskia ja perkussioita, sekä soittajia, jotka yksilöinä ovat paljon parempia kuin minä. Saan luoda heidän soitostaan harmoniaa. Pidän siitä, mutta se ei ole sama asia kuin huuliharpun soittaminen. Molemmat ovat upeita kokemuksia, mutta täysin erilaisia.”

Vaikka Marvelin tuotantoihin haetaan uusia tekijöitä ja uusia näkökulmia, niillä on silti selkeä formaatti ja ikärajakin, mikä on kauhua tehdessä merkittävää. Raimi sanoo, ettei haikaillut tällä kertaa taiteellista vapautta.

”Olen saanut monta kertaa tehdä indie-elokuvia ja lapsilta kiellettyjä elokuvia, jotka rikkovat genrerajoja. Tämä oli omanlaisensa elokuva, 28. osa sarjassa, joka kertoo hahmoista, joita fanit ovat seuranneet 15 vuotta. Se oli hyvin tarkkaan määritelty, kiehtova, työ.”

Saako ohjaaja tällaisessa tuotannossa käskyjä, että elokuvassa pitää olla näin monta tällaista kohtausta ja niin edelleen?

”En koskaan tee niin kuin käsketään”, Raimi sanoo ja hymähtää lempeästi.

Dr. Strangen jatko-osan kuvausten aikana suunnitelmat muuttuivat myös siksi, että toisiinsa kytkeytyvien Marvel-elokuvien aikataulut siirtyivät pandemian takia. Studiolta tuli uusia ohjeita.

”Suhtauduin siihen vähän kuin ohjaajan versiona kuvaustilanteesta, jossa näyttelijän pitää reagoida nopeasti ja spontaanisti. Pitää vain kuunnella ohjeita ja yrittää tehdä teoksesta vielä parempi.”

Evil Deadin jälkeen Raimi teki sille kaksi jatko-osaa. 1990-luvulla hän teki elokuvia vaihtelevalla menestyksellä. 2000-luvun alussa hänen trilogiansa Hämähäkkimiehestä oli jättipotti. Kaikki kolme elokuvaa tuottivat noin 800 miljoonaa dollaria.

Varsinkin trilogian toinen osa sai hyvän vastaanoton sekä kriitikoilta että yleisöltä, mutta kolmas osa oli heikko. Sen vastaanotto oli tyly ja kokemus Raimille vaikea.

”Se kirvelee. Sattuu, kun yleisö ei pidä elokuvasta niin paljon kuin toivoisi. Varsinkin kun on sellainen kuin minä olen. Pidän itseäni käsityöläisenä ja viihdyttäjänä, en ole artiste. En voi sanoa, että yleisö ei vain ymmärtänyt elokuvaa. Se on vain viihdettä ja jos siitä ei pidetä, minulla ei ole muuta. Silloin olen epäonnistunut.”

Raimin Spider-Man (2002) ja Bryan Singerin X-Men (2000) aloittivat elokuvissa edelleen pyörivän supersankarimyllyn, hyvässä ja pahassa. Marvelin jättielokuvia tulee kuin jonkinlaisesta möhkälepuristimesta, puristimen kammen vääntäjä vain vaihtuu. Onko siinä enää järkeä, että yleisön pitää katsoa 25 elokuvaa ja nyt kolme tv-sarjaakin, että pysyy kärryillä uusimman supersankarifantasian taistelukohtauksista?

”Ymmärrän täysin, että tämä on tärkeä kysymys”, Raimi myöntää. Hän sanoo, ettei ole itsekään nähnyt kaikkia Marvel-elokuvia.

”Olin nähnyt niistä viisi tai kuusi, kun aloin tehdä Dr. Strangea. Minun piti katsoa monta elokuvaa, jotka ovat tarinan suhteen olennaisia.”

Hän ei halua oman elokuvansa edellyttävän täyttä Marvelin oppimäärää. ”Opin siitä sen, etten missään nimessä halua yleisön joutuvan tekemään samaa – vaikka kokemus oli miellyttävä. Halusin, että kuka tahansa voi kävellä teatteriin, katsoa elokuvan ja nauttia siitä.”

Elizabeth Olsenin esittämän Wanda Maximoffin tarina jatkuu uudessa Dr. Strangessa siitä, mihin se jäi WandaVision-tv-sarjan (2021) lopussa.

Kysymykseen siitä, mitä mieltä hän on Marvelin supersankareiden ylivallasta elokuva-alalla, Raimi ei vastaa suoraan. Sen sijaan hän kertoo oman käsityksensä siitä, miksi Marvel on Disneyn omistuksessa saanut supersankarit menestymään niin hyvin.

”Se johtuu siitä, miten hyvää huolta Marvel pitää omaisuudestaan. Elokuvantekijöiden ei tarvitse enää perustella, että haluaisin tehdä elokuvan tällaisesta tyypistä, jonka nimi on ’Viittasankari’. Jokainen supersankarielokuva ennen Marvelia oli kamppailu, jossa piti opettaa studiolle, kuka hahmo on, tuoda se kankaalle ja pitää huolta markkinoinnistakin.”

Raimi puhuu kokemuksesta. Hän teki supersankarielokuvia jo silloin, kun niiden suosio ei ollut niin itsestään selvää kuin nyt.

”Menestys on suhteessa muutaman Marvelin johtajan rakkauteen yhtiön hahmoihin ja heidän haluunsa suojella tuotteensa koskemattomuutta.”

Dr. Strange in the Multiverse of Madness elokuvateattereissa 4.5.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat