”Ihan samanlaisilta” kuulostavien euroviisukappaleiden seassa on myös omintakeisia esityksiä

Serbia ja Moldova uskalsivat rikkoa tänä vuonna formaattia rohkeimmin, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Ilkka Mattila.

Serbiaa edustaa Euroviisuissa omaperäinen Konstrakta.

14.5. 15:18

Eurovision laulukilpailuihin suhtaudutaan pääosin kahdella eri tavalla. Joko niitä rakastetaan suuren luokan tv-viihteenä ja popmusiikkitapahtumana, tai sitten ne ovat turha tapahtuma täynnä helposti unohtuvia ja samaan muottiin valettuja kappaleita.

Molempiin näkökulmiin löytyy perusteita.

Euroviisut yhdistävät ihmisiä ja niiden kommentointi on hauskaa, oli itse kisasta mitä mieltä tahansa. Toisaalta kilpailuun liittyy nykyään voimakas tasa-arvon ja vähemmistöjen kunnioittamisen ilmapiiri, ja euroviisuyleisölle on luonnollista kannustaa oikeastaan mitä tahansa kappaletta, koska ne ovat kaikki osa euroviisuja.

Osittain samat syyt vahvistavat sitä kantaa, jonka mukaan Euroviisuissa esitettävä musiikki on itse show’n rinnalla toisarvoista ja siksi usein samaan euroviisuformaattiin tehtyä.

Joskus takavuosina se tarkoitti camp-henkisen itäeurooppalaisen diskopopin tulvaa. Tänä vuonna tummanpuhuvista tilitysballadeista on ollut ylitarjontaa.

Balladit eivät kuitenkaan tule tyhjästä, niin kuin ei 2000-luvun alun muovinen eurodiskokaan tullut. Euroviisuilla on ollut aina jonkinlainen side kaupallisten markkinoiden popmusiikkitrendeihin.

Viime vuosien suurimmissa suoratoistohiteissä surumieliset, naislaulajan tulkitsemat erokappaleet ja vaikeaa ihmissuhdetta puivat laulut ovat olleet hyvin edustettuina. Tätä satoa olemme nyt korjanneet Torinossa.

Euroviisujen ympärillä on aiheellisesti keskusteltu myös siitä mitä Euroviisujen kaltainen viihde-instituutio tarjoaa eurooppalaiselle yleisölle juuri nyt, kun kahden vuoden jälkeen vihdoin hellittävän pandemian jälkeen ihmisiä ahdistaa Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Että vieläkö pitäisi kaiken päälle kieriskellä viisukappaleiden vauhdittamana omien epäonnistuneiden ihmissuhteiden raunioilla?

Ei välttämättä, sillä tämän vuoden viisujen finaaliin ja jopa suosikkien joukkoon valikoitui myös formaatista poikkeavia esityksiä.

Ukrainan Kalush Orchestran Stefania on lauantai-illan viisufinaalissa poliittisista ja humanitaarisista syistä itsestään selvä ennakkosuosikki, mutta omintakeisella folk-hiphop-fuusiosoinnillaan se olisi todennäköisesti menestynyt hyvin siinäkin tapauksessa, että Venäjä olisi antanut ukrainalaisten elää rauhassa.

Ukrainan naapurista Moldovasta tulee kuitenkin vuoden hilpein kappale. Zdob şi Zdubin ja Advahov Brothersin Trenuleţulissa yhdistyy paikallinen kansanmusiikki, rosoinen hällä väliä -tunnelma ja euroviisumaiseen camp-henkeen sopiva ”hey ho let’s go / folklore and rock and roll” -kertosäe.

Ei ole ihme, että mahtiballadien puuduttama yleisö on riehaantunut harjoituksissa aina, kun Moldovan kappale lähti soimaan.

Vielä terävämmin viisuformaattia rikkoo Serbian Konstrakta kappaleella In corpore sano. Minimalistisen sovituksen takia kappaletta on verrattu Kraftwerkin elektroniseen musiikkiin, mutta ehkä selvemmin Konstraktan esitys liittyy Björkin ja varsinkin Laurie Andersonin tuotantoon, joka liikkuu taidemusiikin ja kokeellisen popin rajamaastossa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat