Kymmenen metrin kiihdytysauto ja muuta vauhdin hurmaa: Anssi Kasitonni toi Taidehalliin autonäyttelyn

Valloittavan kotikutoisista teoksista välittyy vilpitön tekemisen riemu.

Anssi Kasitonni (oik. Anssi Heinonen) on Ars Fennica -palkittu monialataiteilija ja muusikko, joka tuotannossaan korottaa kökköyden taiteeksi.

17.6. 12:46 | Päivitetty 20.6. 10:09

Nykytaide

Anssi Kasitonni: Nopeusennätyksiä 28.8. saakka Helsingin Taidehallissa (Nervanderinkatu 3). Ti, to, pe 11–18, ke 11–20, la–su 11–17.

Taidehallin kuvanveistosalissa näyttää kuin olisi astunut taidenäyttelyn sijasta autonäyttelyyn. Kymmenmetrinen kiihdytysauto hallitsee salia kuin muistomerkkinä rikotuista ennätyksistä. Lähemmin tarkasteltuna vauhtihirmu paljastuu sympaattisen kömpelöksi lasikuitukyhäelmäksi.

Anssi Kasitonnin näyttely Nopeusennätyksiä keskittyy nimensä mukaisesti kilpa-ajoon, päheisiin autoihin ja vauhdin hurmaan. Ruutuliput viuhuvat, rahaa on kuin roskaa ja samppanjapullot poksuvat. Samalla moottoriurheilun glamouriin sekoittuu valloittavaa kotikutoisuutta, itse tuunattuja autonrotiskoja ja kyläbilishenkeä.

Kasitonni, oikealta nimeltään Anssi Heinonen (s. 1978), on Ars Fennica -palkittu monialataiteilija ja muusikko, joka tuotannossaan korottaa kökköyden taiteeksi. Sahalahdella sijaitsevalla maatilallaan hän kuvaa scifi-elokuvia, rakentaa pahvisia veistoksia ja tekee autotallirockia puolisonsa, taiteilija Maria Stereon kanssa.

Taidehallissa näyttää autonäyttelyltä.

Kasitonnin teosten vaikutteet tulevat etenkin populaarikulttuurista sekä 1980- ja 90-lukujen Vilppulassa vietetystä nuoruudesta. Kasitonni tasapainoilee teoksissaan mestarillisesti korkea- ja matalataiteen, hyvän ja huonon maun sekä taidokkuuden ja kömpelyyden välillä. Hänen taiteensa on häpeämättömän nostalgisoivaa, tahallisen karkeaa ja ilkikurisella tavalla pöhköä – ja juuri siksi niin rakastettavaa.

Kiinnostus moottoriajoneuvoihin ei ole uusi piirre Kasitonnin tuotannossa. Aiemmissakin näyttelyissä on nähty monenlaisia menopelejä amerikanraudoista rekka-autoihin, moottoripyöriin ja Ritari Ässän Kitt-autoon. Moni saattaa muistaa Kasitonnin aidonkokoisen, pahvista askarrellun Plymouth 68:n, joka varasti huomion Mäntän kuvataideviikoilla vuonna 2010.

Taidehallissa teosten leikkisyyttä syö yllättävän niukka ripustus. Varsinkin kuvanveisto- ja keskisali tuntuvat turhankin tyhjiltä. Toki minimalistisessa ripustuksessa on omaa kuivaa huumoriaan, kun lasikuituinen Michelin-mies ja kotitekoiset autot ovat esillä korkeataiteen teennäisellä vakavuudella. Staattinen, jopa hieman pönöttävä ripustus ei kuitenkaan kunnolla tue näyttelyn vauhdikasta teemaa.

Kilpa-ajajien suojeluspyhimys Pyhä Kristoforos (2022) siunaa näyttelyn läsnäolollaan.

Vasta pienen salin runsaassa kokoelmassa pienveistoksia alkaa olla sopivasti menoa ja meininkiä. Etenkin hilpeyttä herättää kilpa-ajajien suojeluspyhimystä Pyhää Kristoforosta esittävä mehevän kitschahtava lasikuituveistos (2022).

Videoteokset ovat aina kuuluneet Kasitonnin tuotannon parhaimmistoon, ja näin käy myös Taidehallissa. Niissä kotivideoiden rosoisuus kohtaa suurten elokuvatuotantojen kunnianhimon. Kasitonnin oivalta huumori pääsee oikeuksiinsa, kun nollabudjetilla pitää saada aikaan vaikkapa lemmikkimarsun laserase, viidakkotaistelu tai laskuvarjohyppy Etelämantereelle.

Klassikoksi muodostunut videoteos Masa (2009) kertoo vapautta janoavan marsun suuresta pakoretkestä. Butterfly’s Effect (2013) taas kuvaa kieli poskessa kaaosteorian ajatusta perhosvaikutuksesta, jossa yksi perhosen siivenisku voi käynnistää odottamattoman tapahtumaketjun.

Agenttiseikkailu Le Saboteur (2022) paljastaa, miten toimintakohtaukset on kuvattu.

Näyttelyn kohokohdaksi nousee tuore videoteos Le Saboteur (2022), sahalahtelais-ranskalainen toimintaelokuva. Teoksessa eläköitynyt agentti on laittanut konekiväärinsä naulaan ja ryhtynyt kuvanveistäjäksi. Hänet saadaan kuitenkin suostuteltua päivärahan ja kilometrikorvausten avulla vielä yhdelle sabotaasikeikalle.

Aamulehden haastattelussa (10.3.2022) Kasitonni perusteli elokuvan ranskankielisyyttä sillä, että siten pääsee helpommin Cannesin elokuvajuhlille. Teos palkittiin vastikään Tampereen elokuvajuhlilla.

Jo itsessään eeppinen agenttiseikkailu nousee uudelle tasolle, kun tarinan rinnalla kulkeva making-of-dokumentti näyttää samanaikaisesti, miten kohtaukset on kuvattu. Laskuvarjohypyn vaikutelman saa aikaan posottamalla traktorin piikeistä roikkuvan näyttelijän naamaa lehtipuhaltimella, ja ajomatka Etelämantereen läpi tallentuu filmille kiitämällä potkukelkalla kauko-ohjattavan auton perässä.

Dokumentaarinen kuvasto paljastaa, kuinka paljon vaivaa ja kuminauhavirityksiä elokuvan teko on vaatinut.

Teoksen paljastavimmassa kohdassa tehtäväänsä stressaava agentti tuhahtaa, että kuvanveistäjänä ei juuri tienaa, mutta ainakin yöt saa nukuttua hyvin. Tulee tunne, että repliikissä puhuu Kasitonni itse. Näyttelystä välittyy Kasitonnille ominainen vilpitön tekemisen riemu, johon on vaikea olla ihastumatta.

Oikaisu 20.6. klo 10.08: Plymouth 68 oli Mäntän kuvataideviikoilla vuonna 2010 eikä vuonna 2011, kuten jutussa aiemmin luki.

Teoksen Top Fuel Economy (2022) kiihdytysautolla on mittaa kymmenen metriä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat