Irlantilaisvalokuvaaja eläytyy kuvissaan meedioiksi ja ruotsalaisiksi kaksosiksi

Viikon suosituksissa valokuvataidetta ennen ja nyt ja erinomainen esseekirja luonnon ihmeistä.

Valokuvaaja Trish Morrissey eläytyi Bohlinin kaksosiksi kaksoisvalotetussa valokuvassaan Rosa, Irma ja nukkumatti (2016). Se kuuluu sarjaan Puutarhassa.

20.5. 14:38 | Päivitetty 23.5. 10:22

Kesä on kotimaanmatkailun aikaa, ja moni suunnistaa näyttelykierroksille. Jos matka kulkee Mäntän suuntaan, Serlachius-museoista kannattaa muistaa myös se erillään sijaitseva Gustaf.

Dublinissa syntyneen, nykyään Britanniassa vaikuttavan Trish Morrisseyn laaja näyttely Autofiktiot esittelee tekijän, joka on ammentanut omakuvista jo pari vuosikymmentä. Morrissey ottaa myös rooleja. Inspiraationlähteenä on ollut esimerkiksi ruotsalainen Bohlinin kaksospari Rosa (1915–1989) ja Irma (1915–1990) sekä mänttäläinen kauppaneuvoksetar Ruth Serlachius (1882–1963). Serlachius innostui monen aikalaisensa tapaan henkimaailman asioista, ja muun muassa käänsi alan kirjallisuutta yhdessä Helmi Krohnin ja Gerda Rytin kanssa. Aihepiiri on viime aikoina ollut pinnalla tutkimuksen ja useiden elämäkertojen ansiosta.

Trish Morrissey: Puutarhassa sarjasta Rosa, Irma ja nukkumatti (2016).

Morrissey eläytyy valokuvasarjassaan Materialisoitumisilmiöitä meedioiden maailmaan. Kuvat eivät ole välttämättä miellyttäviä, kuten esimerkiksi se, jossa valokuvaajan suusta pursuaa “ektoplasmaa”. Toisenhenkinen, jopa maadoittava, on videoteos Eupnea, joka linkittyy Serlachiuksen suomentamaan William Walker Atkinsonin (alias Yogi Ramacharakan) teokseen Hengittämisen taito sekä universaaleihin kokemuksiin äitiydestä, lapsen menettämisestä, lapsen sairastamisesta.

Trish Morrissey: Autofiktiot. 8. tammikuuta 2023 saakka, Serlachius-museo Gustaf, Mänttä.

Mökki tontteineen lahjoitti kirjan

Kun Nina Burtonin äiti kuoli, lapset vaihtoivat tämän asunnon kesämökkiin. Ruotsalainen runoilija ja esseisti ajatteli, että siellä olisi hyvä rauha keskittyä kirjoittamaan. Niin olikin. Mökki suurine tontteineen lahjoitti aiheen myös kokonaiselle kirjalle.

Elämän ohuet seinät -esseekokoelmassa monesti palkittu Burton tarkastelee yksityiskohtiin yltävin silmin välikattoon majoittuneen oravan touhuja, tontilla viihtyvää runsasta lintukirjoa ja kasvillisuutta ruohoista puihin ja yhdistää näkemäänsä suuren lukeneisuutensa. Juuri nyt, kevään availlessa silmujaan, seitsemästä tekstistä koostuva kirja on ihanaa luettavaa. Aistivoimaisessa tekstissä tuoksuköynnöskuusama levittää aromejaan, matarakiitäjät parveilevat ja limainen paranvoi saa kirjoittajan pohtimaan muistin kehitystä.

Burton kuvailee eläinkunnan fiksuutta lukemattomin esimerkein –  en tiennyt esimerkiksi sitä, että kirjeenvälitystehtävissä pätevöityneet kyyhkyt ovat myös visuaalisesti hyvin lahjakkaita. Ne ovat pystyneet kokeissa erottamaan Picasson teokset Monet’n maalauksista. Myös lukujen käsittelyssä kyyhkyt ovat kyvykkäitä.

Kasvikunta on luku erikseen, tai useampikin. Pihapuu-osassa Burton kirjoittaa näin: “Kasvit tiesivät kaiken ajan suhteellisuudesta ja valtavuudesta. Ne osasivat pakata sen pieniin siemeniin ja levittää sitä loputtomiin. Ne olivat taukoamatta kuihtuneet ja syntyneet satoja miljoonia vuosia, ja ne muodostivat edelleen yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia elämän biomassassa. Mittasuhteet saivat minut mietteliääksi. Me ihmiset ja eläimet muodostamme siitä vain vajaan prosentin. Epäilemättä planeetta on ensi kädessä kasvien.”

Ja jatkuu: ”Niitä [siis kasveja] oli myös lähes kaikessa ympärillämme, tosin muunnettuina seiniksi ja lämmöksi, vaatekuiduiksi ja työkaluiksi, lääkkeiksi ja maaleiksi, ja niitä oli kaikessa mitä me söimme ja joimme, olihan myös syömämme liha peräisin eläimistä jotka olivat syöneet kasveja ja kasvinsyöjiä. Jokainen hengenvetomme oli täynnä happea jota kasvit olivat tuottaneet. Niitä jos keitä pitäisi yrittää ymmärtää.”

Burtonin mukaan maailmaa koskevat tosiasiat voivat olla uskomattomampia kuin fiktio. Kirjassa on siitä yltäkylläisesti todistusaineistoa.

Nina Burton: Elämän ohuet seinät (Livets tunna väggar, suom. Katriina Huttunen), Kustantamo S&S. Saatavana äänikirjapalveluista 1. kesäkuuta.

Paljekamera kainalossa suurkaupunkeja ikuistamassa

Valokuvaaja Berenice Abbott Pariisissa vuonna 1927. Amerikkalaissyntyinen valokuvaaja tunnetaan muun muassa New York -kuvistaan 1930-luvulta.

Valokuvan historian suuriin nimiin kuuluvia Eugéne Atgetia ja Berenice Abbottia yhdistää se, että he kuvasivat suurkaupunkeja: Atget (1857–1927) valtavan murroksen kourissa rakentuvaa Pariisia 1800-luvun lopussa, Abbott (1898–1991) New Yorkia etenkin 1930-luvulla.

Heitä yhdistää muukin. Atget kuoli hyvin pian sen jälkeen, kun Abbott oli ikuistanut hänet tunnettuun muotokuvaan vuonna 1927 – itse asiassa Atget löysi kollegansa kuolleena –  ja että Abbott näki suuren vaivan ja pelasti vuosikausia lasinegatiiveille kuvanneen ranskalaiskollegansa jäämistön.

Yle Areenaan maaliskuussa tullut Jon Lomasin ohjaama dokumentti on huolellista työtä ja vie fantastiselle matkalle kummankin valokuvaajan elämäntyön äärelle paljekameroiden aikakauteen sekä New Yorkiin ja Pariisiin, jossa monet valokuvien rakennuksista yhä seisovat sijoillaan, mutta ihmiset ovat poistuneet.

Kaksi kaupunkia, kaksi valokuvaajaa, Yle Areena.

Yhdysvaltalaisen Colson Whiteheadin romaani ja tietokirja Olly Donnerin kiehtovasta elämästä olivat Helmet-kirjastojen varatuimmat 11.–18. toukokuuta

Varatuimmat kaunokirjat:

1) Colson Whitehead: Harlem Shuffle

2) Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen

3) Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo

4) Enni Mustonen: Tekijä

5) László Krasznahorkai: Vastarinnan melankolia

6) Bernardine Evaristo: Tyttö, nainen, toinen

Varatuimmat tietokirjat

1) Jasmine Westerlund: Olly Donnerin kiehtova elämä

2) Heidi Backström: Kyyry, kirja kotiseutuvieraudesta

3) Elina Hirvonen, Ujuni Ahmed: Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin

4) Jan Vapaavuori: Ensimmäinen pormestari

5) Minttu Heimovirta: Sutinaa ja suhmurointia

Oikaisu 23.5. klo 10.19: Artikkelissa kirjoitettiin aiemmin, että Nina Burtonin Elämän ohuet seinät on saatavilla 1. kesäkuuta äänikirjana Storytelista. Teos on saatavana äänikirjana 1. kesäkuuta alkaen myös muista äänikirjapalveluista.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat