Tupakka palaa ja turskaa myydään hienostelemattomassa draamasarjassa, jossa syrjäisen kalastajakunnan islantilaiset kamppailevat 1980-luvun läpi

Tositapahtumiin perustuva Blackport-sarja kertoo, kuinka Islannin kansallisvaranto yksityistettiin.

Kunnanjohtajan entinen sihteeri Harpa (Nína Dögg Filippusdóttir) ryhtyy johtamaan kalastusyritystä, jonka hän perustaa miehensä ja ystäväpariskunnan kanssa – aluksi pelkästä kotiseuturakkaudesta.

9.5. 2:00 | Päivitetty 9.5. 9:25

Turismi on Islannissa nykyään merkittävä työllistäjä. Tai oli ainakin ennen koronaa, jolloin siitä sai elannon noin 33 000 ihmistä – noin 376 000 asukkaan maassa.

Draamasarjassa Blackport (2021) palataan 1980-luvulle, jolloin turismi oli paljon vähäisempää ja kalastus sivuelinkeinoineen koko talouden selkäranka, tai pikemminkin ruoto.

Tosin aika oli jo kääntymässä, sillä vuonna 1984 Islannissa otettiin käyttöön kiistelty kalastuksen kiintiöjärjestelmä, joka johti kansallisvarannon vähittäiseen yksityistämiseen. Samalla pyyntioikeuksista kehkeytyi valuuttaa, vaihtokelpoista kauppatavaraa.

Kalastusyrityksen osakkaat Grímur (Björn Hlynur Haraldsson, vas.) ja Einar (Guðjón Davíð Karlsson) lähtevät myymään turskasaalista Englannin itärannikolle Hulliin. Englantia he puhuvat kehnosti, mutta tuovat silti kotiin Islantiin matkalaukulliset seteleitä.

Mutta voisiko tällainen byrokraattiselta kuulostava käänne olla kelvollinen lähtökohta pitkälle televisiodraamalle? Kyllä voi.

Kahdeksanosainen, vuoteen 1991 päättyvä Blackport on yksi parhaista islantilaisista sarjoista – ainakin lähihistorian ymmärtämisen kannalta, sanovat sarjaan mieltyneet islantilaiset. Monitahoinen, yksityisiä ja yleisiä tasoja taiten limittävä Blackport kertoo muutaman nelikymppisen ystävän kautta, mitä todella tapahtui.

Islannissa vuoden alussa esitetty sarja on kerännyt runsaasti kiitoksia myös ulkomailla, viimeksi helmikuussa Göteborgissa. Siellä käsikirjoittajat saivat Nordisk Film & TV -palkinnon samassa sarjassa, jossa Suomen ehdokas oli Ylen tilaama Transport.

”Dramaattinen, hauska ja ennustamaton, menettämättä omaa ääntään”, sanottiin perusteluissa ja korostettiin aikaansa edellä olevan päähenkilön sääntöjä hylkivää, rajoja rikkovaa luonnetta.

Pienen tytön yksinhuoltaja Tinna (Kristín Þóra Haraldsdóttir) työskentelee kalanjalostamossa, ja hänet temmataan mukaan juoneen, joka muuttaa oleellisesti tapahtumien kulkua.

Päähenkilö on kunnanjohtajan sihteeri Harpa (Nína Dögg Filippusdóttir), joka tarttuu tilaisuuteen ja alkaa määrätietoisesti johtaa aviomiehensä ja ystäväpariskunnan kanssa perustamaansa kalastusyritystä. On vuosi 1983 Länsivuonoilla, niemimaalla Pohjois-Islannissa.

Faktat on syytä pitää mielessä. Sarjan pääkirjoittaja, suomeksikin käännetty kirjailija Mikael Torfason on korostanut haastatteluissa, että Blackport perustuu tiukasti tositapahtumiin, vaikka käänteet ovat toisinaan koomisia, absurdeja ja groteskeja sekä kerronta kaikkineen todella kaunistelematonta. Tupakka savuaa koko ajan, ja viinaa juodaan paljon, puolisoitakin petetään.

Sujuvapuhuinen kunnanjohtaja Jón (Gísli Örn Garðarsson, kesk.) valitaan Islannin parlamenttiin, jossa hän päätyy pian kalastusministeriksi. Kaikki eivät katso sitä hyvältä, sillä hän on myös osakas kalastusyrityksessä. Gísli Örn on yksi Blackport-sarjan luojista ja ohjannut kahdeksasta jaksosta neljä.

Draaman ytimessä on pieni yhteisö, ennen kaikkea Harpa ja hänen miehensä, heidän ystäväpariskuntansa sekä puhelahjat omaava kunnanjohtaja Jón (Gísli Örn Garðarsson), josta tulee kansanedustaja sekä kalastusministeri.

Vähän liian läheinen tuttavuussuhde Jóniin tarjoaa Harpalle tilaisuuden järjestellä kasvavan yrityksen asiat parhain päin. Ei kuitenkaan kaikkien parhaaksi – kuten aikaa myöten selviää.

Blackport, Fem klo 22.00 ja Yle Areena. (K16)

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat