Shakespearen sisko oli yhtä lahjakas kuin veljensä, mutta siskolla ei ollut mahdollisuuksia uraan: Outi Tarkiaiselle tarina antoi lähtökohdan ensimmäiseen oopperaansa

Outi Tarkiaisen A Room of One’s Own -ooppera kantaesitetään Saksassa lauantaina.

Lauantaina kantaesitetään Outi Tarkiaisen esikoisooppera, tunnin mittainen A Room of One’s Own.

13.5. 15:22

Säveltäjä Outi Tarkiainen vastaa puhelimeen Hagenista, Saksan länsiosasta, jossa lauantaina kantaesitetään hänen esikoisoopperansa, tunnin mittainen A Room of One’s Own.

”Olin juuri säveltämässä lisää musiikkia toisen ja kolmannen näytöksen väliin, koska halusin ehdottaa ohjaaja Magdalena Fuchsbergerille äänimaisemaa kohtaukseen, jossa naiset rakentavat näyttämöllä omaa huonetta”, Tarkiainen kertoi vain muutamaa päivää ennen ensi-iltaa.

Jännitystä aiheutti vatsatauti, johon neljä viidesosaa Tarkiaisen perheestä on juuri sairastunut: Hagenissa ovat myös hänen klarinetistimiehensä Lauri Sallinen sekä heidän kolme pientä lastaan.

Tarkiainen itse sai loppuviikosta koronan, minkä vuoksi hän joutuu jättämään väliin oopperansa kantaesityksen.

Säveltäjä Outi Tarkiainen.

Tämä on lapsiperhearkea korona-aikana. Outi Tarkiainen on pyrkinyt sovittamaan perhe-elämän ja ammattinsa yhteen niin hyvin kuin mahdollista, antamatta kummankaan häiritä toista. Uuden oopperansa hän sävelsi kahden raskauden välissä vajaan kahden vuoden aikana, jolloin syntyi myös kaksi orkesteri- ja kolme kamarimusiikkiteosta.

Oopperan aihe oli hänellä jo valmiina, kun häneen otti yhteyttä Theater Hagenin ylikapellimestari Joseph Trafton, joka halusi tilata häneltä uuden oopperan.

Tarkiainen oli löytänyt aiheen sattumalta vuonna 2014 viettäessään talven miehensä kanssa Berliinissä säveltäjä Miika Hyytiäisen asunnossa. Kirjahyllystä Tarkiaisen käteen tarttui Virginia Woolfin A Room of One’s Own (Oma huone, suom. Kirsti Simonsuuri), feministisen kirjallisuuden klassikkoteos vuodelta 1929.

”Se oli pysäyttävä lukukokemus. Tajusin, että olen kahlannut kirjallisuuden klassikoita läpi mutta ohittanut Austenit ja Woolfit ajatellen, että ne ovat jotenkin vähempiarvoisia tai kevyempää kirjallisuutta”, Tarkiainen sanoo.

”Sen kautta ymmärsin miten minä, joka pidän itseäni feministinä, olin voinut edes alitajuisesti ajatella näin. Vaikutelma tällaisen kirjallisuuden keveydestä on ehkä luotu jälkeenpäin, ja sitä myös pohditaan tässä Woolfin esseessä. Ikään kuin elämä olohuoneessa lasten ympäröimänä olisi jotenkin vähempiarvoista elämää kuin sotatantereella.”

Woolfin kirja on esseemuotoinen teksti, jossa pohditaan naisten roolia yhteiskunnassa ja heidän mahdollisuuksiaan saada esimerkiksi koulutusta ja työtä. Woolfin esseen henkilöhahmoina on historiallisia naisia, kuten 1500-luvulla eläneet Mary-nimiset hovinaiset Mary Beaton ja Mary Seton, ja fiktiivisiä hahmoja, kuten Judith Shakespeare. Tämä on näytelmäkirjailija William Shakespearen sisko: yhtä lahjakas ja ahkera kuin veljensä, mutta sukupuolensa vuoksi hyljeksitty ja vailla realistisia uramahdollisuuksia.

Judith Shakespearen hahmo puhutteli myös Outi Tarkiaista, ja häneen keskittyvästä kohtauksesta Tarkiainen myös aloitti oopperan sävellystyön.

”Judithin kohtaus on tavallaan miniatyyriooppera oopperan sisällä. Hän on fiktiivinen hahmo, jonka muut päähenkilöt kuvittelevat lavalle. Hän kertoo tarinansa, jossa hän luki kotona kirjoja ja hänet yritettiin naittaa naapurin pojalle. Hän kieltäytyi, karkasi kotoa ja pyrki näyttelijäksi. Hän sai apua teatterinjohtajalta, mutta tulikin tälle raskaaksi ja riisti lopulta henkensä”, Tarkiainen kertoo.

”Tavallaan nero-sana on sellainen, jota naisten kohdalla säästellään, mutta itse ajattelen niin, että myös Judithin lahjakkuus oli neroutta. Miksi se ei olisi ollut?”

Outi Tarkiaisen esikoisooppera A Room of One’s Own kertoo William Shakespearen siskosta Judith Shakespearesta.

Tarkiainen tunsi myös samaistuvansa Judithin hahmoon, sillä samalla tavalla hän itsekin lähti lapsuudenkodistaan Rovaniemeltä 17-vuotiaana.

”Lähdin aika määrätietoisesti opiskelemaan sen sijaan, että olisin käynyt lukion loppuun ja vasta sen jälkeen esitellyt suunnitelmat vanhemmilleni.”

Helsingissä Tarkiainen opiskeli ensin Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa jazz-osastolla ja samaan aikaan aikuislukiossa. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan hän pääsi sävellysopintoihin Sibelius-Akatemian aikuisten puolelle. Opintojaan hän on täydentänyt Lontoon Guildhall School of Musicissa ja University of Miamissa Yhdysvalloissa.

Tarkiainen on noussut viime vuosina esiin sekä Suomessa että maailmalla. Tärkeä etappi oli elokuu 2019, jolloin BBC:n Proms-festivaalilla kantaesitettiin hänen Yön auringon variaatiot -teoksensa. Sen myötä kansainvälisiä tilauksia alkoi tulla yhä enemmän.

Säveltäjän ammatti on pitkään hahmottunut vanhojen sukupuoliroolien mukaisesti miesten maailmana, eikä historiankirjoituksessakaan ole juuri huomioitu naispuolisia säveltäjiä. Viime vuosina vinoumaa on pyritty oikaisemaan sekä historiankirjoituksessa että yhteiskuntarakenteita tasa-arvoistamalla – eli puuttumalla juuri niihin juurisyihin, joihin Virginia Woolf viittasi Oma huone -kirjassa sanoessaan, että pystyäkseen kirjoittamaan kaunokirjallisuutta naisella on oltava omaa rahaa ja oma huone.

Säveltäjänä Tarkiainen ei ole koskaan pyrkinyt olemaan ”yksi jätkistä” vaan on kirjoittanut musiikkia omasta identiteetistään käsin.

”Jos taidemusiikin säveltäjistä noin kymmenen prosenttia on naisia, niin urani alussa jazz-osastolla naisia oli ehkä kaksi prosenttia. Siellä todellakin olisi pitänyt olla yksi jätkistä, mutta en pystynyt siihen sielläkään”, Tarkiainen sanoo.

Viime vuosina Tarkiaisen taiteilijaidentiteettiin ovat liittyneet kolme raskautta ja synnytystä, jotka ovat jättäneet merkkinsä myös hänen musiikkiinsa.

Esimerkiksi yhtenä Yön auringon variaatiot -teoksen lähtöajatuksena on naisen kehon aukeaminen raskauden ja synnytyksen yhteydessä, ja sen sisarteos Jään lauluja puolestaan kuvaa kehon sulkeutumista. Samalla niissä kehon aukeamista rinnastetaan valon aukeamiseen luonnonilmiöissä, kuten nimistä voi päätellä.

Tänä vuonna sävelletty englannintorvikonsertto Milky Ways puolestaan viittaa nimellään paitsi linnunrataan, myös imetykseen, kirjaimellisesti maitotiehen, naisen ja vastasyntyneen yhteiseen matkaan imetyksen edetessä.

Avainteos oli juuri Yön auringon variaatiot, Tarkiainen kertoo: sitä säveltäessään hän päätti tukeutua juuri naisena ja äitinä olemiseen. Tai emona olemiseen, mitä sanaa hän mieluummin käyttää.

”Minulle oli yllätys se, että älyllinen elämäni ei liittynyt siihen mitenkään, vaan se oli biologiaa. Koin vahvan ja kehollisen tunteen, että vaistoni heräsivät henkiin, ja se vaistomainen ihminen tuli mukaan myös taiteilijuuteen.”

Siksi hän on alkanut luottaa myös taiteellisissa ratkaisuissa aiempaa enemmän juuri vaiston ohjaukseen.

”Yleensä myös löydän vaistomaisten prosessien takaa älyllisiä perusteita. Ja otan älyllisen prosessin mukaan, jos vaisto tuntuu harhailevan.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat