Eiffel-tornin vaiheista kertova elokuva on digiajan epookkiviihdettä, jota hallitsee pakahduttava romantiikka

Digiajan epookkiviihde-elokuvassa kysytään, onko Eiffel-torni kadotetun rakkauden suuri muistomerkki.

Eiffel-tornin vaiheista kertova Martin Bourboulonin ohjaama elokuva on epookkiviihdettä.

12.5. 14:07

Draama

Eiffel, ohjaus Martin Bourboulon. 108 min. K12. ★★

Viime vuonna julkaistussa romantisoidussa elämäkertaromaanissaan La vraie vie de Gustave Eiffel Christine Kerdellant esitti kaksi hypoteesia. Ensiksi, että sillanrakennusinsinööri Gustave Eiffel (1832–1923) suunnitteli nimikkotorninsa A-kirjaimen muotoon kunnianosoituksena joko entiselle rakastetulleen Adriennelle tai serkulleen Alicelle, johon Eiffel myös hyvin nuorena oli rakastunut. Ja toiseksi, että Eiffel olisi tavannut Adriennen vuosia myöhemmin ja yrittänyt rakentaa uudestaan suhdetta tämän kanssa.

Näille oletuksille rakentuu myös Martin Bourboulonin ohjaama ja Caroline Bongrandin käsikirjoittama elokuva Eiffel, jossa seurataan Eiffel-tornin rakennustöitä 1880-luvun lopulla sekä leskeksi jääneen Eiffelin uudelleen herännyttä suhdetta nyt naimisissa olevaan Adrienneen.

Elokuva alkaa tornin avajaisista 31. maaliskuuta 1889 ja hyppää sitten ensiksi projektin alkupäiviin kolme vuotta aiemmin ja vielä 20 vuotta taaksepäin aikaan, jolloin nuori insinööri ja Adrienne ensimmäisen kerran tapasivat.

Eiffelin tyylilaji on pakahduttava romantiikka, ja tornin rakentaminen jää siinä sivuosaan, vaikka toki sitäkin jonkin verran kuvataan. Eiffelin muita saavutuksia, kuten Vapaudenpatsaan sisärakenteen laatiminen, mainitaan, mutta aika hämäräksi hänen varsin merkittävä uransa teräsrakennelmien uranuurtajana elokuvassa jää.

Tarjolla on siis digiajan epookkiviihdettä, josta jää vaikutelma, ettei digimahdollisuuksiakaan ole kunnolla hyödynnetty. Eiffel-tornista nähdään ensimmäiset kaksi kerrosta ja sitten se onkin jo valmis.

Täyttymätön romanttinen kaipuu on elokuvan keskiössä, ja sitä käsitellään aivan samoin kuin aina ennenkin, tässä vielä Alexandre Desplat’n paisuttelevan musiikin tahtiin. Kahden hieman epäsovinnaisen ihmisen rakkaus kompastuu peräti kahdesti porvarillisen ja sovinnaisen maailman kahleisiin.

Gustave Eiffelille jää vain kaihomieli ja suuren rakkauden vielä suurempi, Pariisin ylle kohoava muistomerkki. Torni on totta, kaikki muu välttämättä ei lainkaan.

Ranskalainen kiintotähti Romain Duris esittää Gustave Eiffeliä hillitysti. Viimeksi meillä Kuolema Niilillä -elokuvassa nähty ranskalais-brittiläinen Emma Mackey on intensiivisempi Adriennen roolissa.

Eiffelin ajan ranskalaiseen yhteiskuntaan elokuva ei pureudu kuin siinä, että Gustave Eiffel julistaa yhdessä kohtauksessa tukijoilleen, että tornin on oltava keskellä Pariisia, näkyvillä niin ylhäisille kuin alhaisillekin.

Kuten se on ollutkin, jo 133 vuoden ajan.

Käsikirjoitus Caroline Bongrand, tuottaja Vanessa van Zuylen, pääosissa Romain Duris, Emma Mackey, Pierre Deladonchamps, Armande Boulanger.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat