Sellisti Arto Noras perusti yli 40 vuotta sitten Naantalin musiikkijuhlat, jossa ovat vierailleet maailman huiput – ”Minä olen esiintynyt joka ikisen kanssa”

Tämän kesän festivaali jää Noraksen viimeiseksi taiteellisena johtajana, sillä ensi vuoden ohjelman suunnittelee jo hänen seuraajansa Elina Vähälä.

”Minun elämäni on sujunut onnellisten merkkien alla”, sanoo sellisti Arto Noras.

12.5. 2:00 | Päivitetty 12.5. 6:36

”Minun elämäni on sujunut onnellisten merkkien alla”, toteaa sellisti Arto Noras.

Noras on yksi menestyneimmistä suomalaisista sellisteistä, ja hän on tehnyt näyttävän uran esiintyvänä muusikkona, opettajana ja festivaalijohtajana. Hän on kiertänyt maailmaa huippuorkesterien solistina ja työskennellyt Sibelius-Akatemiassa ja Naantalin musiikkijuhlilla. Hän on myös perustanut Suomeen kansainvälisen Paulon sellokilpailun.

”Olen voinut käyttää taitoani kaikkialla maailmassa hyvien orkestereiden ja upeiden kapellimestarien kanssa. Sen jälkeen olen vielä voinut opettaa paria sukupolvea, 50 vuotta opetusta, on ollut onnellinen perhe-elämä, ja olen ehtinyt olla merelläkin.”

Helsingin kaupunginorkesterin fagotistin Erkki Noraksen kotiin sello tuli sattumalta, kun työkaverin tytär Eeva-Liisa Hirvonen oli vaihtamassa soitinta suurempaan. Tähän puoliselloon tarttui Noraksen perheen pojista vanhempi, viisivuotias Arto, kun taas nuorempi Pentti otti soittimekseen pianon.

Arto Noras osoitti heti huomattavaa lahjakkuutta sellon parissa. Siihen viitattiin myös, kun hän sai kahdeksanvuotiaana ensimmäiset lehtiarvostelunsa Tikkurilan orkesteriyhdistyksen solistina. Tie vei Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle Yrjö Selinin oppiin.

Yrjö Selin oli suomalaisen sellonsoiton keskeinen hahmo, jonka oppilaina oli monta sukupolvea suomalaisia huippusellistejä, Arto Noraksen lisäksi muiden muassa Erkki Rautio, Pentti Rautawaara, Eeva-Liisa Hirvonen ja Varpu Siukonen. Silti keskeisimmän sello-oppinsa Arto Noras sai Pariisissa, jossa hän opiskeli pitkään Paul Tortelierin oppilaana.

Ensi töikseen Noras joutui laittamaan soittotekniikkansa kokonaan uusiksi, eli unohtamaan lähes kaiken, mitä oli Seliniltä oppinut – ehkä äänen kauneuteen liittyviä oppeja lukuun ottamatta.

”Meillähän ei siihen aikaan Suomessa ollut solistisoittoon tarvittavaa alkukontrollia, joten useimmilla se kehittyi vasta ulkomailla. Solistisessa soitossa tekniikka on usein niin erilainen kuin se, mitä tarvitaan kamarimusiikissa tai orkesterisoitossa.”

Uuden soittotekniikan sisäistäminen kesti vuosikausia, mutta se kannatti. Saatuaan Pariisista diplomin Noras osallistui vuoden 1966 Tšaikovski-kilpailuun Moskovassa – ja sijoittui niin hyvin kuin ei-neuvostoliittolaiselle soittajalle käytännössä oli mahdollista, siis jaetulle toiselle sijalle.

Kilpailumenestyksen myötä tie oli auki kansainväliselle solistiuralle, ja sitä Noras myös lähti tekemään. Samalla hän piti tukikohtansa Suomessa. Hän haki soolosellistin paikkaa Radion sinfoniaorkesterista ja saikin sen. Samassa haussa koesoiton läpäisi myös Seppo Laamanen. Kummallekin tarjottiin soolosellistin paikkaa, mutta Noras ei kokenut ajatusta kahdesta soolosellististä mielekkääksi, joten tehtävän otti vastaan vain Laamanen.

Noras puolestaan alkoi miettiä siirtymistä ulkomaille, mutta hänet haluttiin pitää Suomessa ja Sibelius-Akatemiassa, jossa hän oli toiminut jo tuntiopettajana. Sellonsoiton professorina oli Erkki Rautio, mutta Norasta varten perustettiin toinenkin selloprofessuuri.

”Kyllähän minä hain kahta orkesteripaikkaa, Kööpenhaminasta ja Berliinistä, jotka kummatkin sain. Mutta en ottanut niitä, kun tuli tämä professuuri”, Noras sanoo.

Niinpä Arto Noras on ollut yksi Suomen merkittävimmistä sellonsoiton opettajista jo 1960-luvun lopulta asti, ja samalla hän on pystynyt pitämään yllä menestyksekästä solistiuraa maailmalla.

Vuonna 1980 Naantalissa järjestettiin ensimmäistä kertaa Naantalin musiikkijuhlat. Festivaalin perusti Arto Noras, joka pystyi festivaalin ohjelmaa suunnitellessaan käyttämään opinto- ja solistivuosien varrella kertyneitä kontakteja maailman huippumuusikoihin. Ja heitä on Naantalissa neljän vuosikymmenen aikana tosiaan nähty, vanhasta opettajasta Paul Tortelierista Aulis Salliseen ja Krzysztof Pendereckiin.

”Naantalissa on ollut mahdollista olla tekemisissä kamarimusiikin kanssa. Sitä olen halunnut, ja olen kiitollinen, että siihen on annettu mahdollisuus. Olemme saaneet niin paljon upeita taiteilijoita sekä Suomesta että kansainvälisesti. Meillä on ollut aikojen kuluessa kaikkein hienoimmat muusikot käymässä”, Noras sanoo.

Koronapandemian vuoksi Naantalin musiikkijuhlat jouduttiin perumaan kahdesti, mutta tänä kesänä festivaali vihdoin järjestetään. ”Olemme satsanneet festivaaliin kaiken, mitä pystymme. Emme ole antaneet mitään ajatuksia sille, että jouduttaisiin tekemään muutoksia tai perumaan taas.”

Tämä kesä on myös Noraksen viimeinen festivaalin taiteellisena johtajana, sillä ensi vuonna festivaalin suunnittelee jo hänen seuraajansa, viulisti Elina Vähälä. Hänessä Noras näkee samoja piirteitä kuin itsessään nuorempana.

”Hän on nyt semmoisessa nosteessa, esiintyy ympäri maailmaa ja soittaa kamarimusiikkia johtavien taiteilijoiden kanssa, että hänellä on oivallinen mahdollisuus saada heitä myös Naantaliin”, Noras sanoo.

Tästä on sekä käytännöllistä että taloudellista etua, puhumattakaan siitä, että taiteellisesta tasosta voidaan olla varmoja.

”Ei meillä ole koskaan katsottu katalogista, ketä on saatavilla, eikä ole käytetty konserttitoimistoja. Minä olen esiintynyt joka ikisen kanssa, joka meillä on käynyt, oli kyseessä sitten Isaac Stern, Emil Gilels tai Vladimir Ashkenazy. Se on myös taloudellisesti järkevää. Jos katsoo, ketä kaikkia Naantalissa on esiintynyt, ei voi kuvitellakaan, että heidät olisi saatu sinne normaaleilla hinnoilla. Ja kun heitä on käynyt meillä, tieto on levinnyt ympäri maailmaa, ja meidän on ollut yhä helpompaa tehdä kiinnityksiä.”

Noras perusti festivaalin lähelle lapsuudenmaisemiaan, sillä hänet vietiin jo kahden päivän ikäisenä toukokuussa 1942 suvun kesäpaikkaan, saareen Merimaskun lähistöllä, jossa hän vietti elämänsä kolme ensimmäistä kuukautta. Siellä hän on lapsuudesta asti viettänyt kesänsä, ja tästä myös juontuu hänen rakkautensa mereen.

”Meri on ainoa harrastus, mitä minulla on ollut. Olen koko elämäni ollut merellä, Atlantin ylitystä myöten.”

Arto Noras

  • Syntyi 1942 Turussa.

  • Ylioppilas 1961, sellodiplomi (premier prix) Pariisin konservatoriosta 1964.

  • Jaettu toinen sija Tšaikovski-kilpailun sellosarjassa 1966.

  • Mittava kansainvälinen ura sellosolistina. Sibelius-Akatemian sellomusiikin professori 1970–2010. Hampurin musiikkikorkeakoulun professori 2010–2015.

  • Soitti Sibelius-Akatemia-kvartetissa Seppo Tukiaisen, Erkki Kantolan ja Veikko Kososen kanssa 1970-luvun lopulta 2000-luvun alkupuolelle.

  • Perusti Naantalin musiikkijuhlat vuonna 1980 ja on toiminut sen taiteellisena johtajana vuoteen 2022 asti. Perusti Paulon sellokilpailun vuonna 1991.

  • Puoliso lainsäädäntöneuvos Tytti Tunturi. Kolme lasta aiemmasta liitosta.

  • Täyttää 80 vuotta torstaina 12. toukokuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat