Aki (vas.), Lauri ja Eero valmistautuvat Nosturin-keikkaan toukokuussa 2001.

R-R-R-RUOTSIIN

The Rasmus on ollut Suomen rockin huipulla jo vuosia. Nyt tavoitteena on kansainvälinen menestys, ja ensimmäinen etappi on Ruotsi. Seurasimme urakan alkua. Artikkeli on julkaistu HS:n Nyt-liitteessä 15.6.2001.


11.5. 16:02

1.2.2001 Helsinki–Tukholma

Parikymppinen tyttö selittää ruotsinlaivan diskossa innoissaan jotakin The Rasmuksen laulajan Lauri Ylösen korvaan. Vaikka on arki-ilta eikä laivalla ole kovin täyttä, tuntuu kuin kaikki kyydissä olevat nuoret naiset olisivat huomanneet, että laivalla matkustaa kuuluisa popyhtye.

The Rasmus on matkalla keikalle Tukholmaan. Samalla on tarkoitus kuunnella isommalla porukalla ensi kertaa koko uusi Into-albumi. Mukaan on otettu muutama toimittaja ja keikkajärjestäjä.

Yhtye on selvästi täpinöissään. Levyä on käyty tekemässä Tukholmassa puolen vuoden ajan, eikä yhtye ole esiintynyt pitkään aikaan. Raitis basisti Eero Heinonen pötköttää hytissään, mutta muut hakevat tiskiltä lisää camp-henkisiä diskodrinkkejä ja selittävät innoissaan.

Viime vuoden keväällä Pohjoismaissa operoiva ruotsalainen Playground-yhtiö ilmoitti tehneensä Rasmuksen kanssa levytyssopimuksen. Samalla yhtyeen nimen eteen lisättiin määräinen artikkeli. Ruotsissa kun on jo ennestään levyttävä dj-artisti Rasmus.

Tieto Rasmuksen suunnitelmista otettiin vastaan kotimaassa varovaisen uteliaasti.

Yhtyeen suosion lakipiste oli ainakin tilapäisesti ohitettu, ja vanha teini-imago alkoi olla aikansa elänyt.

Rasmuksen jäsenet olivat nuoria konkareita, 21-vuotiaita veteraaneja, joille Suomen suurimmat rockestradit, tv-showt, fanitapaamiset ja kultalevyt olivat jo tulleet tutuiksi.

Mitä ruotsalaiset vielä saisivat pojistamme irti?

Uuden levyn kuuntelu on järjestetty sinne missä levy tehtiinkin: Nordstudiolle Tukholman Brommaan.

Paikkaa isännöi Rasmuksen levyn toinen tuottaja Mikael ”Nord” Andersson, 1970-luvulta asti Ruotsin popmusiikin huipulla työskennellyt tuottaja ja kitaristi.

Myös studiolla on perinteitä: talossa on äänitetty popmusiikkia ja jazzia jo vuosikymmeniä, ja ennen Nordin aikakautta paikka tunnettiin Sonet-studiona. Isäntä esittelee silmät loistaen vieraille 40-luvulta peräisin olevia mikrofoneja ja muuta vanhaa putkitekniikkaa.

Suomalaiset istuvat tarkkaamossa hiljaa kuin kinkereillä, kun Into¬albumi tömähtää soimaan.

Musiikki poikkeaa aika lailla vanhasta Rasmuksesta. Jokainen kappale tuntuu olevan pakattu täyteen hittikertosäkeitä, komeita taustalauluja ja huolella työstettyjä pieniä koukkuja.

”Tämä kuulostaa ihan Bon Jovilta”, supattaa rocklehden edustaja.

Mikael Nord, toinen tuottaja Martin Hansen ja The Rasmusta Playgroundilla hoivaava A & R -päällikkö Lars Tengroth hymyilevät jännittyneesti.

”Ei kai levystä tullut liian kaupallista?” he kysyvät suomalaisilta levyn päätyttyä.

”Hittirokkia me haluttiinkin tehdä”, Eero Heinonen sanoo kuuntelun jälkeen tyynenä studion ruokalassa. ”Tää on nyt tämä juttu, ja jos me halutaan tehdä jotakin muuta, niin sitä voi tehdä joissain muissa projekteissa.”

Popmaiseksi tuotettu uusi levy voisi herättää joissakin myös närkästystä. Rasmushan nousi esiin syksyllä 1995 Katajanokan Oranssi-klubilta ja vaihtoehtorockpiireistä, joissa suuria levy-yhtiöitä ja listamenestystä katsottiin epäillen.

Eeron mielestä Rasmuksen ura on edennyt johdonmukaisesti ja ilman ihanteiden myymistä.

”Mä tykkään, että me voidaan olla nuoremmille esimerkkinä. Ne näkee, että voi onnistua jossakin mistä on innostunut.”

Illalla The Rasmus soittaa ensi kertaa uusia kappaleitaan yleisön edessä pienellä klubilla Tukholman keskustassa. Paikalla on jonkin verran musiikkialan edustajia, ja vaikka tunnelma ei juuri kohoakaan, ainakin suomalaiset panevat merkille, että studioteoksilta kuulostaneet kappaleet taittuvat keikallakin tehokkaasti.

Yleisön joukossa myhäilee myös J. Karjalaisen Electric Sauna -yhtyeen edustajia, jotka ovat masteroimassa paikallisessa studiossa Karjalaisen Marjaniemessä-albumia.

Ruotsalaista ammattitaitoa käytetään suomalaisessa popmusiikissa useammin kuin uskotaan.

Pauli (vas.) ja Eero takavalossa.

6.–9.4.

Göteborg–Eskilstuna–Tukholma

The Rasmuksen ensimmäinen Pohjoismaiden-kiertue on päässyt hyvään vauhtiin. Tanskalaisille ja norjalaisille on jo näyttäydytty, ja Ruotsissa viivytään useamman keikan verran.

Kirkuvat yleisömassat loistavat vielä poissaolollaan, mutta The Rasmus matkustaa tähtien kyydillä. Ajoneuvona on koko Suomen keikkabussilaivaston lippulaiva, valkoinen luksusbussi, jolla kuljetellaan tavallisesti HIMiä, Bomfunk MCsiä ja suomalaisten festivaalien ulkomaisia pääesiintyjiä tai suuryritysten vieraita.

Autossa on makuusijat 12 hengelle, satelliittinavigaattori sekä oleskelutilassa koko peräseinän kokoinen litteä tv-ruutu ja dvd-soitin. Baarimallisen jääkaapin päällä on espressokeitin ja voileipägrilli. Kolmen hengen vahvuinen tekninen henkilökunta nukkuu autossa, vaikka hotellissakin olisi tilaa.

Itse yhtyeestä ei löydy aivan samanlaista luksusta. Lauri, Eero, kitaristi Pauli Rantasalmi ja rumpali Aki Hakala löntystelevät lökäpöksyissä, isoissa takeissa ja reput selässä kuin tuhannet muut Helsingin katuja kuluttavat nuoret miehet.

Teinivuosien jälkeen yhtyeen olemus on muuttunut sentään jonkin verran aikuisemmaksi.

Näkyvintä uutta ovat Laurin bodattu ylävartalo ja merkillinen hiuslaite, joka tuo mieleen Sega-videopeleissä seikkailleen Sonic The Hedgehogin.

Eero treenaa parkkipaikalla Eskilstunassa.

Kotona Suomessa F-F-F-Falling on ollut singlelistan kärkisijoilla jo toista kuukautta, ja vasta julkaistu Into meni suoraan albumilistan kolmanneksi.

Ruotsissa F-F-F-Fallingia on jaettu vasta radioasemille soitettavaksi, ja useimmat kiertueen aikana tehtävät haastattelut menevät Ruotsin radion suomenkielisen kanavan ohjelmiin.

Göteborgissa keikkapaikkana on pieni yläkerran rockklubi, ja paikalla on enimmäkseen kaupungin mediaväkeä.

Lyhyt keikka menee hyvin, ja yleisöstä kuuluu jo satunnaisia ihastuksen hihkaisuja. Jostakin ilmestyy taas tyttöfaneja, joista kaikki eivät edes ole suomalaisia. He piirittävät Laurin ja Akin.

Keikan ja haastattelujen jälkeen yhtye ja tekninen henkilökunta suuntaavat yömyssylle paikalliseen yökerhoon, koska seuraavana päivänä ei tarvitse matkustaa. Manageri Teja Kotilainen käy ovella puhumassa seurueen pitkän jonon ohi sisään.

Mukana seuranneet tytöt yrittävät sinnikkäästi perässä.

”Manager of The Rasmus, manager of The Rasmus”, he hihkuvat Kotilaiselle jonon periltä.

Göteborgin kolean sateisessa yössä on hyppysellinen rock and roll -magiaa.

Eskilstuna on ruotsinsuomalaisten epävirallinen pääkaupunki ja Kent-yhtyeen kotikaupunki. Kiinalaisessa ravintolassakin pärjää suomella, ja paikallisen suomenkielisen radion haastattelija Jarmo Mänty paljastuu luonnollisesti Kent-kitaristi Harri Männyn serkuksi.

Rasmukset puhuvat haastattelussa innokkaasti tulevaisuudesta ja esittävät pari uuden levyn kappaletta akustisesti. Suomenkielisen radion ohjelmistoon se sopii erinomaisesti. Viimeksi soitettujen levyjen listalla on Jonna Tervomaata, Maija Vilkkumaata, Lemonatoria ja HIMiä, mutta myös vanhemman siirtolaispolven nostalgiannälkää tyydyttävää Olavi Virtaa ja Tapio Rautavaaraa.

Sunnuntai ei ole koskaan hyvä keikkailta. Vaikka Eskilstunan keikkapaikkaan mahtuu vain runsaat sata ihmistä, klubi jää puolilleen. Järjestäjät kertovat saaneensa lukuisia puhelinsoittoja, joissa alle 18-vuotiaat fanit valittavat keikkapaikan valintaa.

Yleisökadosta huolimatta The Rasmus hermoilee takahuoneessa ja soittaa lopulta mainion ja energisen keikan.

Kuvaraamatun kokoisen minimiksauspöydän takana istuva Janne Vuori on lainassa HIMiltä. Hän pyörittelee päätään Eeron ja Laurin töksähteleville välispiikeille, mutta antaa tunnustustakin.

”Ei tollaista soittoa tarvitse hävetä missään.”

Keikan jälkeen yhtye jää klubille mekastamaan uusien ruotsalaisten ja ruotsinsuomalaisten ystäviensä kanssa. Lauri harjoittelee F-F-F-Fallingista Turun murteella laulettua versiota, jonka kertosäe kuuluu ”t-t-t-tippus”.

Viikkoa myöhemmin yhtye esittää version Turussa.

Nimmarit on saatu käsivarsiin jo ennen Nosturin-keikkaa.

18.5. Nosturi, Helsinki

Viikkoja jatkuneeseen listasuosioon suhteutettuna Nosturin yleisömäärä näyttää huolestuttavan pieneltä ja omituisesti sijoittuneelta. Elmun nykyinen kotipesä on Helsingin tärkein alle 18-vuotiaiden keikkapaikka, mutta ennen Rasmuksen esiintymistä alakerran sali näyttää olevan vain puolillaan.

Yläkerran baarissa on sen sijaan tungosta: paikalla on kaupungin rockseurapiiriä Ville Valosta lähtien, ja Lars Tengroth on tuonut Tukholmasta joukon Playgroundin henkilökuntaa.

Mutta enemmistönä ovat taas tytöt, jo 18 ikävuoden rajapyykin ohittaneet entiset teinifanit. Kun The Rasmus lopulta loikkii lavalle, tytöt puristautuvat siiderituopit läikkyen kaidetta vasten ja laulavat mukana ensi tahdeista lähtien.

Alakertakin on yhtäkkiä sulloutunut täyteen faneja. Tytöt kurottavat kiihkeästi kohti Lauria, joka on pukeutunut läpikuultavaan esiliinaan, jota koristaa punainen risti.

Teinityttöjen lomassa tasapainoilee pitkä laiha mies. Lars Tengroth kuvaa pienellä videokameralla todistusaineistoa yhtyeensä vetovoimasta.

Uusien sopimuskumppanien kanssa neuvotellessa se voi vielä osoittautua arvokkaaksi.

Nosturin tytöt kurottavat kohti Lauria.

9.6. Helsinki

The Rasmus on Suomessa suositumpi kuin koskaan aikaisemmin.

Turun Down By The Laituri -festivaalilla fanit piirittävät yhtyeen jäseniä, tällä kertaa myös anniskelukarsinan puolella, ja Radiomafian Kaisaniemen-konsertissa ensimmäiset varaavat paikkansa lavan edestä kahdeksan tuntia ennen esiintymistä.

Festivaalisavottaa kestää elokuuhun, mutta syksyllä asiat voivat olla toisin. Saksassa F-F-F-Falling on jo valjastettu Pepsin ja Tomb Raider -tietokonepelin markkinointi-iskuun. Kampanjan mainossingleä on painettu 1,5 miljoonaa kappaletta.

The Rasmus Seinäjoella Provinssirockin päälavalla sunnuntaina 12. 6. klo 12.45. Festivaali on loppuunmyyty.

Yhtyeen juhannuskeikat ovat Mobile Festivalilla Virroilla ja Himos Festivalilla Jämsässä 21.6., Midnight Party Planetissa Kouvolassa 22.6. sekä Rantarockissa Vaasassa ja Urjafest 2001:ssä Sievissä 23.6.

The Rasmus -yhtyeen video F-F-F-Falling sekä single Chill Nyt-liitteen internetsivuilla: www.nyt.fi.

The Rasmus on kotimaassa suositumpi kuin koskaan. Kuva Nosturin-keikalta.

Finlands sak är vår

Syksyllä 1999 ruotsalaisen Playground-yhtiön Lars Tengroth oli Helsingissä tapaamassa uutta levytyssopimusta etsivää 22-Pistepirkkoa, kun hän sai vinkin. The Cardigansin suomalaissyntyinen manageri Petri Lundén kertoi, että toinenkin hyvä suomalaisyhtye etsii uutta sopimusta.

Rasmuksen manageri Teja Kotilainen otti pian yhteyttä ja lähetti näytteen yhtyeen tuotannosta. Hän sai houkuteltua Tengrothin katsomaan Rasmusta keikalle Nosturiin tammikuussa 2000.

”Olin aivan myyty ja hämmentynyt siitä voimasta”, Tengroth muistelee.

”Eivät he soita erityisen kovaa, mutta heissä on silkkaa energiaa, jota näkee harvoin. Monet hyvätkin artistit ovat lavalla aika vaisuja.”

Suomen ulkopuolella The Rasmus on edelleen tuntematon yhtye. Tämän kevään pohjoismaiset keikat ja haastattelut ovat olleet vasta alustavaa pohjatyötä.

Tengroth uskoo, että työnteko kannattaa.

”Bändillä on jo ura Suomessa. Heillä on paljon kokemusta keikkailusta, levyn tekemisestä ja haastatteluista, ja yhtye on innoissaan uudesta haasteesta.”

Työ ulkomaisen yleisön valloittamiseksi alkaa syksyllä kotimaisten festivaalikeikkojen jälkeen. Into-albumi julkaistaan Pohjoismaissa ja useimmissa Euroopan maissa vasta syksyllä.

Rasmuksen kuusi vuotta sitten löytänyt manageri Teja Kotilainen vaihtaa tänä kesänä levyteollisuuden puolelle, ja yhtyeen asioita hoidetaan tulevaisuudessa entistä enemmän ulkomailla. Tavoitteena on tehdä tänä vuonna Euroopan-kiertue, mutta ensimmäisenä yritetään Ruotsissa.

Vaikka yhtye ei pysty tekemään haastatteluja ruotsiksi, Tengroth tahtoo tehdä The Rasmuksen maanmiehilleen tutuksi.

”Heidän pitää olla paljon Ruotsissa, tehdä paljon keikkoja ja hengailla klubeilla.”

Brittiläistä eliittirockia tarkkaan seuraavalle ruotsalaiselle lehdistölle The Rasmus voi olla hardrockvivahteineen ja turbokertosäkeineen vaikea pala. Todellinen mittari löytynee naapurissakin nuoresta ja suuresta yleisöstä.

”Jos tästä levystä ei tule menestystä, yhtyettä ei heitetä ulos takaovesta. Kymmenessä vuodessa se voi kehittyä vaikka miksi”, Tengroth vakuuttaa.

Entäs se 22-Pistepirkko, jota Tengroth tuli alun perin Suomesta hakemaan?

”Uudella albumilla ei ole vielä julkaisupäivää, mutta single tulee todennäköisesti syyskuussa. He tekevät mitä haluavat, ja heidän uusi albuminsa on aina paras mitä he pystyvät tekemään. On yllättävää, kuinka monessa levy-yhtiössä Euroopassa ja Yhdysvalloissa 22-Pistepirkko tunnetaan. Se on monen tuotantopäällikön suosikkiyhtye. Se ei vain ole koskaan tehnyt kaupallista läpimurtoa.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat