Meneillään on naiselämäkertojen buumi, ja nyt vapaudesta, tasa-arvosta ja rakkaudesta kirjoittanut Anni Swan saa uuden paikan kirjallisuudessa

Jopa nonsense rantautui Suomeen tuotteliaan, monipuolisen ja menestyksekkään Anni Swanin ansioista.

Otto Manninen kuvasi morsiamensa Anni Swanin kihlajaiskesänä 1906. – Riitta Konttisen kirjan kuvitusta.

21.5. 11:36

Elämäkerta

Riitta Konttinen: Tarinankertoja Anni Swanin elämä. Siltala. 437 s.

”Olin onnellinen lapsi, lähempänä luontoa kuin ihmisiä”, luonnehtii satukuningatar Anni Swan lapsuuttaan. Näin siitäkin huolimatta, että Helsingissä tammikuussa 1875 syntynyt Anni oli Emmy ja Gustaf Swanin seitsemäs tytär.

Hänen jälkeensä syntyi vielä kaksi ”sitä sorttia”, kuten isä tyttäriään kutsui. Anni Swanin poika Antero Manninen nimitti äitiään ja tätejään ”yhdeksäksi mustaksi joutseneksi” kootessaan ja toimittaessaan heidän kirjeenvaihtoaan 1990-luvulla.

Swanin sisarussarjassa tuskin oli rauhan hetkeä ja myöhemminkin Annin elämä vaikuttaa varsin sosiaaliselta taidehistorian professori emerita Riitta Konttisen teoksessa Tarinankertoja Anni Swanin elämä.

Konttinen on kirjoittanut 1980-luvulta alkaen naistaiteilijoista, ensimmäisten joukossa taidemaalari Eva Cederströmistä. Nyt 40 vuotta myöhemmin on meneillään suoranainen naiselämäkertabuumi. Viimeksi esillä on ollut lähes tuntematon kirjailija Olga ”Olly” Donner (HS 11.5.).

Lue lisää: Mahtisukujen vesat Olly ja Uno Donner liihottivat pitkin Eurooppaa loistohotelleissa ja kylpylöissä – Ylellisen elämän taustalta paljastuu lapsettomuutta ja monia sairauksia

Pari vuotta sitten Konttinen kirjoitti Aino Sibeliuksesta, suurmiehen puolisosta. Nyt hän maalaa aikaisempien tutkimusten pohjalta muotokuvan Anni Swanista emansipatorisena naisena ja edistyksellisenä kirjailijana.

Konttinen luonnehtii Swania ”metsän tytöksi”, tutkija Sirpa Kivilaakso näkee hänet varhaisena ”ekokriitikkona”. Professori Maija Lehtosen mukaan helsinkiläistytön eletyt ja koetut maisemat löytyvät Hämeestä ja Savosta.

Muiden tutkijoiden tapaan Konttinen alleviivaa Swanin taidesatujen yhteyttä 1890-luvun symbolismiin. Mielikuvitus ja henkisyys viehättivät – ja viehättävät edelleen. Tosin Swanin satuja pitäisi nykysuomentaa, jos niitä halutaan pitää lapsilukijoiden ulottuvilla.

Swanin teokset ovat myös naisen puhetta sukupuolesta, vapaudesta, tasa-arvosta ja romanttisesta rakkaudesta. Emmy-äiti kertoi tyttärilleen tarinoita ja kannusti heitä itsenäiseen elämään, pois kyökistä ja lastenkamarista.

Anni kävi suomenkielistä tyttökoulua, kirjoitti erivapaudella ylioppilaaksi, aloitti historian opinnot yliopistossa, mutta päätti kuitenkin pätevöityä kansakoulunopettajaksi. Itsenäisiksi aikovat naiset tarvitsivat omaa rahaa oman huoneen lisäksi.

Anni Swanin esikoisteos Satuja lapsille luettavaksi ilmestyi 1901. Satukokoelmia syntyi lisää, samoin satunäytelmiä ja lastenlehtiä.

Anni ja Nelma Swan ylioppilaina. Nelma suoritti Annin esimerkin rohkaisemana ylioppilastutkinnon. Nelma aloitti sittemmin opinnot Taideyhdistyksen piirustuskoulussa.

Viktoriaaninen aika syrji naisia, mutta Anni Swan ei uhriutunut. Konttisen mukaan Swan oli hyvin tietoinen omasta kutsumuksestaan ja arvosti omia saavutuksiaan.

Elämäkerrallisesti merkittävänä uuden tyttöyden manifestina Konttinen pitää Marjaanan helmikruunu -satua, jossa murretaan topeliaaninen ”hyvän tytön ja uskollisen naisen ideaali”.

1910-luvulla Swan alkoi kirjoittaa nuortenkirjoja, joissa on niissäkin luettavissa kirjailijan oma elinpiiri ja sielunmaisema. Iris rukka, Pikkupappilassa ja Ollin oppivuodet olivat suomalainen versio englantilaisen Louisa M. Alcottin Pikku naisista ja Pikku miehistä.

Martta Wendelinin tulkinta kuivasta ja ankarasta neiti Salosta opettamassa unelmiinsa vajonnutta Iristä.

Alcottin ja Swanin kirjat ovat siirtyneet äideiltä tyttärille, mutta todennäköisesti isät ja pojat eivät ole niihin tarttuneet, vaikka niissä on poikapäähenkilöitäkin. Kirjallisuus oli ja on ehkä vieläkin sukupuolittunutta. Kuka lukee kenenkin elämästä?

Anni Swanin Tottisalmen perillisestä (1914) otettiin toinen painos jo seuraavana vuonna, ja vuoteen 1922 mennessä kirja oli ehtinyt jo neljänteen painokseen. Sittemmin se aloitti Swanin Koottujen kertomusten sarjan. Sarjan kansikuvat ovat Martta Wendelinin käsialaa.

Nykynuorten­kirjallisuuden kannalta on kiinnostavaa Annin päiväkirja­merkintä: ”Emme me tarvitse sairaiden sielujen ja raunioituneiden ruumiiden väsyneitä mielenpurkauksia.” Nuoret kaipaavat ”likaisen kirjallisuuden” sijaan uskoa elämään.

Swanien perhettä Hopeavuoren rappusilla. Takarivissä vasemmalta Aino, Helmi, Emmy-äiti, Gustaf-isä sylissään Nelman Marjatta sekä Elli. Edessä vasemmalla Helmin ottotytär pikku Anni, oikealla Anni sylissään Nelman Jussi.

Konttisen Anni Swan -elämäkerta on oivallinen kulttuurimatka menneeseen. Swanit olivat nimittäin todellinen ”fennoperhe”, Gustaf-isä oli kilistellyt totilaseja itsensä Aleksis Kivenkin kanssa. Elämäkerta vilisee aikansa merkkihenkilöitä hyvässä ja pahassa.

Annin Saimi-sisar avioitui Eero Järnefeltin kanssa. Tämän Aino-sisar Jean Sibeliuksen kanssa ja Nelma Swan puolestaan Christian Sibeliuksen kanssa.

Juhani Aho kannusti aloittelevaa satukirjailijaa. Venny Soldan-Brofelt, Rudolf Koivu ja Martta Wendelin kuvittivat tämän teoksia.

Annin ystäväpiiriin kuuluivat tekstiilitaiteilija Ilona Jalava, kirjailija Aino Kallas ja viimeksi mainitun sisar, kirjailija-kääntäjä Helmi Krohn. Tuttavuuksia voisi jatkaa loputtomiin.

Anni kävi treffeillä Eino Leinon kanssa, jonka järjen ”tyttönen mustakulma” oli viedä. ”Viisas Manninen” eli runoilija Otto Manninen vilahtelee Annin vaiheissa jo varhain, mutta vasta kolmekymppisenä Manninen saattaa kirjoittaa ”helmikuisesta hääpäivästä”.

Anni vaali vapauttaan ja empi avioitumista. Kaksi kirjoittavaa ihmistä löysivät kuitenkin lopulta yhteisen tavan elää ja tehdä työtä.

Annin ja Oton kihlajaiskuva Rasikankaalta kesältä 1906.

Anni Swanista tuli ”miljoonan kirjan nainen”, mutta kirjallisuushistorioissa enemmän arvostusta on saanut Homeroksen Iliaan ja Odysseian suomentaja, runoilija Otto Manninen. Tosin Anni Swankin suomensi Lewis Carrollin satukirjan Alice’s Adventures in Wonderland, Liisan seikkailut ihmemaassa.

Nonsense siis rantautui Suomeen Anni Swanin ansioista. Konttisen kokonaiskuva Anni Swanista osoittaa, että kirjailijan paikka kulttuuri- ja kirjallisuushistoriassa pitää tarkistaa.

Arvoitukseksi kuitenkin jää, oliko kirjailija Swan onnellisimmillaan luonnossa, kirjoituspöytänsä ääressä vai ihmisten keskellä.

Otto Manninen kuvasi Anni Swanin metsässä, ilmeisesti kihlajaisjuhannuksena 1906 Hopeavuorella.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat