Johanna Nordblad tavoittelee jään alla sukeltamisen maailmanennätystä – Dokumentissa mielen hallinta hengenvaarallisessa kylmyydessä näkyy ja tuntuu

Johanna Nordbladin maailmassa – etenkin pinnan alla – viihtyisi kyllä kauemminkin kuin 40 minuuttia.

Vapaasukeltaja Johanna Nordbladin hyytävä valtakunta, jossa ilmakuplat kerääntyvät peilimäisiksi laatoiksi jään alapintaan, on hyvin kiehtova.

14.5. 2:00 | Päivitetty 14.5. 9:36

Tästä arviotekstistä on jätetty pois asioita, jotka tarkkasilmäisimmät Helsingin Sanomien lukijat jo tietävät, sillä tavoitteena on kertoa lyhytdokumentista Jään alla – henkeäsalpaava sukellus (2022) tarinan kaarta ja yllätyksiä kunnioittaen.

Suomalainen vapaasukeltaja Johanna Nordblad (s. 1975) teki vuonna 2015 jäänalaisen pituussukelluksen naisten maailmanennätyksen, 50 metriä. Vuonna 2020 hän ryhtyy harjoittelemaan 81-metristä sukellusta, joka rikkoisi myös miesten tuolloisen maailmanennätyksen.

Ian Derryn laadukkaan ohjauksen heikoimmat kohdat löytyvät alusta. Kun Nordblad puhuu ennätyksen tavoittelusta, hänet nähdään jään alla märkäpuvussa, jaloissaan leveä merenneitomainen monoräpylä. Näissä kamppeissa 81 metriä ei olisi konkarille temppu eikä mikään.

Tosiasiassa Nordbladin laji on huimasti vaativampi: hän sukeltaa pelkässä uimapuvussa ja maskissa, ainoana suoritusta helpottavana lisälaitteenaan niskapaino, joka torjuu nosteen vaikutusta.

Ensimmäisten minuuttien aikana ilmenee myös turhaa paperin makua, kun osa Nordbladin ajatuksista kuullaan ääniraidalle luettuina. Enimmäkseen mennään onneksi puhekielellä, suomeksi ja englanniksi, joka taittuu luontevasti niin mestarisukeltajalta kuin myös hänen eläytyväiseltä valokuvaaja-isosiskoltaan Elina Manniselta.

Matkalle osuvista vastoinkäymisistä voinee mainita maailmanlaajuiset: ilmastonmuutos heikentää Suomen järvien jäätilannetta ja pian suunnitelmat sotkee covid-19.

Kokonaisuutena katsoen etenemisrytmi on hyvä, ja lopussa jännitys tihenee, mutta Nordbladin maailmassa viihtyisi kyllä kauemminkin kuin 40 minuuttia – etenkin pinnan alla.

Monet muistanevat syvyysennätystä tavoittelevista vapaasukeltajista kertovan vahvatunnelmaisen fiktioelokuvan Suuri sininen (1988), jonka ohjasi Luc Besson. Nordbladin hyytävä valtakunta, jossa ilmakuplat kerääntyvät peilimäisiksi laatoiksi jään alapintaan, on monella tapaa vielä kiehtovampi.

Lisäksi olisin entisenä kilpauimarina todella mielelläni tarkkaillut rauhassa, millaista potku-, veto- ja liukurytmiä Nordblad käyttää. Sukellushaasteen voi tiivistää näin: jos kiiruhtaa, happi loppuu jo puolimatkassa, mutta jos ei etene tarpeeksi nopeasti, happi loppuu jo puolimatkassa.

Sinänsä jäntevästi toteutettu leikkaus pilkkoo sukeltamisen pätkiksi ja kadottaa näin liikkeen runouden ja suorituksen meditatiivisuuden.

Epäselvyyttä ei kuitenkaan jää poikkeuksellisesta mielen hallinnasta kylmyydessä, joka voi pysäyttää sydämen.

Jään alla – henkeäsalpaava sukellus, Netflix. (K7)

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat