Keltaiset kätyrit ovat täydellisiä oheistuotteisiin, mutta eivät kanna kokonaista elokuvaa

Lapsikatsojat nauttivat keltaisten pötkylöiden kaahauksesta, mutta aikuista vitsit eivät oikein jaksa naurattaa.

Tuorein kätyri Otto onnistuu hukkaamaan maagisen kiven.

29.6. 15:34

Animaatio

Kätyrit: Grun tarina, ohjaus Kyle Balda. 88 min. K7. ★★★

Lapset rakastavat jatko-osia. Aikuisetkin ovat jo oppineet, että jatko-osa voi olla jopa parempi kuin alkuperäinen.

Itse ilkimys -elokuvaperheessä on ilmestynyt jo neljä elokuvaa: kolme mainiota varsinaista osaa ja yksi Kätyrit-spin-off, joka kertoo keltaisten apureiden synnystä.

Ensimmäinen Itse ilkimys -elokuva (2010) oli poikkeuksellisen valloittava. Siinä maailman suurimmaksi kelmiksi haluava Gru kohtaa kolme orpotyttöä, jotka saavat ilkeän sydämen sulamaan.

Gru on täydellinen koko perheen elokuvan sankari, huvittavan pelottava pahis, joka kaikista yrityksistään huolimatta päätyykin olemaan hyvis. Elokuvassa monen mielestä parasta olivat kuitenkin juuri Grun kätyrit, keltaiset kakkulapäiset toilailijat.

Simppelin sinikeltaiset graafiset pötkylät ovat paitsi hauskoja, myös täydellisiä hahmoja oheistuotteiden vuoriin. Nytkin elokuvateattereissa myydään Kätyrit-teemaisia popcorn-ämpäreitä ja juoma-astioita, ja kätyreillä mainostetaan jopa tomaatteja.

Uuden Kätyrit: Grun tarina -elokuvan pääosassa ovat siis juuri kätyrit, ja se on sen ongelma – kuten edellisessäkin Kätyrit-elokuvassa.

Kun kätyrit saavat näin keskeisen roolin, ne eivät enää toimi tilanteiden liennyttäjänä, vastavoimana ja naurattavina sivuhahmoina. Yritystä on, mutta englannin, saksan ja espanjan sanojen sekaista höpötystä lörpöttävät pötkylät eivät vain onnistu kasvamaan riittävän suuriksi persooniksi.

Gru haluaa konnaksi ja kätyrit auttavat.

Elokuvassa kohta kaksitoistavuotias Gru-poika haluaa päästä mukaan karmeaan Konnakuusikkoon. Todistaakseen roistoutensa Gru nappaa konnilta maagisen kiven, sitten hänet itsensä kaapataan, ja kätyripoppoo lähtee pelastamaan sekä minipomoaan että kiveä. Matkalla ajetaan moottoripyörällä, opetellaan kungfuta ja kieritään San Franciscon mäkiä hurjaa vauhtia. Kätyreiden luotsaama reittilento San Franciscoon jäi mieleen yksittäisistä kaahauskohtauksista huvittavimpana.

Lapsikatsojat kyllä nauttivat: neljävuotias ja seitsemänvuotias antoivat molemmat elokuvalle viisi tähteä. Mukavaa oli, että leffaa ei vaivaa nykyinen venytysvimma ja se kesti vain puolitoista tuntia. Se ei myöskään ollut liian pelottava, ainoastaan lopputaistelussa oli hieman hurjempia hirviöitä ja mäiskettä. 1970-luvun musiikki on isossa osassa.

Aikuista vitsit eivät kuitenkaan oikein jaksa naurattaa.

Käsikirjoitus Brian Lynch, tuottaja Chris Meledandri. Suomenkielisissä rooleissa muun muassa Ville Haapasalo, Hanna Pakarinen, Jaana Saarinen ja Jukka Voutilainen. Alkuperäisääninä muun muassa Pierre Coffin, Steve Carell, Taraji P. Henson ja Michelle Yeoh.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat