Vuoden nuoren taiteilijan teoksia piti sijoittaa museon ulkopuolelle, painon vuoksi – Emma Jääskeläisen näyttely Tampereella yllättää ja ilahduttaa

Kivestä veistettyjä peppuja, käsiä ja aivoja sekä lankaan kiedottu isoäiti – Vuoden nuori taiteilija Emma Jääskeläinen yllättää ja ilahduttaa näyttelyssään Tampereella.

Emma Jääskeläisen Heavy Thinker (2021) on Lapin vihreää marmoria ja kahvilla ruskeaksi värjättyä villaa. Teoksen mitat ovat 60 x 80 x 75 cm. –  Yksityiskokoelmassa.

2.7. 2:00 | Päivitetty 2.7. 10:17

Tampere

Nykytaide

Vuoden nuori taiteilija 2022 Emma Jääskeläinen At Her Fingertips 11.9. saakka Tampereen taidemuseossa (Puutarhakatu 34, Tampere) ja 28.8. saakka Finlayson Art Areassa (Rullaamo, Finlaysoninkuja 6, Tampere). Tampereen taidemuseo avoinna ti–to 9–17, pe–su 10–18. Finlayson Art Area avoinna ti–pe 11–18, la–su 12–18.

Kiven sävyt ovat kuin sulanutta jäätelöä, meetwurstia tai kimaltelevaa sokeria, pinnat kuin hennon nukan peitossa tai hiottu silkkisen sileiksi, täydellisen pyöreiksi pakaroiden kaariksi.

Vuoden nuori taiteilija, kuvanveistäjä Emma Jääskeläinen (s. 1988) tunnetaan persoonallisista ja massiivisista kiviveistoksistaan, jotka esittävät ihmiskehon osia, peppuja, käsiä tai vaikkapa aivoja.

Vakavan monumentaalisuuden sijaan veistoksista välittyy lämpö ja pehmeys siinä määrin, että ne todella houkuttelevat koskettamaan. Teoksia tekisi mieli silitellä, suurimpiin vähintään nojailla tai jopa kiivetä päälle ja käpertyä kiviselle kämmenelle lepäämään.

Vuoden nuori taiteilija Emma Jääskeläinen kuvattuna kesäkuussa 2022.

Emma Jääskeläinen

  • Vuoden nuori taiteilija 2022.

  • Syntynyt 1988 Espoossa.

  • Valmistunut 2018 Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta kuvanveiston koulutusohjelmasta.

  • Teoksia muun muassa Nykytaiteen museo Kiasman, Helsingin taidemuseon ja Saastamoisen säätiön kokoelmissa.

  • Helsingin taidemuseo Hamin tilaama julkinen teos Put put (2020) Adriananpuistikossa Herttoniemenrannassa.

  • Vuoden nuori taiteilija -näyttely nähdään syksyllä 2022 Vaasassa Kuntsin modernin taiteen museossa.

Tampereen taidemuseon At Her Fingertips -näyttelykokonaisuus kattaa kiviveistosten ohella myös muita Jääskeläisen käyttämiä materiaaleja lampaanvillasta hiuksiin ja korvatulpista chilipalkoihin. Lisäksi esillä on muutamia videoteoksia. Kaikkia niitä yhdistää keskittyminen materiaalin tuntuun sekä kosketuksen ja kehollisuuden tarkasteluun.

Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2018 valmistuneen Jääskeläisen teoksia on nähty viime vuosina esimerkiksi Kiasmassa, Helsingin taidemuseo Hamissa ja Rauma Triennalessa. Alunperin Jääskeläinen aloitti taideopintonsa performanssitaiteesta. Staattiset kiviveistoksetkin näyttäytyvät ikään kuin eleinä tai kehoina tapahtumille.

Emma Jääskeläinen: Bob, 2017. Rosa Asiago -kivi. Teos on Helsingin taidemuseon kokoelmissa.

Kolmiulotteisten veistosten äärellä myös konkreettisesti liikutaan ja kierretään ympäri sekä teosta työstettäessä että katsottaessa. Jääskeläisen käsissä kivi muuttaa muotoaan kuin kovasta pehmeäksi ja ehkä kulmikkaasta pyöreäksi.

Samalla kivi kantaa sinnikkäästi mukanaan ajatuksen siitä, miten hidas ja kova mutta myös herkkä materiaali se on työstää. Prosessi vaatii aikaa, materiaalin kuuntelua tarkalla korvalla ja järeitä työkaluja.

Jääskeläinen toteuttaa teoksiaan eri mittakaavoissa, joita hän kuvailee sanoilla käteen mahtuva, halattava ja mahdoton. Veistosten koolla leikittely on läsnä myös videoteoksessa Cargo (2016), jossa kuljetetaan puulavalle huolellisesti sidottua kivikappaletta paikasta toiseen. Maisema vilisee ikkunan takana: metsät vaihtuvat kallioksi, pusikoiksi, pelloiksi ja autoteiksi. Lasti liikkuu helposti, kun koko rakennelma mahtuu junan pöydälle.

Emma Jääskeläinen: According to Shadow, 2017. Kivi, hius.

Teoksessa Heavy Thinker (2021) aivot ovat puolestaan paisuneet jättimäisiksi. Ne ovat kiveä, Lapin vihreää marmoria. Sileällä pinnalla kiemurtelevat paitsi marmorin valkoiset raidat myös aivojen syvät uurteet. Huopuneet, kahvilla ruskeaksi värjätyt villapötkylät solahtavat uurteisiin, kurottavat kohti toisiaan ja laskeutuvat maahan. Kun villa painuu kiveä vasten, materiaalien erot korostuvat. Raskaasta ajattelusta kivettyneitä aivoja tekisi mieli tuijotella loputtomasti.

Videoteoksessa Mammu (2016) Jääskeläisen käsittelyssä ovat keho, iho ja lanka, kun hän käärii alastoman isoäitinsä villalankaan. Isoäidin ihoakin alkaa katsoa kuin kiven elävää pintaa. Se on kauniin sileä, ryppyinen, laikukas ja siellä täällä siniviolettien suonten kuvioima. Hellin elein Jääskeläinen kierittää vaaleaa lankaa pohkeiden, vatsan, käsivarsien ja pään ympäri. Lopulta isoäidin kasvotkin peittyvät langan alle kuin muumioituina, mutta häntä se ei kuulemma ahdista lainkaan. Videolla isoäiti kertoo, ettei hän tee tai yritä mitään. Hän on vain on, rauhallinen ja paikoillaan.

Emma Jääskeläinen taustallaan teos Dumrum (2022).

Villan kieputtaminen toistuu visuaalisesti tuhdimpana ja abstraktimpana teoksessa Dumrum (2022). Se on paksuhkoista villaputkiloista saven työstämisestä tutumman makkaratekniikan tapaan koottu veistos, joka tuo mieleen jonkinlaisen kasvottoman muumion tai kädettömän hattivatin. Kohdassa, jossa villaputkiloiden päät purkautuvat ulos, voi erottaa niiden sisältä esiin työntyvän rusehtavan lasin. Se ikään kuin pilkistää ja valuu paksuna mahlana veistosolennon verenkierrosta.

Cloud Number Nine (2021) on suuri maassa lepäävä kivinen käsi. Hermelin-marmorin sävyt muistuttavat sulanutta jäätelöä, jossa eri maut – ehkä vanilja ja salmiakki – sekä niiden sävyt sekoittuvat toisiinsa. Kämmentä halkovat ohuet metallilangat, jotka muuttavat käden eräänlaiseksi kielisoittimeksi.

Emma Jääskeläinen: Creator (Olive and New Potato), 2017. Norwegian Rose -marmori, jadeiitti, löydetty kivi, 110 x 70 x 35 cm.

Jääskeläinen käyttää teoksissaan eri kivilajeja, joiden nimet ovat niiden värien ja kuvioiden lisäksi herkullisia: rosa asiago, dolomiitti ja travertiini. Ja vaikka teoksiin ei ole koskemista, näyttelyssä on onneksi myös erillinen osio, jossa materiaaleja saa luvan kanssa hypistellä. Myös kuvanveiston prosessia tehdään näkyväksi videolla, jossa taiteilija työstää kiveä nuijalla ja taltalla. Nakutuksen yksitoikkoisuudessa on jotakin todella rauhoittavaa.

Kiveen veistosten materiaalina liittyy myös se seikka, että Vuoden nuori taiteilija -näyttely on ensimmäistä kertaa esillä kahdessa paikassa Tampereella: taidemuseon lisäksi Jääskeläisen teoksia nähdään Finlayson Art Area -tapahtumassa. Näyttelyn jakautumiseen kahteen eri sijaintiin on kirjaimellisesti painava syy: Jääskeläisen yli kolmen tonnin painoiset teokset ovat niin raskaita, ettei niiden esittäminen ole mahdollista Tampereen taidemuseon tiloissa.

Emma Jääskeläinen: At Her Fingertips, 2022. Teos sijaitsee Finlayson Art Areassa.

Se, että nähdäkseen muun muassa näyttelyn nimiteoksen on mentävä Finlaysonin tehdasalueelle asti, ei ole ihanteellista. Rullaamon kaltaisessa korkeassa ja rosoisemmassa tilassa suuret kiviveistokset asettuvat kuitenkin toisenlaiseen mittakaavaan ja ovat suorastaan elementissään.

Rullaamossa nähtävissä teoksissa toistuvat käsien muodot. Teoksessaan At Her Fingertips (2022) Jääskeläinen käsittelee äitiyttä jakautumisen ja yhdistävien sidosten kautta: erilliset kivikappaleet ovat järein ketjuin toisiinsa kahlittuja.

Emma Jääskeläinen: Heavy Pick, 2020. Norwegian Rose -marmori, löydetyt kivet, kivimuna. Teos sijaitsee Finlayson Art Areassa.

Teosten At Her Fingertips sekä Heavy Pick (2020) materiaali on norjalainen ruusumarmori. Sen vaaleanpunaiset sävyt ovat ihanan utuisia ja saavat kiven pinnan näyttämään siltä kuin sitä peittäisi hento nukka. Heavy Pick saattaa olla kuitenkin kaikista käsistä se kutsuvin. Siihen tekee mieli kellahtaa – asettua lepäämään selkänojaksi ja suojaksi nousevien sormien juureen keskelle kämmentä.

Lue lisää: Vuoden nuori taiteilija Emma Jääskeläinen kuvaa kivisissä veistoksissaan ruumiinjäseniä kuten pyllyä, vulvaa ja hampaita: ”Ihmiskeho on hassu, pidän sen pehmeydestä ja pulleudesta"

Finlayson Art Arean katumaalauksia maalattiin 1. kesäkuuta. Katja Villemonteix piirsi katuliidulla eläinhahmoa FAA:n sisäänkäynnin edustalle. Lasitaideteokset ovat Janne Rahusen.

Finlayson Art Area esittelee 15 taiteilijan teoksia

Finlayson Art Area (FAA) on Tampereella vuosittain järjestettävä kuvataidetapahtuma, jota on järjestetty vuodesta 2015 lähtien. Tapahtumaa tuottaa alueella jo 32 vuotta toiminut Grafiikanpaja Himmelblau ja mahdollistaa työeläkeyhtiö Varma.

Tämän vuoden kokonaisuus koostuu 15 taiteilijan näyttelyistä, katumaalausalueesta ja vihertaideteoksista. Kohteet sijaitsevat Finlaysonin alueen gallerioissa, pihoilla, kaduilla ja julkisissa tiloissa.

FAA22-taiteilijat ovat Matti Hagelberg, Samuli Heimonen, Heli Hiltunen, Emma Jääskeläinen, Tapani Kokko, Roni Kuulasvuo, Fanni Niemi-Junkola, Jorma Puranen, Janne Rahunen, Esa Riippa, Mikael Schilkin, Sebastian Schultz, Christina Stadlbauer, Pauliina Turakka-Purhonen ja Meri Westlin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat