Solmujen salaisuuksia ja monin aistein koettavaa taidetta – Fiskarsin biennaali avautuu yleisölle sunnuntaina

Fiskarsin taide- ja designbiennaalissa on kaksi päänäyttelyä ja uutuutena arkkitehtien minitaloja. Niihin pääsyä pitää vielä odottaa.

Kustaa Saksin seinävaate Fiskarsin biennaalin näyttelyssä U-Joints: Knots & Knits vanhassa Viljamakasiinissa.

21.5. 14:29 | Päivitetty 21.5. 15:56

Fiskars, Raasepori

Toista kertaa järjestettävän Fiskars Village Art & Design Biennalen vetonaulana on tänä kesänä Arkkitehtien talo -kokonaisuus. Minitalojen projekti oli perjantaina vielä osin rakenteilla monien viivästysten takia. Taloihin pääsee muutama päivä aiottua myöhemmin, ensi viikon perjantaina 27. toukokuuta, näyttelyn kuratoinut Kari Korkman lupasi.

Biennaalin kaksi muuta näyttelyä avautuvat aikataulussa huomenna sunnuntaina. Viimeisiä teostekstejä aseteltiin perjantaina paikoilleen.

Viljamakasiinin sisäänkäyntisilta vie U-Joints -näyttelyyn. Alakerrassa on Artekin mallistosta tehtyjä leluja. Suunnittelijat ovat Lausannen taide- ja designyliopiston Ecalin opiskelijoita.

Lähimpänä vuokrattavia arkkitehtien taloja sijaitsee Viljamakasiini. Sinne on rakennettu näyttely U-Joints: Knots & Knits. Tekstiilien, kankaiden ja köysien historiaa purkava näyttely on viimeinen osa isoa tutkimushanketta, josta on ilmestymässä myös perusteellinen kirja. Se paisui yli 900-sivuiseksi.

Yksinkertainen naru taipuu moneksi, näyttely osoittaa.

”Homma lähti vähän lapasesta”, näyttelyn kuratoinut Anniina Koivu sanoo ja nauraa. Milanossa asuva Koivu ja hänen työparinsa Andrea Caputo aloittivat hankkeen neljä vuotta sitten. Sen punaisena lankana on tuoda näkyväksi erilaiset liitokset, jotka ovat usein piilossa, mutta arkkitehtuurissa, muotoilussa ja käsityössä välttämättömiä.

”Rakastan esineisiin liittyviä anekdootteja”, U-Joints -näyttelyn kuratoinut Anniina Koivu sanoo. Koivu esittelee alankomaalaisen suunnittelija Bertjan Potin naamiota (2012). Sen idea syntyi, kun Pot halusi kokeilla voiko maton tehdä yhteen ommelluista nauhoista eikä materiaali pysynytkään tasaisena, vaan alkoi muotoutua kurvikkaammaksi.

Viljamakasiinissa törmää ensimmäisenä solmuihin, maailman vanhimpiin ja yksinkertaisimpiin liitoksiin. Niistä edetään punontaan, kudontaan monine muotoineen, tikkauksiin… Neulomalla voidaan luoda melkein mitä hyvänsä vaatteista autojen sisäosiin ja suurikokoiseen arkkitehtuuriin, näyttelyssä todetaan.

Tutkittavaa on runsaasti: italialaisen Cappellinin valmistuksessa ollut, Marcel Wandersin makramé-tekniikalla tehty tuoli Knotted Chair (1996), piikkarit, joita koristi Adidaksen sittemmin Karhulta pikkusummalla ostama kolmiraita, jacquard-kutomakoneessa käytettäviä reikäkortteja, 3d-kudontanäytteitä, Kustaa Saksin seinävaate ja Markku Kososen (1945–2010) yksinkertaisen kaunis pajukori pajunkissoineen.

Ruotsalaisen Ulla Stina Wikanderin Toolbox on hiukan normaalia värikkäämpi työkalupakki.

Viljamakasiinissa kannattaa olla tarkkana, ettei kompastu vanhan puulattian kiskoihin ja kohoumiin näyttelyä tutkiessaan. Oppaan avulla myös näyttelyn lukemattomat tarinat teosten taustalla avautuvat helpommin. Tekstit olivat ainakin avajaisten alla vain englanniksi.

Onoma-kollektiivin perinteinen näyttely on perinteisellä paikallaan Kuparipajassa. Näyttely Hidden – aistien muodot houkuttelee koskemaan ja kuulemaan katsomisen lisäksi. Isossa tilassa on teoksia yhteensä yli 50 taiteilijalta, ja paikallisten tekijöiden edustus on vahva.

Jaakko Pakkalalta on esillä akvarellisarja Beekeeper, jonka idea on oudoissa asuissa, kuten eri aikoina käytetyissä mehiläisenkasvattajien suojavaatteissa.

Taidemaalari Jaakko Pakkalalta on esillä akvarellisarja Beekeeper (2017–2021). Siinä kuvatut asut suojaavat mehiläisiltä, mutta kätkevät samalla käyttäjänsä muiden katseilta ja kosketuksilta, kuten erilaiset burkat, Pakkala kuvailee. ”Ne outouttavat kantajansa ja rajoittavat myös hänen havaintojaan. Aistipiirien estäminen avaa silti toisenlaisen havaitsemisen: kuvittelun, intuition, kätketyn pohdiskelun.”

Puuseppä Rudi Merz on ideoinut yhdessä tyttärensä, kuvittaja Laura Merzin kanssa Leikki kesken -rakennussarjan (”Ei ole mallisuojaa, saa vapaasti kopsata”, Rudi Merz esitteli) ja muotoilija Camilla Moberg värikkäiden Kluk-pulputuspullojen sarjan. Tekniikka vaatii osaamista lasimestareilta. Mobergin pullot ovat puhaltaneet Kari Alakoski & Marja Hepo-aho ja Janne Rahunen & Otto Koivuranta.

Outokummusta kotoisin oleva Antrei Hartikainen on kotiutunut Fiskarsiin, jossa puusepäntyö on kunniassaan. Luonto ja puun mahdollisuudet inspiroivat Hartikaista.

Fiskarsissa 12 vuotta asunut ja työskennellyt puuseppä Antrei Hartikainen (s. 1991) on työstänyt lehmuksesta torvimaisia, mustanpuhuvia Sisin-puuveistoksia. Ne ääntelevät, syvältä.

”Ihminen ei kuule eikä tajua mitä tapahtuu maan alla”, Hartikainen sanoo. Sienirihmastot esimerkiksi välittävät viestejä. Sienimäinen muoto onkin ollut yksi teoksen lähtökohdista. Äänimaailmasta vastaa Mika Rautiainen.

Jo monia palkintoja ja tunnustuksia saanut Hartikainen tunnetaan huonekaluistaan. Vastikään on valmistunut myös isompi teos Fiskarsin uuteen pääkonttoriin, joka avautuu syksyllä Keilaniemessä Espoossa. ”Sekin pohjaa kasvi- ja luontoaiheeseen”, Hartikainen kertoo.

Antrei Hartikaisen veistämän Sisin-installaation (2022) äänimaisemasta vastaa Mika Rautiainen. ”Metsissä kulkee viestejä joita ei voi kuulla, nähdä, haistaa tai maistaa”, Hartikainen kuvailee. Sienirihmaston ansiosta kasvit voivat esimerkiksi viestiä toisilleen maanalaisen verkon avulla.

Hidden-näyttelyn kuratoinut Laura Sarvilinna kannustaa katsojia antamaan näyttelylle aikaa.

”Näyttely on manifesti moniaistisuuteen”, Sarvilinna esittelee. ”Taiteilijoita on rohkaistu miettimään aisteja, joita ei normaalisti ehkä käytä.”

Kävijäkin voi saada uusia näkökulmia kokeilemalla esimerkiksi kuvailutulkkausta, vaikkei omassa näkökyvyssä olisikaan puutteita.

Hidden-näyttelyn kuratoinut Laura Sarvilinna näyttää, miten iso puumarionetti seuraa liikkeitä. Hidden Puppeteer -teoksen (2022) tekijä on Aapo Repo.

Valokuvaaja Ulla-Maija Alanen käyttää työssään tuntoaistia koko vartalonsa avulla. Hän kuvaa salaperäistä voimaa uhkuvia vedenalaisia kuvia sukeltamalla alastomana, vain snorkkelin ja maskin kanssa.

”Aistimus omasta ruumiista tilassa on hyvin erilainen kuin märkäpuvussa sukeltaessa”, Alanen kertoo. ”Iho, kuoremme, on vain rajapinta sisäisen ja ulkoisen veden välillä.”

Veden pinta toimii myös ”täydellisenä äänivallina”: ”Täysi hiljaisuus on fantastista.”

Valokuvaaja Ulla-Maija Alasen mielestä iho ohjaa näkemistä yhtä paljon kuin katse. Hän sukeltaa luonnonvesissä alastomana valokuvaamassa.

Valokuvaaja Elina Brotheruksen teoksessa on tällä kertaa mukana ääni, Max Savikankaan sävellys. Ääni säestää myös Grönlund & Nisusen teosta, jossa pienenpienet metallikuulat liukuvat laatikossaan sen kallistellessa –  meditatiivinen rapina on joillekin tuttu Espoon Emmasta.

Biennaaliin liittyy runsas oheisohjelma. Fiskarsissa on myös keramiikkataiteilija Karin Widnäsin elämyksellinen KWUM-museo, jonka tämän kesän näyttelyissä nähdään Marita Lybeckin (1906–1990), Johanna Rytkölän (s. 1956) ja Katriina Nuutisen (s. 1983) teoksia. Omassa nurkkauksessaan on myös muutamia Vuokko Eskolin-Nurmesniemen (s. 1930) varhaisia keramiikkatöitä. Tekstiileistä ja vaatteista tunnettu Nurmesniemi valmistui alun perin keraamikoksi. Hän on ajankohtainen myös tuoreen elämäkertansa ansiosta.

Keramiikkaharrastus on tullut entistä suositummaksi, ja Widnäs kantaa huolta alan koulutuksesta ja turvallisista materiaaleista. HS kertoi aiheesta vuosi sitten.

Lue lisää: Keraamikko Karin Widnäs rakennutti yksityisen keramiikkamuseon takapihalleen Fiskarsissa. Savitaide on Widnäsin intohimo, ja hän on huolissaan suomalaisen keramiikkakoulutuksen tilasta.

Fiskars Village Art & Design Biennale avautuu sunnuntaina 22. toukokuuta. Auki päivittäin klo 11–18. (Arkkitehdin taloihin pääsee sisälle perjantaista 27.5. lähtien, avoinna päivittäin 12–17. Taloja voi varata myös yöpymistä varten.)

Yleisnäkymä Viljavaraston U-Joints -näyttelyyn. Esineiden ja tekstien lisäksi teemaan voi tutustua pienten videonäyttöjen avulla.

Oikaisu 21.5. klo 15.50: Toisin kuin jutussa aiemmin väitettiin, esillä olevat piikkarit eivät ole olleet Paavo Nurmen käytössä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat