Kuvan kevät kiipeää kattoterassille ja vintille

Neljänkymmenen taiteilijan teoksia on neljässä kerroksessa ja kahdessatoista tilassa.

Pedro Riva: Oikeuden sisustussuunnittelija, 2022

13.5. 14:57

Nykytaide

Kuvan kevät 5.6. saakka Kuva/Tilassa (Sörnäisten rantatie 19). Ti–su 11–18.

Taideyliopiston Mylly-rakennuksen portaikko vetää huomion itseensä. Rakennuksen aulassa massiivisena ylös kohoavaa portaikkoa on ehditty verrata sosiaalisessa mediassa ja kahvipöytäkeskusteluissa milloin Giovanni Battista Piranesin (1720–1778) porrassokkeloihin ja milloin M.C. Escherin (1898–1972) mahdottomiin porrasmaailmoihin.

Kuvataideakatemian maisterinäyttely Kuvan kevät käynnistyy tästä rakennuksen tunnistettavimmista piirteestä. Dramatiikan sijaan arkkitehtoninen elementti kannattelee kuitenkin humoristisia ja kepeitä teoksia.

Natalie Seifert Eliassen: Breastfall, 2022

Heti aulaan astuessa huomio kiinnittyy portaisiin installoituun vesielementtiin, Natalie Seifert Eliassenin (s. 1993) Breastfalliin (2022), joka solisee kutsuvasti kipsisten rintakehäveistosten ympärillä.

Hieman ylempänä portaikossa näyttelyvierasta hauskuuttaa Pedro Rivan (s. 1983) kafkamainen mediataideteos Oikeuden sisustussuunnittelija (2022) ja portaiden juuressa Poomin Wongsingin (s. 1993) kokonaisuudessa Narutong (2022) luodaan yhteyttä kummituksiin selfiekeppien ja spiraalien avulla.

Yleisnäkymä näyttelystä. Vasemmalla on Venla Ekebomin teoskokonaisuus ja keskellä Henrik Härkösen Salahuone (2021–2022).

Kun Taideyliopiston Mylly-rakennuksen avajaisia vietettiin vuodenvaihteessa Ebb & Flow -näyttelyn yhteydessä, näyttelykävijä pääsi tutustumaan lähinnä alakerran näyttelysaleihin. Kuvan Kevään myötä avautuvat myös rakennuksen sellaiset osat, jotka ovat tavallisesti vierailta suljettuja ja joita ei avajaisnäyttelyssä päässyt näkemään.

Kuvan kevät -näyttelyssä neljänkymmenen taiteilijan teoksia on neljässä kerroksessa ja kahdessatoista eri tilassa.

Liisa Mudist: Sarjasta I remember we had these boxes of paint tubes at home (with labels in foreign language), 2022.

Viidennen kerroksen kattoterassilla liehuu Xin Yli-Rekolan peuran kanssa kohtaamista käsittelevä teos ja yläkerran vaalealle vintille ripustetut Liisa Mudistin maalaukset sointuvat onnistuneesti rosoiseen huoneeseen.

Valtaosa teoksista on sijoitettu katutasossa olevaan Kuva/Tila-galleriaan ja sen ympäristöön. Täällä maalausten keskeltä esiin nousee Henrik Härkösen (s. 1989) veistoksellinen Salahuone (2021–2022), joka lainaa muotonsa ulkohuussilta.

Kuvan Keväässä monet näyttelyn lukuisista maalauksista kurottavat ulos perinteisestä maalauksellisuudesta. Usein esimerkiksi maalauksen ajattelun pohjalla tuntuu olevan innoittajana jokin muu media kuin maalaus.

Kaisa Huotarin (s. 1994) Enclosed (2022) on esimerkki ”puretusta” maalauksesta, jossa maalauskangas on suikaloitu osiin ja suikaleista on koostettu tilaa jakava sermi. Sermistä hahmottuu kevyt interiöörikuvaus: poimuiset petivaatteet, tyynyt, ikkuna ja lattiapinta limittyvät tyyneksi näkymäksi.

Tiina Tuovinen: Yellow flowers, 2022.

Tiina Tuovisen (s. 1983) kirkkaan kesäiset teokset muistuttavat valokuvapohjaisesta maalausperinteestä: kuvien estetisoidun romanttiset asetelmat lähestyvät lähes fantasiaa – tai Instagram-estetiikkaa – pirskahtelevan kirkkailla väreillä.

Moniulotteisesti maalausta lähestyy myös Xiao Zhiyu (s. 1995), jonka seitsemänosainen teoskokonaisuus löytyy alumiinilevystä käsin taivutettujen verhojen takaa. Täällä, omassa sopessaan, omakuvan traditiota pohditaan kaunokirjallisuuden valossa.

Simone Gisela Weber: reverberation, 2022

Kuva/Tilan suuren gallerian lisäksi rakennuksen katutasossa ovat pimeä huone sekä vaalea tila. Nämä pienemmät tilat tarjoavat intiimin rauhallisen katselukokemuksen. Yhdessä pimeistä huoneista Laura Pakarisen (s. 1983) teokset piirtävät esiin muistoja Piirto-nimisestä hevosesta.

Pakarisen teoksen läheisyydestä löytyy Janne Laukkarisen (s. 1991) Throat’s stricture (2018–2022), jossa tarkastellaan minäkuvaa ruokailun, ruokatorven sekä kivun ja sairauden valossa.

Osa alakerran taiteilijoista on lähettänyt teokselleen parin rakennuksen ylempiin kerroksiin. Näin on muun muassa Simone Gisela Weberin (s. 1991) kohdalla, jonka Kuva/Tilassa sijaitseva neljäkanavainen videoteos reverberation (2022) on saanut kiinnekohdan toisen kerroksen tasanteella sijaitsevasta samannimisestä rumpusetistä.

Lue lisää: Laaja näyttely suolen historiasta venyy yllättäviin saavutuksiin

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat