Räppäri Aztra on koulutukseltaan teologian maisteri, pääaineenaan eksegetiikka: ”Mua kiinnostaa heprea ja vanhat kirjoitukset”

”Musa on vastapainoa muulle. Pidän sen mielelläni simppelinä, se on hassuttelua ja harrastus, vaikka sen otankin tosissani”, Aztra eli Aleksi Vaittinen sanoo.

”Jos musa joskus jää, tilalle tulee varmasti jotain muuta. Olisi siistii vaikka rassailla autoja tai kasvatella jotain bonsaipuuta.”

24.5. 2:00 | Päivitetty 24.5. 8:54

Eksegetiikka eli vanhojen pyhien kirjoitusten tutkimus ei ole ehkä se ensimmäinen asia, joka tulee räppäristä mieleen. Helsinkiläiselle Aztralle eli Aleksi Vaittiselle se on kuitenkin tärkeä innoittaja muiden joukossa. Vaittinen on koulutukseltaan teologian maisteri, pääaineena juuri eksegetiikka.

”Mua kiinnostaa heprea ja vanhat kirjoitukset. Eksegetiikka on oikeastaan kirjoitusten tutkimista ja tulkintaa: miten kirjoitukset ovat syntyneet.”

Niinpä tiputeltuaan ensin liudan oman musiikkinsa estetiikkaan vaikuttaneita rap-nimiä Yhdysvaltojen eri ilmansuunnista Vaittinen alkaa päästä niin sanotusti kovaan ytimeen: Egyptin ja Mesopotamian kulttuurit, traditioiden vaihtaminen ja niin edelleen.

Musiikissa uskontotieteilijyys ei välttämättä suoraan kuulu. Vaittisen tapauksessa se näkyy ennen kaikkea uteliaisuutena eri kulttuureita ja uskomuksia kohtaan.

”Uskonnot on aina kiinnostaneet mua. Esimerkiksi opiskeluaikana nykyisen vaimon kanssa sahattiin ympäri maailmaa niin paljon kuin pystyi. Oli kiinnostavaa nähdä, miten uskonto näkyi jossain päin maailmaa arjessa koko ajan, ja täällä se on jäykkä instituutio”

Haastatteluhetkellä, varhain aamulla, Vaittinen on aloittelemassa työpäiväänsä Vantaan ammattiopistossa, jossa hän toimii opettajana. Oppilaat tulevat tunnin päästä, joten tässä on hyvä hetki puhua, hän kertoo puhelimeen.

”Teen samalla pienen kävelylenkin, niin ajatus kulkee paremmin.”

Vaikka Vaittinen on tehnyt räppiä jo yli kaksikymmentä vuotta, suurelle yleisölle hän saattaa olla täysin tuntematon.

”No joo, varmasti”, hän komppaa.

Viimeisin sooloalbumi DNA ilmestyi viime vuonna. Omien levyjensä ohella Vaittinen on tehnyt yhteistyötä muiden muassa tuhdista Memphis-soundin parodioinnistaan ja hiihtopipostaan tunnetun Eevil Stöön kanssa MNTTT-kokoonpanossa. Rap-musiikkia pidempään seuranneet muistavat Vaittisen myös vuosituhannen alusta lappeenrantalaisen räppiryhmän Kaucasin riveistä.

Silti tuntuu oudolta puhua näinkin pitkästä siivusta räpin parissa, Vaittinen miettii. Kun ensimmäiset räpit syntyivät joskus 1990-luvun hämärissä, hänen tavoitteenaan ei ollut tehdä mitään uraa saati juhlia listojen kärjessä. Vaittiselle kyse on ollut aina enemmän halusta tehdä itse. Sama ajatus on edelleen kaiken takana.

”Kun näkee jotain, miettii, miten tuon vois tehdä itse. Ja sitten sen tekee. Ei sen tarvitse olla timanttia, mut ainakin sen on tehnyt itse.”

Vaittinen varttui Lappeenrannassa. Paikalliset punkpiirit kukoistivat, ja niihin hänkin ensin uppoutui.

”Ostin moporahoilla bassovahvistimen ja pääsin basistiksi Sotatila-nimiseen bändiin, jossa soitti vanhempia jäbiä. Meillä oli brutaali soundi, soitettiin törkeintä ja nopeinta grindcorea.”

Punkin itse tekemisen tavasta oli henkisesti lyhyt matka räppiin, vaikka tyyli oli tyystin eri. Lappeenrannan hiphopskene oli pieni, mutta samanhenkisiä löytyi.

Vielä parikymmentä vuotta sitten maantieteellinen etäisyys tuntui suuremmalta. Vaikutteet ja villitykset tulivat hitaammin, jos ollenkaan.

Vaittinen muistelee, kuinka radiosta kuultu Fintelligenssin Voittamaton, suomiräpin ensimmäisen hyökyaallon ennusmerkki, antoi uskoa suomeksi räppäämiseen.

”Suomenkielinen räppi oli ihan uusi juttu. Sitä mietti, että voiks tätä tehdä suomeksi. Samalla vähän hävetti, mutta silti alettiin työstää.”

Siihen aikaan jako katu-uskottavan marginaaliräpin ja valokeilassa paistattelevan biletysräpin välillä oli suuri. Vaittisen ja kumppaneiden vuonna 1998 perustamalla Kaucasilla oli jalat vahvasti omaehtoisessa undergroundissa.

”Meillä oli tosiaan vähän uugeempi ote. Ei taideräppiä vaan tunkkaisempaa, härömpää. Ei haluttu myöskään bling bling -räppiä, eikä mitään huumoriräppiä. Vanhempana sitä jo ymmärtää, että hyvää musaa on kaikenlaista.”

Sittemmin Vaittinen kertoo innostuneensa Amerikan länsirannikon tyyleistä, kuten g-funkista. Ja Stöön kanssa se likainen eteläkin on tullut tutuksi.

Mutta mitä puolta räpin tekeminen tällä hetkellä oikeastaan puhuttelee?

”Musa on vastapainoa muulle. Pidän sen mielelläni simppelinä, se on hassuttelua ja harrastus, vaikka sen otankin tosissani. Mulla ei ole sen kanssa paineita.”

Oppilaiden tuloon on vartti, joten on aika lopetella haastattelua.

”Jos musa joskus jää, tilalle tulee varmasti jotain muuta. Olisi siistii vaikka rassailla autoja tai kasvatella jotain bonsaipuuta. Tehdä jotain, mitä vois kunnolla jumittaa. Muksuna se oli piirtäminen, sitten tuli musa.”

Edelleenkään Vaittinen ei tavoittele kuuta taivaalta.

”Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kiinnostaa kaikki. Kaikesta olis hauska tietää enemmän.”

Kuka?

Aleksi Vaittinen

  • Syntyi 1982 Espoossa.

  • Teologian maisteri

  • Räppäri ja tuottaja. Räpännyt nimillä Aztra ja Hullu A. Kuusi sooloalbumia. Mukana kokoonpanoissa Kaucas, Haho & Hullu A ja MNTTT.

  • Valma-opettajana Vantaan ammattiopistossa.

  • Asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi lasta.

  • Täyttää 40 vuotta perjantaina 27. toukokuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat