Säveltäjä Cecilia Damströmin tavoitteena on saada kuulijat tuntemaan ja ajattelemaan – Nyt hän sai 15 000 euron Teosto-palkinnon ekokatastrofia käsittelevällä teoksella

Monikulttuurisessa perheessä kasvanut helsinkiläissäveltäjä ottaa teoksillaan kantaa esimerkiksi pakolaiskriisiin, mielenterveyteen ja materialismiin.

”En siedä merkityksettömyyttä. Kaikella mitä sävellän, täytyy olla minulle merkitystä”, sanoo säveltäjä Cecilia Damström.

19.5. 18:30

Jäätiköt sulavat, ekosysteemi romahtaa.

Tästä kertoo Cecilia Damströmin sävellys ICE, jonka nimi kirjoitetaan versaaleilla – englannin kielen jäätä tarkoittavan sanan lisäksi sävellyksen nimi viittaa yleisesti käytettyyn lyhenteeseen sanoista In Case of Emergency. Tällä teoksella Cecilia Damström (s. 1988) saa 15 000 euron Teosto-palkinnon.

ICE on edustava otos Damströmin musiikista: siinä on vahvoja eleitä ja sointeja sekä kaiken kattava dramaattinen kaari.

”Pidän rajusta musiikista ja se on aika raju teos. Se on myös kantaaottava teos. Meidät ihmiset erottaa muista lajeista kyky ajatella ja tuntea tietoisella tasolla, ja sitä pyrin myös musiikillani saamaan aikaan: että saisin ihmiset tuntemaan ja ajattelemaan. Siksi kirjoitan musiikkia, jossa on suuret dynaamiset erot ja vahvaa draamaa. Ja vahvat emootiot.”

Damström sävelsi teoksen Sinfonia Lahdelle, ja sillä juhlistettiin Lahden nimitystä vuoden 2021 Euroopan ympäristöpääkaupungiksi. Damströmiä kiehtoi erityisesti teoksen kantaesityspaikka: se esitettäisiin videotallenteena Helsingissä kansalaistorilla, sulavien jääveistosten keskellä.

Jään sulaminen antoi Damströmille koko idean sävellyksen musiikista. Hän kuvaa jäätä kuusisävelisillä symmetrisillä soinnuilla, jotka vertautuvat jääkiteiden symmetriaan ja kuusikulmaisuuteen. Teoksen dramaturgiassa jääjaksot eli talven kuvaukset lyhenevät ja nopeutuvat musiikin edetessä, ilmaston lämpenemistä kuvaten.

Tästä tuli teoksen keskeinen ja kantava idea, jota ilman säveltäminen ei olisi onnistunut – varsinkin kun aikaa kymmenminuuttisen teoksen säveltämiselle oli vain noin kolme kuukautta alkuvuodesta 2021. Kalenterissa oli tilauksen tullessa melko ahdasta, mutta Damström otti sen vastaan, koska projekti vaikutti niin kiinnostavalta. Päätökseen vaikutti se, että hän sai heti ajatuksen teoksen keskeisestä aiheesta, kuningasideasta.

”Kuningasidean löytyminen on minulle se tärkein asia”, Damström kertoo. ”Sitä on tosi vaikea tietää etukäteen, mutta tässä tapauksessa ne tulivat jo tilauksesta tosi selkeästi.”

Damströmille tämä on säveltämisprosessissa tärkeintä.

”En siedä merkityksettömyyttä. Kaikella mitä sävellän, täytyy olla minulle merkitystä.”

Siksi hän myös pyrkii parantamaan musiikillaan maailmaa, niin paljon kuin se taiteilijana on mahdollista. Kantaaottavuus on ollut hänen säveltämiselleen keskeistä jo lapsesta asti.

”Ensimmäiset sävellykset tein kahdeksanvuotiaana, mutta niissä ei ehkä ollut vielä kannanottoja. Mutta jo kymmenenvuotiaana sävelsin ensimmäisen pianoteoksen Tšetšenian sodasta”, Damström sanoo.

Kannanotot ovat jatkuneet aikuisenakin, ammattisäveltäjänä. ICE on tästä yksi esimerkki, mutta sen lisäksi Damström on ottanut teoksissaan kantaa pakolaiskriisiin (Tundo, 2016), mielenterveysongelmiin (Nisus, 2019 ja Nixus, 2020), parantumattomiin sairauksiin (Infirmus, 2015) sekä ahneuteen ja materialismiin (Lucrum, 2018).

”On tärkeää nostaa esille kaikkea mikä edistää tasa-arvoa ja monimuotoisuutta, jotta ihmisillä olisi vähemmän yksinäinen olo.”

Yhteiskunnallisia aiheita käsitellessään Damström myös altistaa itsensä vastalauseille.

”Se kyllä jännitti, kun Radion sinfoniaorkesteri soitti pakolaiskriisiä käsittelevän Tundon itsenäisyyspäivän konsertissa, jolla on suuri yleisö.”

Vihaviestejä tuli onneksi vain kolme, esimerkiksi näin: ”Musiikkisi on tyypillistä etuoikeutettua suomenruotsalaista kakofoniaa”, Damström muistelee.

”Toisaalta positiivisia viestejä tuli satoja.”

Vastaan sanojia tulee aina, kun ottaa vahvasti kantaa. Damström viittaa ystävänsä kommenttiin videopeleistä: ”Jos on pelissä eikä eteen tule vastustajia, on menossa väärään suuntaan.”

Helsingissä syntynyt Damström on kotoisin monikulttuurisesta perheestä. Äitinsä kanssa hän puhuu saksaa ja isänsä kanssa englantia, ja hän on käynyt ruotsinkielisen koulun. Espanjassa syntyneen isoäitinsä kautta hän on opetellut myös espanjaa, joten kielitaitoa on.

”Halusin pois Helsingistä, jotta näkisin muutakin, joten opiskelin säveltämistä Tampereen ammattikorkeakoulussa ja kävin vaihdossa Espanjassa ja Saksassa. Maisteriopintoni tein Malmön musiikkikorkeakoulussa Luca Francesconin oppilaana.”

Suomessa ammatillinen sävellyskoulutus on perinteisesti keskittynyt Helsinkiin ja Sibelius-Akatemiaan, mutta 2000-luvun taitteessa sen rinnalle alettiin rakentaa säveltäjän koulutusohjelmaa Tampereelle. Noin viisi vuotta sitten Tampereen ammattikorkeakoulun säveltäjälinja kuitenkin sulautettiin osaksi pedagogisia opintoja eikä varsinaista säveltäjän pääaineohjelmaa enää ole.

Noin viidentoista vuoden aikana Tampereen säveltäjäkoulutuksesta ehti tulla Suomen musiikkielämään Cecilia Damströmin, Paavo Korpijaakon ja Minna Leinosen kaltaisia nimiä. Silti Sibelius-Akatemia on koko ajan ollut suomalaisen säveltäjäkoulutuksen keskeinen oppilaitos, jossa tulevat ammattilaiset verkostoituvat jo opintojen aikana.

”Kyllähän ihmiset edelleenkin ihmettelevät, jos suomalainen säveltäjä ei ole opiskellut Sibelius-Akatemiassa”, Damström sanoo. ”Mutta verkostoja ja koulutusta voi hakea ulkomailta. Kyllähän Sibelius ja Schjerfbeck, Kaija Saariaho, Esa-Pekka Salonen ja Magnus Lindberg menivät kaikki ulkomaille.”

Sibelius-Akatemialla on myös yhteyksiä muihin suomalaisiin instituutioihin, joiden kautta opiskelijat voivat saada teoksiaan esille jo opiskeluaikana. Damström mainitsee Helsingissä järjestettävän uuden musiikin Klang-konserttisarjan, jonka konsertteja radioidaan. Tällaista mahdollisuutta Damströmillä ei ole ollut, ja vasta koronapandemian aikaan viime keväänä Yleisradio teki ensimmäisen kantanauhansa hänen musiikistaan.

”Mutta olen saanut toisia etuja. Malmön musiikkikorkeakoulun valitsin siksi, että se tekee yhteistyötä viiden orkesterin kanssa, jotka esittävät opiskelijoiden teoksia.”

Kaiken kaikkiaan Damström on menestynyt hyvin ammatissaan. Tällä hetkellä tilauskirja on täynnä vuoteen 2024 saakka, mistä Damström on tietenkin iloinen.

”Tuntuu, että se on ainoa asia elämässä, mitä osaan. En esimerkiksi ole hirveän hyvä siivoamaan, enkä ole hyvä urheilussa. Monessa asiassa olen aika hidas: opiskeluaikana työskentelin tarjoilijana, mutta olin aika hidas tarjoilija. Mutta säveltämisessä olen nopea, se tuntuu enimmäkseen helpolta.”

Joskus toki tulee myös vaikeampia aikoja. Damström kertoo, että syksy 2019 oli vaikeaa aikaa, kun Hufvudstadsbladetissa ja Helsingin Sanomissa kirjoitettiin orkesterien ohjelmistoista ja niiden tasa-arvoisuuden tilasta. Konserttikaudella 2019–2020 miessäveltäjien osuus oli moninkertainen naisiin verrattuna, ja HBL:n kysyessä asiasta pääkaupunkiseudun orkestereiden ylikapellimestarit ja intendentit painottivat teosten taiteellista laatua ohjelmistojen rakentamisessa.

”Olihan se aika raskasta lukea monesta haastattelusta, että naisten musiikkia ei esitetä, koska sen laatu on heikompaa”, sanoo Cecilia Damström.

”Olin ensin tosi vihainen, ja jossain vaiheessa olin niin masentunut, että oli tosi vaikeata löytää elämästä mitään merkitystä.”

Ehkä tilanne kuitenkin etenee jo parempaan suuntaan tasa-arvonkin kannalta. Joka tapauksessa Cecilia Damström on ensimmäinen naispuolinen taidemusiikin säveltäjä, joka saa Teosto-palkinnon. Palkintoa on jaettu vuodesta 2003.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat