Avoin suhde vaatii paljon itsetutkiskelua ja työtä tunteiden kanssa, ja sen osoittaa myös Anna Alangon esikoisromaani

Anna Alangon esikoisromaanissa Ensimmäinen kesäpäivä pariskunta haluaa pysytellä yhdessä, vaikka suhde ei toimi.

Anna Alangon teoksen temaattisessa ytimessä on omien tunteiden tunnistaminen ja niistä vaikeimpien kestäminen.

27.5. 15:32

Romaani

Anna Alanko: Ensimmäinen kesäpäivä. Otava. 304 s.

Repertuaaria riittää. Tässä yhteydessä tämä on pakko todeta: moneen maailman­kolkkaan verrattuna vapautemme valita on loputon. Sen takaa niin sosiaali­turvamme kuin varsin pitkälle toteutunut tasa-arvo.

Tämä siis tällaisena täysin teoksen ulkoisena yhteis­kunnallisena huomiona ja realiteettina.

Nimittäin: Jos avioliittomme ei toimi tai täytä kaikkia tarpeitamme, leveysasteillamme tarjolla on nykyisin monenlaisia mahdollisuuksia. Niistä trendikkäin lienee suhteen avaaminen ja sen kautta uuden erillisyyden ja autonomian hakeminen sovitusti ja toista kunnioittaen.

Se saattaa parantaa suhteen laatua ja suhteessa elävien ihmisten hyvinvointia. Ainakin se saattaa olla sivistyneempi tapa päätyä eroon ilman pettämisen tuomia sontakasoja.

Anna Alangon esikoisromaanissa Ensimmäinen kesäpäivä irrottelun aloittaa ensin salaa vaimoltaan mies, joka ryhtyy suhteeseen nuoremman opiskelukaverinsa kanssa. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun nainen on toipumassa keskenmenosta ja haaveilee toisesta yhteisestä lapsesta ja unelmien asunnon ostamisesta.

Päästään teoksen temaattiseen ytimeen: omien tunteiden tunnistamiseen ja niistä vaikeimpien kestämiseen. Tätä prosessia kuvataan romaanissa naisen näkökulmasta. Hän on teoksen kertojaääni.

Puolison mykkyys ja etäisyys ajavat naisen etsimään erilaisia vaihtoehtoja yhdessä pysymiselle ja perheen koossa pitämiselle: terapiaa, olemassa olevaan suhteeseen panostamista ja lopulta suhteen avaamista.

Olisiko tilanne helpompi kestää, jos kumpikin olisivat vapaita ylläpitämään muitakin suhteita?

Naisen oma orastava suhde ”hyräilevään mieheen” ei automaattisesti poista niitä mustasukkaisuudentunteita, joita nainen tuntee puolisonsa uutta suhdetta kohtaan. Erityisen kipeää tekee ajatus siitä, että tuo miehen seurustelukumppani olisi läheisessä suhteessa hänen lapseensa.

Mutta kun oma lapsi hyväksyy ”hyräilevän miehen” muitta mutkitta, on naisen myös kyettävä kestämään lapsen suhde puolisonsa kumppaniin.

Samaan aikaan tämän kaiken keskellä nainen tulee uudelleen raskaaksi ja pariskunta yrittää yhä pitää ydinperheensä kasassa – varsinkin mies. Hän osallistuu tunnollisesti synnytysvalmennuksiin, on mukana kaikessa samalla, kun pari vaiheittain irtautuu toisistaan.

Vaikka perhearjen ja suhteen raportoiva kuvaus on paikka paikoin turhan toisteista, tarkoilla havainnoillaan ja rehellisesti naisen tuntemuksia avaamalla Alanko tarjoilee paljon samaistumispintaa muillekin kuin parisuhteensa avanneille: esimerkiksi eronneille ja uusissa suhteissa oleville ja kumppanin uusien suhteiden vaikutuspiirissä oleville.

Tunteet ovat varsin yhteisiä: mustasukkaisuuden kanssa kamppailua, omien rajojen tutkailua, uuden minuuden hakemista toisesta erillisenä yksilönä.

On vielä kerran todettava: tällaista sopimuksellisen avoimen suhteen etuoikeuttahan ei maailman mittakaavassa monilla ole – varsinkaan naisilla.

Kukaan ei ainakaan tule petetyksi, kun kaikki on avointa. Paljon se kuitenkin osaamista vaatii, jatkuvaa tunnetyöskentelyä ja itsetutkiskelua, minkä tämäkin romaani osoittaa.

Helsingin Sanomien palkinto vuoden parhaalle esikoisteokselle jaetaan marraskuussa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat