Viro nousi Suomen edelle lehdistönvapaus­vertailussa, mutta journalismin professori nostaa esiin kaksi tuoretta tapausta, jotka heikentävät tilannetta

Tarton yliopiston journalismin professorin Halliki Harro-Loitin mielestä Viro kuuluu vertailussa oikeaan ryhmään, mutta mentaliteetti lehdistönvapautta ja ilmaisunvapautta kohtaan on muuttunut maassa pikkuhiljaa.

Helsingin Sanomat, Aamulehti ja Kauppalehti sanomalehdet kuvattuna Helsingissä 11. helmikuuta 2020.

3.5. 18:38 | Päivitetty 3.5. 19:06

Viro nousi Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) lehdistönvapausvertailussa neljänneksi. Nousua edellisvuodesta on 11 sijaa. Suomi tulee Viron perässä sijalla viisi, kun viime vuonna Suomi oli sijalla kaksi.

Vertailu edellisvuoteen on kuitenkin suhteellisen turhaa, sillä RSF muutti lehdistönvapausrankinginsa kriteeristöä tälle vuodelle.

Merkittävämpää on, että sekä Viro että Suomi kuuluvat RSF:n vertailussa vuosi vuodelta pienenevään parhaaseen luokkaan. Vuoden 2022 vertailussa parhaassa luokassa on enää kahdeksan maata. Näissä lehdistönvapaus arvioidaan yleistasoltaan hyväksi.

Lue lisää: Suomi putosi useita sijoja viidenneksi kansain­välisessä lehdistön­vapaus­vertailussa

Suomen pisteitä vertailussa heikensivät mediatalous- ja lainsäädäntöindikaattorit.

”Mediaomistus on Suomessa hyvin keskittynyttä ja keskittyminen on vain vahvistunut. Se näkyy niin radiossa, televisiossa kuin sanomalehdissä. Sanomalehdistön osalta ennen kaikkea Sanoman ja Keskisuomalaisen hyvin vahva rooli on keskeinen tekijä”, Helsingin yliopiston viestinnän professori Esa Väliverronen sanoo.

Lainsäädäntöpuolella pisteisiin vaikuttivat Väliverrosen mukaan varmasti kolmen HS:n toimittajan syytteet turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä Viestikoekeskus-jutun osalta.

”Lisäksi Nya Ålandin pitkä oikeusjuttu, joka oli aika omituinen, ja Johanna Vehkoon syyteprosessi eivät ole antaneet kovin hyvää kuvaa oikeuslaitoksesta ja sen suhtautumisesta mediaan.”

Korkein oikeus hylkäsi tänä vuonna sekä Vehkoon että Nya Ålandin päätoimittajan ja toimittajan syytteet.

Lue lisää: Nya Ålandin toimittajat joutuivat kuuden vuoden oikeus­prosessiin asiassa, jonka piti olla ”perusjuttu” – KKO vapautti nyt syytteistä, asiantuntija pitää koko tapausta hyvin omituisena

Väliverrosen mielestä Suomen putoaminen vertailussa on ”hyvä muistutus, että sananvapaus ei ole mikään itsestäänselvyys ja juhlapuheiden asia” vaan jotain, josta täytyy pitää jatkuvasti huolta.

”Parantaakin voisi”, Väliverronen sanoo.

Tarton yliopiston journalismin professorin Halliki Harro-Loitin mielestä Viro kuuluu vertailussa oikeaan ryhmään, mutta mentaliteetti lehdistönvapautta ja ilmaisunvapautta kohtaan on muuttunut maassa pikkuhiljaa.

Hän antaa esimerkin: Viron opetusministeri Mailis Reps (Viron keskustapuolue) erosi tehtävästään loppuvuodesta 2020, kun sanomalehti Õhtuleht paljasti, että ministerin virka-auto oli kuljettanut Repsin lapset säännöllisesti kouluun ja harrastuksiin ja että Reps oli käyttänyt ministeriön tila-autoa lomamatkallaan.

”Kun juttu julkaistiin, ministerit alkoivat syyttää toimittajia. Jutussa käytettiin heidän mielestään laittomia ja epäeettisiä keinoja, kun lapsia oli kuvattu käyttämässä autoa”, Harro-Loit sanoo.

Esimerkiksi oikeusministeri Raivo Aeg (Isänmaa-puolue) pyysi syyttäjänvirastoa arvioimaan, oliko Õhtulehtin toimittaja rikkonut tiedonhankintakeinoillaan lakia. Pääministeri Jüri Ratas (Viron keskustapuolue) pysyi hiljaa, Harro-Loit sanoo.

Huolestuttavaa hänen mielestään oli, että Viron yleisradion oikeusasiamies lähti poliitikkojen linjalle ja vaati laajempaa keskustelua median etiikasta.

”Vaikka pystyi näkemään ilmiselvästi, että kyse oli korruptiotapauksesta, myös ihmiset, joiden tehtäviin kuuluu journalistisen vapauden vahtiminen, alkoivat puhua journalismin etiikasta.”

Harro-Loitin mielestä etiikasta voi aina keskustella, mutta esimerkiksi Repsin lapset olivat esiintyneet jo aiemmin julkisuudessa.

”Ensimmäistä kertaa toimittajia uhkailtiin ja heitä vastaan hyökättiin julkisesti.”

Kymmenen vuotta sitten samanlaista hyökkäystä toimittajia vastaan ei olisi tapahtunut, Harro-Loit sanoo, vaikka äärikonservatiivinen Ekre-puolue on haukkunut toimittajia jo pitkään.

”Askel askeleelta toimittajien työtä vaikeutetaan. Aiemmin Postimees-lehden omistaja yritti puuttua lehden journalistisiin valintoihin ja heikentää sen itsenäisyyttä.”

Nyttemmin Postimees-lehden tilanne on Harro-Loitin mukaan parantunut.

Toinen viimeaikainen tapaus, jonka Harro-Loit nostaa esiin, on Viron terveysviraston viestintäpäällikön Simmo Saarin erottaminen sen jälkeen, kun hän arvosteli nimettömästi maan koronavirusrokotusohjelmaa strategian puutteesta.

PR:stä on tullut tärkeämpää kuin analyyttisesta tiedosta ja oman organisaation perustellusta arvostelusta. Viron kaltaisessa pienessä maassa tämä on nopeasti iso ongelma, kun ilmaisunvapaus heikkenee, heikkenee myös lehdistönvapaus, Harro-Loit sanoo.

”Perimme hyvin vahvan lehdistönvapauden 1990-luvulta, jolloin oikeusasteet tekivät asian kannalta merkittäviä päätöksiä. Sekä ilmaisunvapaus että lehdistönvapaus olivat hyvin suojattuja. 2010-luvulta eteenpäin yksityisyyskysymykset ovat kuitenkin nousseet suuriksi, ja myöhemmin GDPR [EU:n yleinen tietosuoja-asetus] on ollut hyvin vaikutusvaltainen eri organisaatioissa ja vaikuttanut julkisten asiakirjojen saantiin. Yleisesti ottaen yhteiskunnan läpinäkyvyys on heikentymässä.”

Harro-Loitin mukaan Virossa ei ole juuri analysoitu, mitä viimeaikainen lainsäädäntö on tehnyt ilmaisun- ja lehdistönvapaudelle. Hän ja hänen Mediadelcom-tutkimusryhmänsä on kuitenkin juuri saamassa tähän liittyvää projektia valmiiksi.

”Ongelmamme on, että olemme tottuneet ajattelemaan, että ilmaisunvapaus ja lehdistönvapaus ovat taattuja. Uskomme, että näin on, mutta kun vapauksia vastaan hyökätään, emme edes tajua sitä”, Harro-Loit sanoo.

Hänen mielestään Virossa pitäisi jatkuvasti seurata, missä kunnossa yhteiskunnan läpinäkyvyys on. Sen pitäisi olla yhteiskuntatieteellisten tutkijoiden ykkösprioriteetti. Tutkimusta ei kuitenkaan ole.

”Virossa lehdistönvapaus on yhä hyvin suojattu, mutta vaikuttaa siltä, että ilmaisunvapaus ei ole.”

Toinen mahdollinen ongelma on journalistien itsenäisyys, tai sen puute. Tämän osalta Harro-Loit on aloittamassa tutkimusta. Mikä on toimittajien oma näkemys ammatillisesta itsenäisyydestä? Mitä minun pitäisi tehdä journalistina, kun maailma pursuaa tietoa yli kaikkien äyräiden? Keskitynkö esihenkilöiden vaatimiin klikkiuutisiin Pärnun rantapukeutumisesta, vai pitäisikö tällä koulutuksella tehdä jotain tärkeämpää?

”Itsereflektiosta tulee infoähkyn aikakaudella koko ajan tärkeämpää”, Harro-Loit sanoo.

Hänen mielestään Suomessa Journalistiliiton jäsenjulkaisu Journalisti tekee varsin hyvää työtä juuri tällä saralla.

”Median sisäisiä kiistoja käsitellään ja se on läpinäkyvää. Virossa journalistien liitto on heikko, ja jos jostain keskustellaan, se ei ole julkista. Journalistit itse ovat harvoin äänessä, mediapomot dominoivat. Minusta Suomen kannattaisi entisestään lisätä tätä keskustelua, kun sitä jo on.”

Viron osalta Harro-Loit kehuu oikeusasteiden paneutumista mediakysymyksiin. Argumentaatio on vahvaa, ja lehdistönvapauskysymykset otetaan tosissaan, kun tasapainotellaan yksityisyyden ja julkisuuden piiriin kuuluvien asioiden kanssa.

Jos Virossa on uskottu, että lehdistönvapaus on taattu, eikä hyökkäyksiä sitä vastaan edes ymmärretä hyökkäyksiksi, myös Suomessa on Esa Väliverrosen mukaan vähän vastaava tilanne.

”Suomessa sananvapautta ja sen hyvää tilaa on pidetty vielä pidempään itsestäänselvyytenä. Toisaalta kun Suomen asema on viime vuosina tässä vertailussa heilahdellut, niin usein sille on esitetty myös syyt. Eli osaamme ehkä reagoida, jos ongelmia ilmenee.”

Silti vertailun tärkein viesti on kansainvälinen: tilanne on karmea.

”Viisi kuudesosaa maailman ihmisistä elää maissa, joissa sananvapaustilanne on huonontunut viime aikoina. Se on hyvin paha tilanne”, Väliverronen sanoo.

Asiaan liittyy autoritarismin nousu tai sen vankistuminen.

”Eikä vain perinteisen ’kiinalaisen’ mallin mukainen vaan myös autoritaarinen populismi, joka on saanut yhä enemmän jalansijaa monissa maissa ja vaikuttaa myös median polarisaatioon, vahvistaa sen kehitystä. Yleinen luottamus mediaan heikkenee osittain sen takia, että eri poliittiselle ryhmille on omat mediansa, joita he seuraavat ja joihin luottavat.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat