Uusi Iloinen Teatteri kommentoi Krista Kiurun äitiys­lomalle jäämistä ja korona­rajoituksia: Revyyn tekijät eivät ole ehtineet tarttua viime kuukausien tapahtumiin

Uuden Iloisen Teatterin kevätrevyyssä selvästi pyritään uudistamaan perinnettä, mutta aika, keinot tai uskallus tuntuvat loppuneen kesken, kirjoittaa teatterikriitikko Lauri Meri.

Politiikka tekee paluun UIT:n kevätrevyyseen, missä oopperalaulaja Johanna Rusasen yhtenä roolihahmona on valtiovarainministeri Annika Saarikko.

6.5. 17:31

Revyy

Kiurusta kesään! Uusi Iloinen Teatteri, ensi-ilta Linnanmäen Peacock-teatterissa 5.5. Laulujen sanoitukset Timo Kärkkäinen. Ohjaus Tiina Brännare. ★★

Moni on odottanut malttamattomana, osa varmasti myös huolestuneena, Linnanmäen Peacock-teatterin perinteisiä kevätrevyitä.

Uuden Iloisen Teatterin jatko on ollut pariin otteeseen vaakalaudalla, mutta nyt teatteri tekee paluun pääkaupungin parrasvaloihin kolme vuoden tauon jälkeen. Uudesta revyystä tiedotettiin tavanomaista myöhemmin ja perin varovaisesti vasta kevättalvella.

Kiurusta kesään! -esityksen työryhmän julkistaminen antoi lupauksen siitä, että nyt ei pelata varman päälle vaan viedään perinnettä rohkeasti eteenpäin.

Ohjaaja Tiina Brännarella on vankka tausta UIT:n riveissä, ja Jean S. -orkesteri käy melkein teatterin tavaramerkistä, mutta muuten tekijät ovat pitkälti uusia kasvoja Peacockin puitteissa. Tuntemattomia he eivät suinkaan ole, työryhmää voi pitää suorastaan poikkeuksellisen ansioituneena.

Revyyn alkunumero on hämmentävä. Suuren musiikkinumeron äkilliset rytminvaihdokset ja Jouni Prittisen tyylirajoja rikkova koreografia herättävät levottomuutta ja virittävät odotukset korkealle. Minne nämä liitelevät leivoset vielä lentävätkään, päätyvätkö ne kuuseen vai katajaan?

Mistään uhkarohkeasta linjauksesta ei lopulta ole kysymys. Revyy etenee perinteisillä linjoilla, joskin kompuroiden.

Yhdeksän hengen käsikirjoitusryhmässä on Kari Ketosen, André Wickströmin ja Mari Perankosken kaltaisia tuttuja viihdealan nimiä. Ketään ei ole nimetty kuitenkaan päävastaavaksi, mikä voi olla keskeinen syy kokonaisuuden jäsentymättömyyteen.

Politiikka tekee tervetulleen paluun UIT:n sketsikimaraan, kuuluvathan päättäjät ja heidän toilailunsa olennaisena osana kunnon revyyseen, mutta aihepiirin käsittely on yllätyksetöntä.

Revyylle nimensä antaneen Krista Kiurun äitiyslomalle jäämisestä on viime kuukausien uutisvirta huomioiden yksinkertaisesti liian kauan aikaa, eivätkä koronaohjeistuksen sekavuudet jaksa enää kukkia sketsirintamalla.

”Lastentarhassaan” metelöivät kurahousuiset puolueet ja ”ooppera-aarioita” koko rintarekisterillään laulavat hallituksen ministerit marssitetaan näyttämölle tunnistettavina kuin pilapiirrosten hahmot.

Asiasisältö naurattaa enemmän helpon tunnistettavuuden kuin osuvuuden takia, minkä vuoksi tuskin kukaan jaksaa loukkaantua tekijöiden havainnoista.

Viime kuukausien tapahtumiin revyyn tekijät eivät ole ehtineet tarttua, eikä Venäjän sotatoimista ja hybridivaikuttamisesta taitaisi mitään viihdettä irrotakaan.

Nasevimmillaan Kiurusta kesään! on perheasioiden äärellä. Minna Koskela tekee kantavat roolityöt sekä poikansa ensimmäistä tyttöystävää kestitsevänä perheenäitinä että vanhempiaan juoksuttavana yli-ikäisenä teininä. Koskela on lisäksi aivan mahtava Krista Kiuru.

Muuten revyyn esiintyjäryhmä on pahasti vajaakäytöllä.

Ira Oinosen ja Jere Virran akrobaattiparissa on Linnanmäen vanhojen kansainvälisten varietee-näytäntöjen lumoa, mutta muuten esityksen tähdille ei anneta riittävästi tilaisuutta loistaa.

Revyyn yleisilmettä on kohotettu kahdella oopperalaulajalla, mutta Johanna Rusanen ja Petri Bäckström saavat lähinnä heilua joukon jatkona. Lauri Ketonen pääsee muutaman kerran kunnolla irrottelemaan, mutta Petrus Kähköselle olisi toivonut huomattavasti enemmän tilaa.

Perinteinen iskelmäpotpuri on napakasti mukana kokonaisuudessa. Lauluja rakastamisen helppoudesta -otsikon alla selfie-kansa muuttaa käden käänteessä tuttujen laulujen pronominit toisiksi. Aulikki Oksasen runoilema Sinua, sinua rakastan on luonnollisesti muotoa Minua, minua rakastan.

Laulujen sanoituksista vastaavan Timo Kärkkäisen ja kapellimestari Robert Löflundin yhdessä tekemät laulusovitukset kuulostivat ensi-illassa paikoin aika suttuisilta, mutta asia varmasti selkiytyy esityskertojen myötä.

Esityksen suurin ongelma liittyy rytmiin, joka on hukassa sekä kokonaisdramaturgian että yksittäisten ohjelmanumeroiden osalta. Yleisö nauraa ja osoittaa suosiotaan kovin varovaisesti, koska ei tiedä missä kohtaa ehtii tai tohtii reagoida. Aina ei ole selvää edes se, milloin yksittäinen sketsi loppuu.

Dramaturgisten huipentumien puuttuessa jää vaikutelma valitettavan tasaiseksi ja loppu latteaksi.

Revyyperinnettä ei tällä kertaa uudistettu, mutta onneksi sille saatiin sentään jatkoa.

Käsikirjoitus Jutta Järvinen, Kari Ketonen, Timo Kärkkäinen, Mari Perankoski, Ville Majamaa, Anne Prokofjeff, Jukka Rasila, Mirva Nieminen, André Wickström, musiikin sovitus ja kapellimestari Robert Löflund, koreografia Jouni Prittinen, lavastus Janne Siltavuori, puvut Malin Elmvik, valot Vesa Nuoraho, ääni Tapio Pennanen. Esiintyjät Jutta Järvinen, Johanna Kokko, Minna Koskela, Ira Oinonen, Johanna Rusanen, Petri Bäckström, Lauri Ketonen, Petrus Kähkönen, Jukka Rasila, Jere Virta ja Jean S. -orkesteri.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat